Toki yritystä oli ja askelia on otettu oikeaan suuntaan, mutta liian vähän ja liian myöhään.

Ensinnäkin on hienoa, että Kioton pöytäkirja sai jatkoa vuosille 2013-2020. Valitettavasti vain liian harva on siinä mukana, kun esimerkiksi Kanada, Japani ja Venäjä jättäytyivät pois. Samalla sopimuksessa on liian monta porsaanreikää ja liikaa kuumaa ilmaa eli ilmaisia historiaan perustuvia päästöoikeuksia, jotta se vastaisi käsillä olevaan ilmastohaasteeseen.

Toisekseen on hienoa, että maat ovat sopineet 100 miljardin dollarin ilmastorahoituksesta teollisuusmailta kehitysmaille vuosittain vuodesta 2020 lähtien. Valitettavasti Dohassa jäi sopimatta, mistä nämä rahat tulevat ja miten.

Kolmanneksi on hienoa, että kaikki maat ovat sitoutuneet 2 asteen tavoitteeseen ja uuden vuonna 2020 voimaan tulevan ilmastosopimuksen aikaansaamiseen vuoteen 2015 mennessä. Valitettavasti Dohassa ei kuitenkaan keskusteltu uusista päästövähennystavoitteista. Näillä toimenpiteillä ilmasto saattaa lämmetä peräti 4-6 astetta. Vuonna 2020 alkaa olla myöhäistä toimia.

Kansainväliset ilmastoneuvottelut saivat Dohassa jälleen uuden kolauksen. Kokouksen järjestäjä öljyvaltio Qatar, jossa henkeä kohden syntyy päästöjä eniten maailmassa, ei onnistunut tuomaan keidasta autiomaahan. Näin vuosi 2012 on ollut jälleen yksi uusi vuosi epäonnistuneiden neuvotteluiden sarjassa.

Herää kysymys, onko YK se paikka, jossa ilmastokysymys ratkaistaan. Kahdenvälisiä neuvotteluita ja paikallisen tason toimenpiteitä tarvitaan, mutta on lopulta vaikea kuvitella mitään muutakaan foorumia kansainvälisestä ilmastosopimuksesta sopimiseen.

Seuraavan kerran kansainväliset neuvottelut jatkuvat ministeritasolla vuoden kuluttua Puolassa. Puola oli valitettavasti yksi pahimpia jarruja Dohan neuvotteluissa.

Kansainväliset neuvottelut voivat onnistua vain silloin, jos maat tekevät kotiläksynsä etukäteen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Suomen kaltaisten teollisuusmaiden tulee pystyä vähentämään päästöjä vähintään 40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasosta.

Nyt useat maat tavoittelevat häikäilemättömästi omaa lyhyen tähtäimen intressiään olla tekemättä mitään. On kuitenkin turha neuvotella, jos kukaan ei ole valmis sitoutumaan mihinkään muuhun, kuin mitä aiemmin on jo sovittu.

Jos poliitikot eivät pysty ratkaisemaan ongelmaa, pitää ihmisten itse ryhtyä tuumasta toimeen eli suoraan ja väkivallattomaan kansalaistoimintaan, jotta pahiten saastuttavat laitokset saadaan mahdollisimman nopeasti kiinni.

Dohan ilmastokokouksen viimeisenä päivänä Filippiinien neuvottelija piti kaikkein vaikuttavimman puheenvuoron: Jos emme me, niin ketkä? Jos ei nyt, niin koska? Jos ei Dohassa, niin missä?

Leo Stranius, Luonto-Liiton pääsihteeri, joka seurasi Dohan ilmastoneuvotteluita Suomesta käsin

Lauantaina ilmastotoimintapäivät linkitettiin enemmän osaksi Dohassa pidettävää ilmastokokousta. Päivän aluksi kuultiin videotervehdys ympäristöministeri Ville Niinistöltä sekä vihreiden kansanedustajalta Oras Tynkkyseltä heidän tunnelmistaan ennen Dohan kokousta. Ilmastonmuutoksen torjumisella on kova kiire ja tämän toi Pasi Toiviainen esiin vakuuttavasti puhumalla ilmastonmuutoksen perusteista. Kansainvälinen näkökulma ilmastonmuutokseen saatiin suurlähettiläspaneelissa, jossa Tanskan ja Britannian suurlähettiläät ja Saksan suurlähettilään edustaja kertoivat maidensa näkemyksistä ilmastopolitiikkaan ja siihen, miten ilmastonmuutosta voitaisiin hillitä. Varsinkin Tanska ja Saksa ovat hyvin kunnianhimoisia ilmastopolitiikassaan, jonka tavoitteena on tuottaa kaikki energia vuoteen 2050 mennessä uusiutuvilla energiamuodoilla. Saksan edustaja kertoi, että paras vaikutuskeino muiden maiden edustajiin on puhua siitä, että öljy todella loppuu. Erityisen kiinnostava kysymys on se, miten ratkaistaan eri liikenne- ja kuljetusmuodot, kun öljyä ei enää ole? Kaikki kolme maata kokevat olevansa eräänlaisia suunnannäyttäjiä ilmastopolitiikassa, sillä myös Britannialla on ilmastolaki. Paneeli loppui motivoiviin viesteihin: emme saa luovuttaa taistelussa ilmastonmuutosta vastaan sillä tulevaisuus on kaikkien meidän.

Työpajoissa käsiteltiin ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja tilanteen ratkaisumahdollisuuksia. Esimerkiksi lauantain ”Tasa-arvo, oikeudet ja ilmastonmuutos” työpajassa pohdittiin sitä, miten moninaisesti ilmastonmuutos vaikuttaa sekä sukupuoliin että kokonaisten kansojen oikeuksiin. Esimerkkinä tästä on saamelaisten kulttuuri, joka on vaarassa ikiroudan sulamisen takia, sillä kulttuuri perustuu poronhoitoon, joka on taas riippuvainen tietyistä sääolosuhteista. Sukupuolijakauma on myös selkeä arvioitaessa ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Vihreiden naisten pääsihteeri ja vihreiden kaupunginvaltuutettu Sirpa Hertell toi esiin sen, että naisia kuolee enemmän luonnonkatastrofeissa kuin miehiä ja luonnonkatastrofit johtuvat yhä useammin ilmastonmuutoksesta. Työpajassa opittiin, kuinka laajasti ilmastomuutos hankaloittaa tasa-arvo- ja oikeuskysymyksiä ja vaikuttaa myös miehiin. Esimerkkejä otettiin sekä maailmalta että Suomesta.

Työpajojen jälkeen saatiin katsoa kansalaisjärjestöjen (KEPA ja SLL) tervehdys paikan päältä Dohasta. Heidän viestinsä oli, että vaikka neuvottelut tuntuvat etenevän erittäin hitaasti, meillä ei ole varaa menettää toivoa tai luopua ilmastoneuvotteluista yhtenä ilmastonmuutoksen torjumisen työkaluna.

Sunnuntaina keskityttiin enemmän käytännön toimintaan kansallisella tasolla. Päivä alkoi Leo Straniuksen puheella siitä, miten tavallinen kansalainen voi vaikuttaa ja kampanjoida. Vaikka osallistujia ei ollut niin paljon kuin lauantaina, työpajassa ”Puolueet ilmaston puolelle” saatiin aikaan kiivastakin keskustelua ilmastolaista, erilaisista energiamuodoista ja ilmastonmuutoksen vaikuttavuudesta Suomessa. Keskustelua syntyi mm. siitä ovatko ilmastonmuutoksesta aiheutuvat konfliktit mahdollisia Suomessa ja otetaanko tänne ilmastopakolaisia. Paneelikeskustelussa olivat mukana kristillisdemokraattien, vasemmistonuorten, keskustanuorten ja perussuomalaisnuorten edustajat. Kaikkien edustajien mielipide vaihteli siinä, kuinka suureen rooliin ilmastonmuutos olisi asetettava kansallisessa politiikassa ja millä keinoin sitä tulisi hillitä. Kuitenkin oltiin yhtä mieltä siitä, että kansallisen ilmastopolitiikan tavoitteet on asetettava ensin ennen kuin energiaratkaisuja voidaan tehdä. Ilmastonmuutoksen torjumisen on lähdettävä konkreettiselta tasolta, ihmisten arjesta, johon kansallinen politiikka muodostaa kehykset. Tähän taas vaikuttaa se, mitä tällä hetkellä Dohassa päätetään, sillä neuvottelut luovat lailliset kansainväliset kehykset, jonka sisällä maiden on toimittava ja joita niiden on noudatettava.

Ilmastotoimintapäivät toivat siis hyvin yhteen sekä käytännön kampanjoinnin että laajemman ilmastopolitiikan tason. Tämä voi olla alku järjestöjen väliselle tiiviimmälle yhteistyölle ja toiminnalle ilmastonmuutosta vastaan. Ihmisten tietoisuutta muuttuvasta ympäristöstä ja sen vaikutuksista on lisättävä, sillä vain siten voidaan saada aikaan muutoksia.

Martta Haveri, yksi Ilmastotoimintapäivien järjestäjistä, Suomen YK-liitto

Videoterveiset on nauhoitettu pe 30.11. ja videoterveiset näytettiin myös Ilmastotoimintapäivillä Helsingissä 1.-2.12.2012.

Allekirjoita sinäkin: http://www.avaaz.org/en/the_planet_is_dying_c/?cJpDacb

***

Avaaz: The planet is dying

Our oceans are dying, our air changing, and our forests and grasslands turning to deserts. From fish and plants to wildlife to human beings, we are killing the planet that sustains us, and fast. There is one single greatest cause of this destruction of the natural world — climate change, and in the next 3 days, we have a chance to stop it.

The UN treaty on climate change — our best hope for action — expires next year. But a greedy US-led coalition of oil-captured countries is trying to kill it forever. It’s staggeringly difficult to believe: they are trading short term profits for the survival of our natural world.

The EU, Brazil and China are all on the fence — they are not slaves to oil companies the way the US is, but they need to hear a massive call to action from people before they really lead financially and politically to save the UN treaty. The world is gathered at the climate summit for the next 3 days to make the big decision. Let’s send our leaders a massive call to stand up to big oil and save the planet — an Avaaz team at the summit will deliver our call directly:

http://www.avaaz.org/en/the_planet_is_dying/?vl

Things are becoming desperate. All over our planet extreme weather continues to smash records, leaving millions homeless and without food or shelter. We’re rapidly reaching our point of no return to stop runaway climate change — we only have until 2015 to start making drastic reductions to our carbon pollution.

Yet despite this very real urgency, the world has failed to mobilise against the fossil fuel-captured democracy of the US. Not only content with wrecking the Copenhagen talks and the Kyoto protocol, they are now building a coalition of climate treaty killers to put the final nail in the coffin of international negotiations in Africa.

Our only hope to turn things around lies with Europe, Brazil and China — they can make a deal happen, but they need to do it together, and that’s where we come in. Europe is tired, it’s fought long and hard on climate and needs a public boost. China has already agreed to binding commitments, is sensitive to its international reputation, and could lead further if we give it an encouraging push. And Brazil is hosting next year’s earth summit — making it eager to set the world up for climate success. Let’s build a giant global call to bring our champions together and build a green dream team. Sign the petition now and forward this email:

http://www.avaaz.org/en/the_planet_is_dying/?vl

The crazy focus on short term profits that motivates countries to stall and scuttle action on a climate crisis that literally threatens the survival of all of us cannot be tolerated. Fortunately, our movement has the power to intervene in this process and demand change. Let’s stand together and inspire others to stand with us for a safer, more humane world.

ECO-uutiskirjeet jaossa Durbanissa. Kuva Hanna-Liisa Kangas, WWF Suomi.

ECO:n ehkä kiinnostavin päivittäinen aihe on Päivän fossiili -palkinto. Päivän fossiiliksi kruunataan valtio, joka on toiminut järjestökentän mielestä epärakentavimmin neuvotteluissa. Tätä tekstiä kirjoittaessa Kanada on saanut kyseenalaisen kunnian toimia päivän fossiilina jo kaksi kertaa ja Puola kerran.

Kanadan ensimmäisen päivän palkinto johtui huhuista, joiden mukaan Kanada on irtautumassa Kioton pöytäkirjasta. Toisena päivänä palkinto jaettiin Kanadalle, koska maan ympäristöministeri Peter Kent totesi medialle, että sitovaa sopimusta ilmastonkatastrofin torjumiseen ei hänen mielestään vielä tarvita.

Kolmannen päivän palkinto luovutettiin Puolalle, EU:n puheenjohtajamaalle. Puolan EU-puheenjohtajuuden logo oli näkyvästi esillä Puolan kivihiiliteollisuuden lobbaustapahtuman julisteissa ja esitteissä Brysselissä. Järjestöt ovat tästä pahoillaan, koska samalla kun EU:n delegaatiot yrittävät saada Durbanissa sopua kansainväliseen ilmastopolitiikkaan, EU:n puheenjohtajamaa tukee toiminnallaan kivihiiliteollisuutta. Palkinto aiheutti suuren kohun Brysselissä, Puolassa ja täällä Durbanissa. Vastauksena kohuun Puolan delegaatio on toimittanut kansalaisjärjestöille kirjeen, jonka mukaan kivihiiliteollisuus on käyttänyt logoa ilman lupaa.

Neljännen päivän eli torstain fossiili on: Ei kukaan! ECO:n mukaan kaikki valtiot käyttäytyivät torstaina hyvin.

Loppuviikosta Päivän fossiileiksi on nimetty Brasilia ja Turkki.

Päivän fossiili-logo. Kuva CAN International.

Fossiilipalkinto tuo sen ”voittajalle” erittäin kyseenalaista kunniaa, joten yksikään valtio ei missään nimessä halua voittaa tätä palkintoa. Palkinto onkin järjestökentälle yksi tapa pitää neuvottelut oikeilla raiteilla ja rakentavina. Järjestöt nauttivat neuvotteluissa suurta luottamusta sekä asiantuntijoina että neuvotteluiden edistäjänä oikeaan suuntaan.

Tuoreimmat Päivän fossiili -palkinnon voittajat löytyvät täältä.

Hanna-Liisa Kangas, ilmastovastaava, WWF Suomi

Teksti on julkaistu myös WWF:n Villi planeetta -blogissa.

Hannan ECO-uutiskirjeet. Kuva Hanna-Liisa Kangas, WWF Suomi.

Christiana Figueres. Kuva Sanna Autere, Kepa.

Aivan kuten itse ilmastoneuvottelut, kuulijoiden kysymykset liikkuivat laajoista asiakokonaisuuksista pieniin yksityiskohtiin. Pääsihteeri huomauttikin, että jokaisena kokouspäivänä Durbanin konferenssikeskuksen käytävillä, täysistunnoissa, kokoushuoneissa ja epävirallisissa tapaamisissa etsitään vastauksia yli 50 haastavaan asiakokonaisuuteen. On selvää, ettei tulosta synny sormia napsauttamalla.

Kuten järjestöväki hyvin tietää, ei yksikään kokous etene jos asialista leviää kuin pullataikina. Figueres, jolla on vetovastuu ilmastoneuvotteluiden etenemisestä, halusi alleviivata tehtävän haasteita. Viikon loppuun mennessä neuvottelukysymysten kirjosta on raavittava kasaan tekstiä, joka esitellään ministereille toisen kokousviikon alussa. Pääsihteerin viesti olikin selvä: ”Nyt on keskityttävä olennaiseen.”

Onneksi kysymykset, joiden käsittely ilmastoneuvotteluissa ei aikapaineen vuoksi ole mahdollista, voidaan ohjata muille areenoille. Yleisön ehdottaessa lisääntymisterveyden parempaa huomioimista ilmastoneuvotteluissa, Figueres kehotti nostamaan aiheen vahvasti Rio de Janeirossa järjestettävän kestävän kehityksen konferenssin asialistalle. ”Ilmastoneuvottelut syntyivät Riossa, mutta 20 vuodessa ne ovat kasvaneet aikuiseksi.”

Tuuli Hakkarainen, kehityspoliittinen asiantuntija, Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa ry

Teksti on julkaistu myös Kepan Durban-blogissa.

Lokakuun 10. päivänä ihmiset kokoontuivat talkoisiin yhtäaikaisesti 188 maassa. 350.org-verkoston  kansainvälisenä ilmastotoimintapäivänä tapahtumia oli yli 7300 ympäri maailmaa. Viesti maailman johtajille oli yhteinen: me olemme ryhtyneet töihin ilmaston puolesta – tehkää te oma työnne.  Tempauspäivän valokuvien  katselu on voimaannuttavaa. Emme ole yksin.

Suomalaiset nuoret pohtivat ympäristötoimintapäivillä ratkaisuja ympäristöongelmiin ja lähettivät päättäjille viestin: me olemme valmiit muutokseen, tehkää te osanne. Kuva: Joel Wolff

Samaan aikaan Cancúnin neuvottelujen kanssa on käynnissä Euroopan Maan ystävien nuorten verkoston kokoontuminen Brysselissä. Konferenssissa eurooppalaiset nuoret tuovat keskusteluun oman äänensä ilmasto-oikeudenmukaisuuden puolesta. Meksikossa Klimaforum10-konferenssissa  huolestuneet kansalaiset, ruohonjuuritason aktivistit, tutkijat ja taiteilijat yhdistävät voimansa ilmastoratkaisujen löytämiseksi. Ruohonjuuritason liikkeiden 1000 Cancunia –tempaukset  viestivät, että ilmastokriisiin on olemassa kestäviä ja oikeudenmukaisia ratkaisuja. Kokoontumisten tarkoitus on osoittaa, että ilmastonmuutoksen torjuminen on mahdollista ja ihmiset haluavat sitä. Tämän soisi siivittävän päättäjiä myös Cancúnissa. Kansainvälisen Maan ystävien verkkosivujen kautta on mahdollisuus viestiä maailman johtajille, miten Cancúnin neuvotteluja voisi parhaiten edistää.

Suomessa Polttava Kysymys –ilmastolakikampanja vaatii Suomea tekemään oman osuutensa kansainvälisissä ilmastotalkoissa. Suomi tarvitsee vuosittaisiin päästövähennyksiin velvoittavan ilmastolain, joka varmistaisi kotimaisten päästöjen vähenemisen vähintään 40 % vuoteen 2020 mennessä ja 95 % vuoteen 2050 mennessä. Kampanjan takana on laaja 28 järjestön ja yhteisön koalitio , johon kuuluu niin ympäristö- ja kehitysjärjestöjä, ylioppilaskuntia kuin poliittisia nuorisojärjestöjäkin. Kampanjan aikana yli 30 000 suomalaista on pyytänyt kansanedustajilta ilmastolakia – kampanjaan voi osallistua lähettämällä kortin täältä.

Moni meistä huolestuneista tekee ilmastoratkaisuja päivittäin kodeissa, kouluissa ja työpaikoilla. Pienistä puroista syntyy suuri virta – ilmastopolitiikan tehtävä on ohjata tuo virta kohti kestävää tulevaisuutta. Tule mukaan vaatimaan päättäjiltä kunnianhimoisia, oikeudenmukaisia toimia ilmastokatastrofin torjumiseksi! Et ole yksin. 

Laura Meller,  Ilmastokampanjavastaava, Maan ystävät