Three different groups of Mozambican civil society organizations have arrived in Durban: the so-called ”COP group”, very much linked with the Ministry of Environment of Mozambique (MICOA), groomed to make the right noise for the Mozambican and the African position during COP17.

The ”COP group” is comprised of five small organizations with no knowledge of climate change issues, but eager to participate in the Durban conference. No official climate change position is known from the group which learned the basics of climate change just before the COP. They have endorsed the government position, aligned with that of the African Group. The Mozambican position states climate finance and technology transfer as top priorities.

”False solutions”

Another group – not attached to MICOA – also arrived in Durban. A coalition formed by National Farmers Union of Mozambique (UNAC), Friends of the Earth Mozambique, Via Campesina and KEPAs partner organization Justiça Ambiental (JA) formed a common front with a peculiar position  on climate change issues and negotiations. The coalition argues against compensation mechanisms calling it ”a pack of false solutions” and urgently demands the reduction of emissions by rich countries.

According to the position, ”false solutions” will push Africa further into misery. The position also  rejects and strongly denounces the Copenhagen and Cancun accords. In essence rich countries are to blame for all the climate mess and they should compensate the rest of the world.

There is also a ”third group” of CSOs in Durban. These are different organizations with no link with each other and without any other agenda other than ”out of curiosity” to see what is COP and how it is done.

More dialogue needed

These three groups illustrate how the debate on climate change issues is still weak among civil society organizations in Mozambique, and how the government is still calling the shots on climate change debate.

Strong views like those of the coalition have no space in any dialogue with the Mozambican government. The coalition says they were sidelined during the process of drafting the Mozambican position. According to MICOA, JA and its coalition were out of tune for COP.

Durban and beyond

Despite the differences in organisations’ views, it is encouraging to see more organizations than in previous years to participate in COP17. However, these organizations still mostly come from Maputo, the capital of Mozambique. The debate on climate change needs to be expanded to cover the whole country.

Luckily, the organizations present in Durban have promised to continue work on climate change as we head for the next COPs. It is also encouraging to see that Mozambican organizations are getting connected with regional networks on climate change to make their voices stronger! It seems that JA is well positioned in Africa as they have strong alliances across the continent.

Durban can definitely function as a catalyst for a much stronger debate on climate change issues in Africa, especially in Mozambique. However, it is still a long way to go until the Mozambican society fully understands what is at stake in climate change issues and in the climate change negotiations.

Last days of COP

Meanwhile, as COP17 has almost come to a close, all civil society organization present are sharing the same worries as the rest of the world: will the Kyoto protocol be buried in Africa? Will rich countries provide sufficient funding for adaptation? At this point transparency, honesty and political will is all that Africa is asking from rich nations.

And rest assured: back home we will deal with our own government on transparency, honesty and political will!

Humberto Ossemane, Kepa Mozambique

Africa Roars for Climate Action. Koululaiset valmistautuvat nopeita ilmastotoimia peräänkuuluttavaan valokuvatempaukseen Durbanissa. Yli 2 000 eteläafrikkalaista koululaista muodosti leijonanpään rantahiekalle Durbanin Addington Beachilla keskiviikkona 7. joulukuuta. Ihmisleijona karjahti nopeiden ilmastotoimepiteiden puolesta. Africa Roars -tapahtuman järjesti TckTckTck-ilmastokampanja yhteistyössä taiteilija John Quigleyn kanssa. Kuva Sanna Autere, Kepa.

Thousands of South African youths form a giant human lion and call for urgent action on climate change. The event was in partnership with international artist John Quigley and supported by the TCKTCKTCK campaign and Porteon solar electric vehicles. Picture: Shayne Robinson, Greenpeace, SpectralQ

Toimi nyt palmuöljyplantaasituhon estämiseksi Ugandassa!

Ugandan hallitus pakottaa paikallisia yhteisöjä pois mailtaan palmuöljyplantaasien perustamiseksi Victoriajärven ainutlaatuisille saarille – Maailmanpankin ja muiden kansainvälisten rahoitusorganisaatioiden tukemana. Esimerkiksi Kalangalassa on tähän mennessä otettu pois 10 000 hehtaaria maata paikallisilta yhteisöiltä ja alkuperäiskansoilta, joista monet ovat viljelleet maata ja kalastaneet alueilla vuosia totunnaisen omistusoikeuden turvin.

Yhteisöt ovat ylläpitäneet yhteisiä luonnonvarojaan, kuten luonnontilaisia metsiä ja järviä polttopuun, ruuan ja kulttuurin lähteinä useiden sukupolvien ajan. Heidät ajetaan nyt pois mailtaan vähäisin varoituksin ja hyvityksin.

Monet heistä astuvat työelämään, jossa heille maksetaan vähemmän kuin dollari päivässä. Perheet, jotka aikaisemmin keräsivät polttopuuta kestävästi omista metsistään, joutuvat nyt menemään metsiin laittomasti ja keräämään suuria määriä puuta henkiensä pitimiksi.

Runsaiden ruokavarantojen saaresta on tullut ruokaturvattomuuden ja köyhyyden saari. Yhteisöt puhuvat jo mikroilmaston muutoksista, joista seuraa kuivuutta ja ihmisoikeusrikkomuksia luonnonvarakonfliktien yhteydessä. Palmuöljy-yhtiö estää asukkaiden pääsyn kaivoille ja laidunmaille. Metsää on tuhoutunut plantaasien tieltä, ja paikallinen hallitus on tilannut apinapopulaatioiden joukkosurmia palmuöljypuiden suojelemiseksi.

Ugandan hallitus on luvannut 30 000 hehtaaria lisää maata palmuöljyviljelmille kansainvälisten organisaatioiden rahoitusta vastaan. Vaadi Ugandan hallitukselta kunnioitusta omia yhteisöjään ja metsiään kohtaan, ja lopettamaan palmuöljyplantaasien suosiminen ihmisten ja ympäristön kustannuksella.

Toimi nyt! Allekirjoita Vetoomus Ugandan hallitukselle

Seuraa Durbanin ilmastoneuvotteluja Maan ystävien kanssa

This film won the first prize at the Development and Climate Days Film Competition 2011 at COP17. Film is made by Soren Vestergaard Neilsen, for RDRS Bangladesh. Film tells about how an organisation is helping Bangladeshi villages prepare for flooding during the monsoon season by helping them organise emergency response systems and build flood defences.

DanChurchAid, won a film competition, organized by International Institute for Climate and Development( IIED), in Durban. The competition is organized every year and climate related films from the whole world take part. The award was received at the UN climate change conference in Durban, South Africa.

The film has a humorous approach to the serious consequences of climate change in Bangladesh. It shows the people living with the effects of climate change, but as people, not victims. Ripples is filmed among some of the most vulnerable people in Bangladesh, who, due to climate change increasingly face flooding, storms and cyclones.

The film shows how local people prepare themselves to manage the next cathastrophy by organizing and sharing responsabilities within the community. RDRS work in the field, with financial support from the EU, via DCA.

The film is made by DCA; film producer Søren Vestergaard Nielsen, journalist Lene Ejg Jarbøl and journalist Anne Mette Futtrup.

Lisätietoja: Bangladesh – DanChurchAid
http://www.danchurchaid.org/projects/asia/bangladesh

Etelä-Afrikka kärsii jo nyt ilmastonmuutoksen aiheuttamista sään ääri-ilmiöistä. Surullinen muistutus tästä oli sunnuntai-illan myrsky Durbanissa, joka vaati kahdeksan kuolonuhria. Ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen onkin erityisen tärkeää juuri Afrikan maille ja tämän vuoksi on hienoa, että Etelä-Afrikka toimii tämän vuoden ilmastokokouksen puheenjohtajamaana.

Yksi ensimmäisiä asioita, joita opin tullessani tanne Durbaniin oli toyi-toyi . Toyi-toyi on eräänlainen tanssi (alkujaan sotilasmarssi), jota apartheidin vastustajat käyttivät seka mielialan kohottamiseen että voimaannuttamiseen esimerkiksi mielenosoituksissa. Nyt toyi-toyi on Etelä-Afrikassa hyvin yleinen paitsi mielenosoituksissa, myös kulttuuri-ilmiönä. Toivottavasti toyi-toyi kohottaa tunnelmaa ja vie ilmastoviestiä voimakkaasti eteenpäin COP17-ilmastokokouksessa!

Opettele sinäkin toyi-toyi hauskan videon avulla!

Hanna-Liisa Kangas, ilmastovastaava, WWF Suomi

Keskiviikkona vierailin Dialogo Climatico -verkoston leirintäalueella. Verkosto tuo yhteen kansalaisliikkeitä, ammattiyhdistyksiä, viljelijöiden osuuskuntia ja kansainvälisiä järjestöjä, kuten Oxfamin, Greenpeacen ja Maan ystävät. Leirillä keskustelin eri ryhmittymien näkemyksistä leiriä koordinoivan Raul Benetin kanssa.

Dialogo climatico -tapahtuman tervetuloa-kyltti. Kuva Toni Sandell

”Pohjoisen järjestöjen näkökulma on vaikutustyössä seuraavan viiden vuoden päässä, etelän ammattiyhdistyksillä 15 vuoden päässä ja alkuperäiskansoilla seuraavan 300 vuoden päässä”, tiivisti Oxfamin tukemaa tck tck tck-ilmastokampanjaa vetävä Benet.

Erilainen aikajänne ja elämänfilosofia tuovat mukanaan ja sävyeroja näkemyksiin ja erilaisia tapoja vaikuttaa: Kun pohjoisen järjestöt tekevät asiantuntijuuteen perustuvaa lobbaustyötä hyvän ilmastosopimuksen saamiseksi, etelän järjestöt, pienviljelijät ja alkuperäiskansat kokoussalien ulkopuolella vaativat pitkäkantoisia uudistuksia ja koko talousjärjestelmän uudistamista.

Kansalaisjärjestöjen tuella Ecuadorin presidentiksi noussut Rafael Correa kävi keskiviikkona istuttamassa puun osana ilmastokampanjaa. Lopeta puhuminen ja aloita istuttaminen, häneltä vaadittiin. Kuva: Toni Sandell

Viimeaikaiset talouskriisit, ruokakriisit ja ilmastokriisi kuuluvat heidän mielestään samaan pakettiin. Siksi liike hylkää kaikki markkinapohjaiset mekanismit ilmastosopimuksessa – ja pohjoisen näkökulmasta tekevät näin poliittisen itsemurhan.

Päivien mittaan kokouspaikan ulkopuolella on järjestetty useita marsseja. Niille osallistuvien väkimäärää tiputtaa, että porukat marssivat usein eri ryhmissä. Hajaannus on iso ongelma liikkeen näkyvyydelle. Esimerkiksi tiistaina samaan aikaan marssittiin kahdessa eri rintamassa: Dialogo Climatico osoitti mieltään Cancúnin keskustassa ja pienviljelijöiden liike Via Campesino lähestyi samaan aikaan kohti neuvottelupaikka Moon Palacea. Tie nousi Via Campesinolle pystyyn pian, sillä liittovaltion poliisit olivat eristeaitojen kanssa kadulla vastassa useita kilometrejä ennen Moon Palacea.

Alkuperäiskansat osoittivat tiistaina mieltään Cancúnissa. Kuva: Joonas Juutilainen

Moni etelän järjestö vaikuttaa toki myös ilmastoneuvotteluiden sisällä, ja usean maan virallisessa delegaatiossa on kansalaisliikkeiden edustajia. Neuvotteluihin osallistuvien pohjoisen ja etelän järjestöjen kannat keskeisiin asiakymyksiin ovat samankaltaisia. Näkemysero löytynee lähinnä kehitysmaiden metsittämiseen liittyvästä REDD-hankkeesta, joka joutaa etelän mielestä nykymuodossaan roskakoppaan.

Bolivian alkuperäiskansojen edustaja sai äänensä kuuluviin maanantain kansalaisjärjestöille ja yksityissektorille tarkoitetussa täysistunnossa. Kuva: Toni Sandell

Järjestöjen mukaan REDDin markkinapohjaiset mekanismit uhkaavat alkuperäiskansojen oikeutta maahansa ja tekevät metsistä talouden keinotteluun perustuvan välineen. Metsän suojelua tarvitaan, mutta keinojen pitää ponnistaa kansallisesta ja alueellisesta politiikasta, ei liike-elämäpohjaisista ratkaisuista. REDD on etelän järjestöille teollisuusmaiden keino luistaa omasta historiallisesta vastuustaan päästöongelman syypäänä.

Toni Sandell, kehityspoliittinen tiedottaja, Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa

Suahilin kielen virallisina ilmastonmuutos-termeinä käytetään sanoja kuten ’kuumat kaasut’ (gesijoto), tarkoittaen kasvihuonekaasuja. Vaihtoehtona on selkeämpi mutta vaivalloisemmin lausuttava ’gesi zinazoathiri hali ya hewa’ siis ’kaasut jotka vaikuttavat säähän’. Ilmastonmuutos on ’Mabadiliko ya tabianchi’ eli muutokset maan luonteessa. Yksiselitteistä? Selkeää? Ei todellakaan!

Suahiliksi pitää siis puhua aika pitkään ennen kuin saa selitettyä mitä ilmastonmuutos on, mistä se johtuu ja mitä sille voi tehdä. Olen yrittänyt.

”Öljy, siis bensa, tulee kasveista ja eläimistä jotka kuolivat miljoonia vuosia sitten, jolloin maa oli lämpimämpi ja ilmassa oli enemmän hiilidioksidia… siis kaasua, jota me hengitämme ulos ja jota kasvit käyttävät hengittääkseen.”

Onko tätä hiilidioksidijuttua käsitelty tansanialaisessa peruskoulussa? Mistä on aloitettava? Mikä on ’fossiilipolttoaine’ suahiliksi?

***

Ilman piirustusvihkoa selittäminen ei suju ainakaan minulta. Kansalaisjärjestöjen ilmastonmuutosfoorumi ForumCC kuitenkin yrittää parhaansa. Säännöllisin väliajoin ForumCC järjestää ilmastonmuutoskoulutusta ja kannanottokokouksia. Kokous, jossa keskusteltiin tansanialaisten kansalaisjärjestöjen kannasta Cancúnin ilmastokokoukseen pidettiin Dar es Salaamissa 23.11 – englanniksi.

Saimme aamulla luettavaksemme luonnokset kansalaisjärjestöjen kannasta ja Tansanian valtion kannasta. Kahvitauon aikana ehdimme selailla niitä ja merkitä silmään pistävät havainnot. Täällä sanotaan, että ’jos haluat piilottaa jotain tansanialaiselta, kirjoita se ylös’.

No, siksi on tiedotustilaisuuksia.

Afrikkalaisen ilmasto-oikeusverkoston PACJAn edustaja Vera Mugittu kävi läpi luonnoksen kansalaisjärjestöjen kannasta Cancúnia eli COP-16 -kokousta varten. Keskusteluryhmissä ilmeni, että monet tansanialaiset kannat ovat ilahduttavan samalla mallilla kuin suomalaistenkin. Vera Mugittu mainitsikin huomanneensa pohjoisten järjestöjen olevan kovasti kehitysmaiden puolella ilmastokysymyksissä. ”He ovat todella sympaattisia meitä kohtaan, ottavat selvää asioista ja osoittavat mieltään. Missä afrikkalaisten järjestöjen into viipyy?”

Joitain kantoja, jotka löytyvät sekä suomalaisten että tansanialaisten järjestöjen vaatimuksista ovat:

• Kioton pöytäkirjan sitoumuskautta tulee jatkaa 2012:n jälkeen
• Rutkat päästövähennykset: Tansanian järjestöjen kanta on, että teollisuusmaiden tulee sitoutua vähentämään päästöjään 50 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2017 mennessä. Suomalaisjärjestöjen vaatima vastaava määrä on 25-40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä.
• Ilmastorahoitus: suomalaisjärjestöt eivät mainitse minkä suuruinen ilmastorahaston kuuluisi olla. Tansanialaisjärjestöt vaativat 2,5 prosenttia Liite 1 -maiden bruttokansantuotteesta vuodessa. Tansanian hallitus taas ehdottaa 0,5-1,5 prosenttia.
• Sekä suomalaiset että tansanialaiset järjestöt huomauttavat, että ilmastorahoituksen on oltava ’uutta rahaa’ eikä lohkaistua kehitysyhteistyöstä.
• Tansanian matalahiiliseen kehitykseen tähtäävien suunnitelmien tulee olla vapaaehtoisia ja ehdollisia kehittyneiden maiden rahoitukselle.

Viimeisen kohdalla tansanialaiset tosin painoivat jarrua. Heidän mielestään kaikki vähähiiliset aloitteet eivät suinkaan ole hyvästä. Välillä heistä näyttää siltä, että valtio ja järjestöt suostuvat mihin tahansa jos siihen liittyy rahoitusta. He ovat jo nähneet monta katastrofaalista kehitysyhteistyö- ja ilmastohanketta. Maailmanpankkia ei missään nimessä haluta hallinnoimaan ilmastorahastoa; myös YK:n tehokkuutta rahaston hallinnoinnissa kyseenalaistetaan. He peräänkuuluttavat malttia, tietoisuutta ja valikoivaa yhteistyötä.

Tansanialaisten kanta uusiin ilmastoideoihin, ja varsinkin vähähiiliseen kehitykseen, on siis varovaisempi kuin eurooppalaisten aktivistien. Vastahakoisuuden taustalla piilevät kaksipiippuiset kokemukset kehitysyhteistyöstä ja pohjoisen monista kehitysaloitteista: taas olisi pakko ”rakentaa kapasiteettia” uudesta aiheesta niin, että pystyy osallistumaan uusiin ”välttämättömiin” neuvotteluihin.

***

Kun eurooppalaiset puhuvat uusista vähähiilisistä teknologioista tansanialaisille tulee mieleen lähinnä vanhat teknologiat: epäillään että ”uusi teknologia” onkin pohjoisen sekundatavaraa, jota halutaan viedä köyhille, vähän kuin käytetyt (polttoainesyöpöt) maahantuodut autot, joiden pakokaasut tupruavat pitkin tansanialaisten kaupunkien katuja ja joita käytetään aina esimerkkinä huonosta ilmastopolitiikasta.

Kun kehitysyhteistyöntekijät puhuvat sopeutumismenetelmistä kuten kompostoinnista ja biokaasusta, tansanialaisille tulee helposti tunne, että heitä yritetään estää käyttämästä tehokkaita teollistumisen menetelmiä, joiden kautta pohjoisen maat rikastuivat.

Toinen isku on imago-ongelma: koska monet vähähiiliset teknologiat perustuvat ”tavalliseen elämään” ja kestävään maatalouskehitykseen, niistä puuttuu urbaanin elämän hohde ja vetovoima. Kaupunkilaisten pyöräilijöiden yhteisön UWABAn suurin haaste on saada keskiluokan tansanialaiset vakuuttuneiksi siitä, että pyöräily ei vain säästä rahaa, aikaa, terveyttä ja luontoa – se on myös ”ihan OK” varakkaille. Jotkut keskiluokkaiset huomauttavat, että maine menee jos sukulaiset kuulevat, että heidät on nähty pyörän selässä – viis siitä, että Maailmanpankin johtaja ja muut ulkomaalaiset hörhöt pyöräilevät töihin.

Tansaniaa ja sen kansalaisyhteiskuntaa kansainvälisissä ilmastokokouksissa edustavat englantia osaavat, korkealle koulutetut autoilijat. Täällä Tansaniassa luomuviljelijät, pyöräilijät ja lantakaasulla sähköistämisen yrittäjät haluavat etupäässä tietää mitä se ilmastonmuutos merkitsee heille.

”Jos palaan kotiin Maasaiden pariin ja puhun COP-16:sta Cancúnissa, he eivät takuulla tietä mitä viserrän. Heitä kiinnostaa tietää miksi nykyään on niin kuivaa.” sanoi mzee ole Kosyando Naadutaro-järjestöstä. Monimutkaisille selityksille maan luonteesta tulee siis olemaan tarvetta vielä pitkään.

Teksti on julkaistu aiemmin Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen Kepan Cancún-sivulla.

Linda Lönnqvist, Kepan kehityspoliittinen työntekijä Tansaniassa