Tämä tarkoittaa potentiaalisesti sitä, että edessä on 8 vuotta löysäilyä, huolimatta siitä, että Eurooppa on yhä maailman kolmanneksi suurin päästöjen aiheuttaja.

EU:lla ei kuitenkaan olisi varaa löysäillä, sillä kuten tiedetään, ilmastonmuutoksen seuraukset yhä selkeämmin myös Euroopassa. Maailmanpankin julkaiseman raportin mukaan nykymenolla aiheutettu lämpeneminen uhkaa vakavasti niin ekosysteemejä kuin ihmisten elinmahdollisuuksiakin.

Ilmastonmuutos ei ilmene tyhjiössä. Lisääntyvä väestö yhdistettynä taloudellisen kasvun tavoitteluun ja luonnonvarojen kulutuksen kiihtymiseen tarkoittaa sitä, että luonnon kantokyvyn ollessa uhattuna ja ilmastonmuutoksen seurauksien ilmetessä suuri osa ihmisistä saattaa joutua siirtolaisiksi tahtomattaan. Esimerkiksi merenpinnan nousu atollivaltioissa saattaa aiheuttaa kontrolloimatonta siirtolaisuutta, jolloin saaren tai alueen hylkääminen on ainut vaihtoehto. Samalla tavalla sään ääri-ilmiöiden aiheuttamat terveydelliset haasteet, kuten lämpöaallot, aliravitsemus ja juomaveden heikko laatu saattavat aiheuttaa tilanteet, jossa sopeutuminen ei ole enää vaihtoehto.

Ilmastonmuutoksen aiheuttama siirtolaisuus on usein paikallista, selviää Worldwatch instituutin tekemästä raportista. Vuosittain 15 miljoonaa ihmistä joutuu muuttamaan luonnonkatastrofien vuoksi, suuri osa heistä Aasiassa.

Worldwatch instituutin raportin mukaan siirtolaisuutta aiheuttaa harvoin yksin ympäristötekijät; usein taustalla on myös välillisiä syitä, joita voivat olla esimerkiksi väestönkasvu yhdistettynä taloudellisiin tai poliittisiin tekijöihin. Tämän vuoksi pakkosiirtolaisuutta tulisikin lähestyä johdonmukaisesti ja ymmärtää eri tekijöiden vaikutukset toisiinsa; esimerkiksi väestönkasvu yhdistettynä sadekausien epäsäännöllisyyksiin, ruokaturvan heikkenemiseen ja poliittiseen levottomuuteen saattaa aiheuttaa tilanteen, jossa siirtolaisuus on ainut vaihtoehto. Väestön siirtyminen lähialueille puolestaan lisää niiden välitöntä painetta, jolloin kierre on valmis.

Myös EU:n tulisi politiikoillaan toimia johdonmukaisesti erityisesti kolmansien maiden ja globaalin tason kestävyyden ja kapasiteetin vahvistamiseksi, sekä varmistaa pakon edessä lähteneiden siirtolaisten turvallisuus. Vaikka ilmastonmuutoksen aiheuttamaa siirtolaisuutta ei välttämättä voi ennakoida, unionin lähestymistapa tulisi olla reaktiivisuuden sijaan proaktiivinen ja ennaltaehkäisevä. Ilmastonmuutokseen sopeutumisen lisäksi unionin tulisi kiinnittää erityisesti huomiota sosioekonomisiin tekijöihin, jotka usein pahentavat tilannetta, kuten edellä on esitetty. Kokonaisvaltaista lähestymistapaa voisi edistää esimerkiksi siirtolaisuuden integroiminen maaohjelmiin ja kansallisiin ohjelmiin, erityisesti unionin toiminnassa ACP-maiden kanssa.

Vaikka universaalia oikeutta terveelliseen ympäristöön ei ole vielä listattu oikeudeksi kansainvälisissä sitoumuksissa, lämpenevän ilmaston aiheuttama siirtolaisuus saattaa ehkäistä joidenkin muiden kansainvälisesti hyväksyttyjen oikeuksien toteutumista (esimerkiksi palautuskieltoperiaatteen noudattamista, oikeutta elämään, oikeutta perheen yhdistämiseen ja niin edelleen). Myös tämä pitäisi huomioida EU:n harjoittamissa politiikoissa.

Maailmanpankin raportin mukaan 4 °C lämpimämpi maailma on maailma, jossa yhteisöt, kaupungit ja maat joutuvat sopeutumaan pakkosiirtymisiin ja suuren mittakaavan haasteisiin – jossa sopeutuminen ei ole enää vaihtoehto. Köyhien odotetaan kärsivän eniten ja globaalin yhteisön ennustetaan olevan rikkonaisempi ja epätasa-arvoisempi kuin tänään. Siirtolaisuutta ei kuitenkaan pitäisi nähdä ensisijaisena keinona ilmastonmuutoksen sopeutumiseen.

EU:lla onkin Dohassa mahdollisuus näyttää esimerkkiä ilmastotoimissa ja osoittaa omilla teoillaan myös seuraavan 8 vuoden kuluessa, että löysäily ei ole enää vaihtoehto.

Rilli Lappalainen, pääsihteeri, Kehys ry

Ensisilmäyksellä näyttää, että EU on pysynyt viime vuoden tavoitteessaan antaa 2,34 miljardia euroa niin kutsuttua lyhyen aikavälin ilmastorahoitusta. Tavoite on kuitenkin suurelta osin täytetty kierrättämällä jo kertaalleen köyhyyden vähentämiseen luvattua rahaa, ympäristö- ja kehitysyhteistyöjärjestöt kritisoivat.

Monet EU-maat kuten Suomi kattavat tällä hetkellä ilmastorahoituksensa kehitysyhteistyövaroista, mikä ei ole kestävää. Jos ilmastorahoituksen ja kehitysyhteistyövarojen yhteenlaskettu rahoituspotti ei kasva, syö jatkossa kasvava ilmastorahoitus suurimman osan köyhyyden vähentämiseen tarkoitetuista kehitysyhteistyövaroista.

”Käytännössä rahat olisivat pois esimerkiksi kouluilta ja sairaaloilta, ja kehitysmaiden köyhät ihmiset maksaisivat kalliisti teollisuusmaiden keplottelusta”, toteaa kehityspoliittinen asiantuntija Tuuli Hakkarainen Kepasta.

Innovatiiviset rahoituslähteet lupaavia

Viime vuonna Cancúnin ilmastokokouksessa teollisuusmaat sitoutuivat nostamaan kansainvälisen ilmastorahoituksen 100 miljardin dollarin vuositasolle vuoteen 2020 mennessä. Rahoituksen lisäämiseksi tarvitaan uusia, innovatiivisia rahoituslähteitä. Yksi lupaavimmista on kansainvälisen lento- ja meriliikenteen päästövero, jolla voitaisiin kattaa noin 10 prosenttia pitkän aikavälin rahoitustarpeesta.

”Meri- ja lentoliikenteen päästöjen verottaminen auttaisi huomattavasti sekä päästöjen vähentämisessä että ilmastorahoituksessa. Esimerkiksi laivaliikenteen päästöjä on mahdollista leikata 33 prosenttia päästöjen odotettuun kehitykseen verrattuna hyödyntämällä teknologiaa, joka on ilmaista tai tuo jopa säästöjä sektorille”, sanoo WWF Suomen ilmastovastaava Hanna-Liisa Kangas.

Järjestöt vaativat, että innovatiivisten rahoituslähteiden käyttöönotosta on saatava aikaiseksi konkreettinen suunnitelma, jossa nimetään rahoituksen keräämiseksi käytettävät keinot. Järjestöjen mukaan rahoitustarve on mahdollista täyttää esimerkiksi verottamalla rahoitusmarkkinoita ja laiva- ja lentoliikennettä sekä päästöoikeuksien huutokaupasta ja kansainvälisen veronkierron hillitsemisestä saatavilla varoilla.

Ilmastorahoitukselle yhtenäiset pelisäännöt

Cancúnissa tehdyt sitoumukset on laitettava käytäntöön Durbanissa. Ilmastorahoitukselle ja sen suhteelle kehitysyhteistyövaroihin tarvitaan yhteisesti hyväksytty määritelmä.

”Rikkaiden maiden on sovittava yhtenäisistä ja avoimista raportoinnin pelisäännöistä. Tällä hetkellä kukin osapuoli ilmoittaa parhaaksi katsomansa tiedot eikä vertailumahdollisuutta juuri ole”, sanoo Kirkon Ulkomaanavun ilmastonmuutosasiantuntija Aino Pennanen.

Ilmastorahoituksella tuetaan kehitysmaiden toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiksi sekä sen vaikutuksiin sopeutumiseksi. Kehitysmaat ovat kaikkein vähiten vastuussa ilmastonmuutoksesta, mutta ne kärsivät pahimmin sen vaikutuksista.

Konkreettista suunnitelmaa EU:n pitkän aikavälin ilmastorahoituksesta vaativat Greenpeace, Kansalaisten maailmannäyttämö -verkosto, Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa, Kirkon Ulkomaanapu, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF Suomi.

Medialle tiedoksi

- Kokousta paikan päällä Durbanissa seuraavat järjestöjen asiantuntijat ovat parhaiten tiedotusvälineiden tavoitettavissa ”puhelintunnilla” joka aamu klo 8.00-8.45.

- EU:n ilmastorahoitusraportti (pdf)

- Ympäristö- ja kehitysyhteistyöjärjestöjen ilmastorahoituskannanotto 2011 (pdf)

- Yhteenveto järjestöjen tavoitteista Durbanin ilmastokokoukselle

Lisätietoja (Durbanissa)

- Tiedottaja Sanna Autere, Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa, puh. +358 40 560 3292
- Kehityspoliittinen asiantuntija Tuuli Hakkarainen, Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa, puh. +358 40 761 89 25
- Ilmastovastaava Hanna-Liisa Kangas, WWF Suomi, puh. +358 45 631 8353
- Ilmastonmuutosasiantuntija Aino Pennanen, Kirkon Ulkomaanapu, puh. +358 50 326 3487

Lisätietoja (Suomessa)

- Ilmastokampanjavastaava Jonas Biström, Maan ystävät, puh. +358 44 021 6668
- Ohjelmajohtaja Tapio Laakso, Greenpeace, puh. +358 40 181 6559
- Koordinaattori Jenni Kauppila, Kansalaisten maailmannäyttämö -verkosto, puh. +358 50 522 6241
- Ilmasto- ja energiavastaava Venla Virkamäki, Suomen luonnonsuojeluliitto, puh. +358 50 345 4411

EU:n tavoittelee tasapainoista neuvottelutulosta

EU, kuten kaikki muutkin osapuolet, haluavat saada Cancunissa aikaan tasapainoisen neuvottelutuloksen. Tasapainolla EU tarkoittaa tasapainoa niin molemmilla neuvotteluraiteilla ja kuin sisällöissäkin. Niin kutsuttu MRV eli monitorointi, raportointi ja verifiointi on EU:lle avain kysymys Cancunissa. Nämä linkittyvät päätöksiin kaikilla Balin toimintasuunnitelman osa-alueille kuten ilmastorahoituksessa, sopeutumisessa, niin kutsutussa REDD+ mekanismissa jne. EU haluaa saada Kööpenhaminan paastövähennystavoitteet sidottua neuvottelun lopputulemaan kuitenkin korostaen, että tämänhetkinen tavoitetaso ei ole riittävä pysäyttämään ilmaston lämpeneminen alle 2 C asteeseen. EU tahtoo varmistaa, että tämä on vasta alku ja että samaan aikaan perustetaan prosessi, jolla päästösitoumuksia saadaan vahvistettua. Tämä onkin tarpeen, sillä YK:n ympäristöjärjestö UNEP:n hiljattain julkaisema raportti osoittaa, että Kööpenhaminan ilmastokokouksessa annetuilla vapaaehtoisilla päästövähennyslupauksilla voidaan saavuttaa korkeintaan 60 prosenttia niistä päästövähennyksistä, joita tarvitaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi alle 2 C asteeseen. Toisin sanoen 40 prosenttia puuttuu vielä tavoitteesta. Monien kansalaisjärjestöjen ja kehitysmaiden mukaan tämän aukon korjaaminen ei kuitenkaan vielä riitä, vaan hiilidioksidipäästöjä tulee vähentää riittävästi ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi 1,5 C asteeseen.

EU:n sisäiset ongelmat

EU ei ole enää se sama vanha 15 jäsenmaan unioni kuin vielä jokin aika sitten. 27 jäsenmaan kantojen välillä saavutettava tasapaino ei ole yksinkertaista, eikä myöskään puhuminen yhdellä äänellä. Myös EU:n seuraaminen on samasta syystä hankalaa. Lisäksi hallituksen vaihdokset vaikuttavat jäsenmaiden kantoihin välillä jyrkästikin ja tätä kautta myös EU:n kantoihin. Edistyksellisten jäsenmaiden koalitiot vaihtelevat aiheittain. Usein pelkona on alhaisemman yhteisen nimittäjän mukaan toimiminen. Esimerkiksi niin kutsutussa LULUCF-kysymyksessä (maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous) erityisesti pohjoisilla ja metsäisillä jäsenmailla on erityisintressejä, ja AAU-yksiköiden (päästöyksikkö) kohdalla Keski- ja Itä-Euroopan maat haluavat hyödyntää ylijääneitä AAU-yksiköitään siirtämällä ne Kioton pöytäkirjan seuraavalle sitoumuskaudelle. Tämä on ristiriidassa EU:n peräänkuuluttaman ympäristötavoitteiden tinkimättömyyden periaatteen kanssa.

EU Cancunissa

Cancunin neuvottelukierros alkoi dramaattisesti Japanin ilmoitettua, ettei se millään ehdoilla tule sitoutumaan Kioton pöytäkirjan jatkokauteen. EU on Cancunissa vahvistanut olevansa avoin sitoutumaan Kioton pöytäkirjan jatkoon, ja tuonut kantansa puheenvuoroissaan esiin. EU komissaari Connie Hedegaard muun muassa painotti heti saavuttuaan valmiiksi rakennetun laillisen arkkitehtuurin tärkeyttä. EU on käynyt diplomaattista vuoropuhelua Japanin kanssa. Kansalaisjärjestöt kannustavat EU:ta painostamaan Japania muuttamaan kantaansa sekä puhumaan avoimemmin ja painokkaammin Kioton pöytäkirjan tärkeydestä.

Kioton pöytäkirjan jatkokauden ohella kehitysmaille yksi tärkeimmistä kysymyksistä on ilmastorahoitus. Tianjinin neuvotteluissa näytti siltä, että uuden rahaston perustamisessa on edetty hyvin ja rahasto tulisi olemaan yksi Cancunissa otettavista edistysaskeleista. Yllättäen tämä kysymys on kuitenkin jäänyt monen muun asian varjoon Cancunissa, ja muun muassa Yhdysvaltoja on syytetty rahaston pitämisesta MRV-kysymyksen pankkivankina. Kansalaisjärjestöt kuten kehitysmaat vaativat EU:ta varmistamaan, että oikeudenmukainen rahasto, joka takaa ilmastorahoituksen suuntautumisen sitä kaikkein eniten tarvitseville, perustetaan Cancunissa. Yhdysvallat puolestaan näkisi mieluimmin UNFCCC:n ulkopuolisen rahaston, jossa talousasiantuntijuus näyttelee pääroolia. EU on yrittänyt tasapainotella kehitysmaiden ja USA:n kantojen välillä, mutta myös EU:n jäsenmaiden välillä huhutaan ilmenevan eroja tässä kysymyksessä.

EUn rooli rakentava Cancunissa, mutta sitä kuuluisaa johtajuutta kaivataan

EU on toiminut Cancunissa monessa asiassa rakentavasti, mutta enemmän tarvitaan. EU:n on osoitettava aktiivista johtajuutta, jotta neuvotteluissa liikutaan eteenpäin ja oikeaan suuntaan. Tuoreet puheenjohtajien tekstit osoittavat, että eteneminen ei ole ollut tasapainoista, ja muun muassa hillinnän ja rahoituksen osalta on paljon avoimia kysymyksiä. Yksi suurista avoimista kysymyksistä on Kioton pöytäkirjan jatko. Neuvottelijat ovat tehneet työtä tasapainoisen lopputuleman eteen. Kaikilta osapuolista tarvitaan nyt joustavuutta ja rakentavaa asennetta. Ilmapiiri neuvotteluissa tuntuu olevan hyvä, mutta samaan aikaan kytee pelko siitä, että sisällöissä ei olla edistytty. Nyt ministerien tulee osoittaa poliittista tahtoa viedä sisältökysymyksiä eteenpäin. Caucunin neuvotteluissa luodaan pohjaa tulevalle sen varmistamiseksi, että Etelä-Afrikassa 2010 saadaan aikaan laillisesti sitova ja oikeudenmukainen lopputulos.

Meksikon varaympäristöministeri Fernando Tudela toivotti EU komissaari Connie Hedegaardin tervetulleeksi muistuttamalla kuinka EU tehnyt paljon hyvää ilmaston eteen. Tudelan mukaan emme edes olisi täällä tänään neuvottelemassa ilman Eurooppaa. Tulevat päivät ovat ratkaisevia. EU:n onkin osoitettava johtajuutta nyt Cancunissa, jotta ilmastoneuvotteluissa edetään oikeaan suuntaan.

Entä Cancunin jälkeen, miten EU valmistautuu Etelä-Afrikan kokoukseen

Konsensus näyttää vallitsevan siitä, että Cancunissa ei saada aikaan laillisesti sitovaa sopimusta, ja EU jatkaa Cancunista Etelä-Afrikan ilmastoneuvotteluihin Unkarin ja Puolan johdolla. Yksi tärkeimmistä kysymyksistä tulee olemaan 30 prosentin yksipuoliseen päästövähennystavoitteeseen siirtyminen, joka on ollut jo pitkään pöydällä. Cancunissa EU on korostanut olevansa jo kaikkein edistyksellisin alue niin kutsutun sitovan Ilmasto- ja energiapakettinsa ansiosta ja toistanut Kööpenhaminasta tutun ehdollisen tarjouksen liikkua 20 prosentista 30 prosenttiin, jos muut maat seuraavat esimerkkiä. Tämä siitäkin huolimatta, että komission viime keväänä julkistama tiedonanto selkeästi osoittaa, että siirtyminen korkeampaan päästövähennystavoitteeseen on itse asiassa EU:n omassa intressissä sen muun muassa vähentäessä energia riippuvuutta, lisätessä vihreitä työpaikkoja ja tuodessa mukanaan terveyshyötyjä. Koko EU:n olisikin korkea aika seurata edistyksellisten jäsenmaiden esimerkkiä ja tunnustaa nämä tosiasiat. Tähän tarjoutuu tilaisuus viimeistään, kun Komissio julkistaa ensi keväänä niin kutsutun 2050 tiekartan, joka määrittää suunnan matalahiilisen Eurooppaan vuonna 2050, sisältäen myös puolivälietapin vuodelle 2030. Liittyen EU:n Caucun kantoihin 2c asteesta, tragikoomista on, että EU:n oma nykyinen 20 prosentin päästövähennystavoite ei ole linjassa edes IPCC:n jo taannoin määrittämän 25-40 prosentin päästövähennysasteikon kanssa, mikä tarvitaan jotta ilmaston lämpeneminen voidaan pysäyttää 2 asteeseen.

Teksti: Aino Pennanen, Policy Officer, Climate Change and Development
APRODEV

Kuva: Matti Nummelin

Viime vuonna Kööpenhaminassa EU:n neuvottelustrategia ”me toimimme, jos te toimitte ensin” ei tuottanut tulosta. EU myös menetti asemansa ilmastoneuvotteluiden varteenotettavana toimijana, veturiasemasta puhumattakaan. EU:n ministerineuvoston lokakuussa sopimat neuvotteluasemat Cancúnia varten pääasiassa vain toistavat Kööpenhaminaa varten sovitut asiat.  

CAN Europe-verkosto on kuitenkin toiveikas ja toivoo EU:lta palaamista kulisseista näyttämölle. Myönteisiäkin merkkejä on ilmassa. Monet Cancúnin kokoukseen osallistuvat maat vaikuttavat haluavan päätöksiä varautumiskysymyksissä, teknologiayhteistyössä, metsien suojelussa ja rahoituksen hallinnointitavoissa. Näitä päätöksiä tarvitaan, jotta kansainvälisessä ilmastonsuojelutoiminnassa päästään sanoista tekoihin.

Kioton pöytäkirjan ensimmäinen sitoumuskausi päättyy 2012. Cancúnissa EU:lla ei ole aikaa hukattavaksi, mikäli sitovan ilmastosopimuksen olemassaolon toivotaan jatkuvan tuon jälkeenkin. CAn Europe –verkoston mukaan EU vaikuttaa toivovan Cancúnista neuvottelumandaattia ja –aikataulua, jolla kattava ja laillisesti sitova sopimus saadaan aikaan vuoden päästä Etelä-Afrikan ilmastokokouksessa.  Cancúnissa EU yrittänee luoda yhteisymmärrystä kehitysmaaryhmän ja BASIC-maiden (Brasilia, Etelä-Afrikka, Intia ja Kiina) kanssa neuvottelujen etenemistavasta.

Ilmastoneuvottelujen etenemiseksi Cancúnin kokouksen tuloksena toivotaan saatavan selvyyttä myös ilmastorahoituksen kysymyksiin. EU on julkaisemassa Cancúnin kokouksen aikana ensimmäistä vuosiraporttiaan nopean aikavälin rahoituksesta. Kansalaisjärjestöjen vaatimuksena on, että tuon raportin tulee olla laskelmiltaan läpinäkyvä ja ilmastorahoituksen lisäisyyden määritelmän kunnossa. Lisäisyydellä kuvataan sitä, onko ilmastorahoituslupaukset täytetty aiemmille lupauksille (esimerkiksi kehitysyhteistyön rahoitukselle) lisäisestä, uudesta rahasta – lisäisyyden vastakohtana on se, että  aiemmat rahoituslupaukset on vain nimetty uudelleen ilmastorahoitukseksi.

Ilmastotiedettä syytettiin viimeisen vuoden aikana monenmoisesta erheestä. Syytökset tutkittiin ja puolestaan erheellisiksi todettiin. Cancúnissa luonnontieteelliselle ilmastotutkimukselle toivoisi taas suurempaa jalansijaa –esimerkiksi niin, että myönnettäisiin, että nykyiset päästövähennystavoitteet eivät ole linjassa ilmastotieteen mukaan tarvittavien päästövähennysten kanssa ja korjattaisiin tilanne.  EU voisi olla tässä tiennäyttäjä asettamalla oman päästövähennystavoitteensa 20 prosentin päästövähennysten sijaan 30 prosenttiin. Kansalaisjärjestöverkostolta tämä on pääviesti  EUn neuvottelijoille. Europe CAN!

CAN Europe kotisivut

Riitta Savikko, ilmasto.org –sivuston toimitussihteeri