Dohan ilmastokokous 26.11.-7.12.2012 - taustat ja reportaasit » Kioton pöytäkirja

Dohan ilmastokokous: Liian vähän, liian myöhään

toimitussihteeri — Sun, 09 Dec 2012 08:13:04 +0000

Dohan ilmastokokous saatiin lauantai-iltana 8.12. vihdoin päätökseen yli vuorokauden yliajalla. Tämän syksyn ilmastouutisten valossa Doha on kuin yrittäisimme pysäyttää puhaltamalla 200 km/h lähestyvää pikajunaa.

Toki yritystä oli ja askelia on otettu oikeaan suuntaan, mutta liian vähän ja liian myöhään.

Ensinnäkin on hienoa, että Kioton pöytäkirja sai jatkoa vuosille 2013-2020. Valitettavasti vain liian harva on siinä mukana, kun esimerkiksi Kanada, Japani ja Venäjä jättäytyivät pois. Samalla sopimuksessa on liian monta porsaanreikää ja liikaa kuumaa ilmaa eli ilmaisia historiaan perustuvia päästöoikeuksia, jotta se vastaisi käsillä olevaan ilmastohaasteeseen.

Toisekseen on hienoa, että maat ovat sopineet 100 miljardin dollarin ilmastorahoituksesta teollisuusmailta kehitysmaille vuosittain vuodesta 2020 lähtien. Valitettavasti Dohassa jäi sopimatta, mistä nämä rahat tulevat ja miten.

Kolmanneksi on hienoa, että kaikki maat ovat sitoutuneet 2 asteen tavoitteeseen ja uuden vuonna 2020 voimaan tulevan ilmastosopimuksen aikaansaamiseen vuoteen 2015 mennessä. Valitettavasti Dohassa ei kuitenkaan keskusteltu uusista päästövähennystavoitteista. Näillä toimenpiteillä ilmasto saattaa lämmetä peräti 4-6 astetta. Vuonna 2020 alkaa olla myöhäistä toimia.

Kansainväliset ilmastoneuvottelut saivat Dohassa jälleen uuden kolauksen. Kokouksen järjestäjä öljyvaltio Qatar, jossa henkeä kohden syntyy päästöjä eniten maailmassa, ei onnistunut tuomaan keidasta autiomaahan. Näin vuosi 2012 on ollut jälleen yksi uusi vuosi epäonnistuneiden neuvotteluiden sarjassa.

Herää kysymys, onko YK se paikka, jossa ilmastokysymys ratkaistaan. Kahdenvälisiä neuvotteluita ja paikallisen tason toimenpiteitä tarvitaan, mutta on lopulta vaikea kuvitella mitään muutakaan foorumia kansainvälisestä ilmastosopimuksesta sopimiseen.

Seuraavan kerran kansainväliset neuvottelut jatkuvat ministeritasolla vuoden kuluttua Puolassa. Puola oli valitettavasti yksi pahimpia jarruja Dohan neuvotteluissa.

Kansainväliset neuvottelut voivat onnistua vain silloin, jos maat tekevät kotiläksynsä etukäteen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Suomen kaltaisten teollisuusmaiden tulee pystyä vähentämään päästöjä vähintään 40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasosta.

Nyt useat maat tavoittelevat häikäilemättömästi omaa lyhyen tähtäimen intressiään olla tekemättä mitään. On kuitenkin turha neuvotella, jos kukaan ei ole valmis sitoutumaan mihinkään muuhun, kuin mitä aiemmin on jo sovittu.

Jos poliitikot eivät pysty ratkaisemaan ongelmaa, pitää ihmisten itse ryhtyä tuumasta toimeen eli suoraan ja väkivallattomaan kansalaistoimintaan, jotta pahiten saastuttavat laitokset saadaan mahdollisimman nopeasti kiinni.

Dohan ilmastokokouksen viimeisenä päivänä Filippiinien neuvottelija piti kaikkein vaikuttavimman puheenvuoron: Jos emme me, niin ketkä? Jos ei nyt, niin koska? Jos ei Dohassa, niin missä?

Leo Stranius, Luonto-Liiton pääsihteeri, joka seurasi Dohan ilmastoneuvotteluita Suomesta käsin

Lack of Ambition at UN Climate Talks – interview with Meena Raman

toimitussihteeri — Sat, 08 Dec 2012 08:27:57 +0000

Civil Society Puts Pressure on World Leaders to Avoid New Failure at Climate Talks

As scientists are increasingly warning about the catastrophic effects of a six-degree C temperature rise unless immediate action is taken to stop climate change, the world leaders who met in Doha, Qatar at the United Nations Climate Conference (COP 18) are showing very little ambition to tackle the climate crisis.

Real World Radio interviewed Meena Raman, of SAM – Friends of the Earth Malaysia, who is currently in Doha, to learn about the main expectations of civil society groups and their assessment of the negotiations.

Meena said the talks are in a critical and dangerous stage because of the lack of concrete action. Civil society groups are experiencing a lot of frustration because developed countries are not achieving progress in areas like the Kyoto Protocol track and the Green Climate Fund.

The Kyoto Protocol is a legally binding agreement signed in 1997 at the United Nations Conference on Climate Change held in that city in Japan. Under the Protocol industrialized countries agreed to reduce their collective emissions of greenhouse gases by 5.2% compared to the 1990 levels. This COP will decide whether the countries will commit to a second commitment period, due to start in early 2013 and to be in force until 2017, or if they will let the Protocol die.

About the green climate fund, Meena said that despite their promises, so far developed countries have put no money in the fund, which is important to help developing countries adapt to the effects of climate change, such as drought, floods and extreme climate events. It is also important to mitigate climate change in developing countries, i.e. to reduce their own levels of greenhouse gas emissions.

The Friends of the Earth activist said developed countries are also locking the international mechanism on loss and damage, a promise made two years ago at the COP 16 in Cancun. This mechanism would help small islands or very poor African countries that find it really hard to recover from extreme climate events.

Finally, Meena said the civil society is putting pressure on the ministers of developing countries in Doha to avoid a weak outcome from the talks. She urged the civil society to do the same in their capital cities: to put pressure on the presidents and ministers so they see that civil society is active and so that leaders don’t cave in to the pressure of developed countries.

Haastattelu on julkaistu alunperin Radio Mundo Real:n sivuilla 6.12.2012.

Download audio

http://www.radiomundoreal.fm/IMG/mp3/meena-ing.mp3

Kiotosta uuteen sopimukseen

toimitussihteeri — Wed, 05 Dec 2012 14:26:54 +0000

Dohassa ilmastokokouksen ilmapiiri on tihentymässä korkean tason keskustelujen alkaessa. Ministeri Niinistö piti tänään keskiviikkona hyvän ja selkeän viestin sisältävän puheenvuoron Suomen puolesta.

Kioton toista velvoitekautta koskevassa neuvottelussa todettiin juuri äsken virkamiesvastuulla käydyn valmistelun olevan nyt lopuillaan ja vetovuoron siirtyvän ministereille. Ministeritasolle siirtyy paljon keskeisiä kysymyksiä. Odotetusti avainkohdat toisen kauden kestosta, kuuman ilman kohtalosta, mahdollisesta EU:n ajamasta välitarkistuksesta ja kelpoisuudesta osallistua mekanismeihin jäävät aivan loppuun.

Mielenkiintoinen keskustelu on käyty kuuman ilman osalta. Ensimmäiseltä kaudelta periytyvien päästöoikeuksien suhteen EU:n sisällä Puola ja muista Venäjä ja Ukraina ovat tehneet kaikkensa saadakseen siirrettyä kaiken toiselle kaudelle. Päästöikeudet nähdään valtion omaisuutena, johon muut eivät voi kajota.

Ilmastopolitiikan näkökulmasta asia on selvä, siirtyvien päästöoikeuksien voimakas leikkaaminen parantaisi huomattavasti mahdollisuuksia pitää kiinni kahden asteen tavoitteesta. Kuuma ilma on ollut kokouksessa esillä muutoinkin, sekä tapahtumia että tempauksia on järjestetty asian nostamiseksi agendalla. Selvää on, että siirtyviä päästöoikeuksia leikataan merkittävästi, mutta kuinka paljon? Tästä jotkut maat kuitenkin selvästi odottavat ylimääräistä joululahjaa itselleen.

Monet maaryhmät pyrkivät myös laittamaan kovasti painoa Kioton toisen kauden ambitiotasolle. Aito halu voimakkaaseen panostukseen on erittäin ymmärrettävä. Esitykset toisen velvoitekauden päästövähennystavoitteiksi vaihtelevat kuitenkin reippaasti. EU:n esittämä väliarviointi IPCC:n seuraavan raportin julkistamisen jälkeen olisi luontevinta. Tämä prosessi voidaan hoitaa aivan hyvin uuden sopimuksen neuvottelujen yhteydessä. Uudesta sopimuksesta tulee muodostumaan entistä selkeämmin seuraavien kokousten pääaihe, kunhan tästä Kioton toisesta kaudesta nyt päästään yhteisymmärrykseen.

Vesa Vuorenkoski, elinkeinopolitiikan asiantuntija, Akava

Käytävähuhuja ja kokouskuulumisia

toimitussihteeri — Sat, 01 Dec 2012 08:16:03 +0000

Ensimmäinen kokousviikko on lähestyy loppuaan tänään lauantaina. Kuten ilmastoneuvotteluiden koreografiaan kuuluu, on yksittäistä asiakohdista vaikea sanoa mitään varmaa ennen kuin koko paketista on päästy sopuun. Neuvottelijat työstävät tekstejä kuumeisesti, jotta tiistaina alkavassa korkean tason osuudessa ministereillä olisi jotain mistä päättää. Päivät venyvät pitkiksi.

Päästövähennyslupauksissa ei tarvittavaa edistystä

Järjestöt odottivat, että etenkin Maailmanpankin ja YK:n ympäristöjärjestö UNEPin tuoreiden raporttien jälkeen useammat maat olisivat halukkaampia antamaan kunnianhimoisempia päästövähennyslupauksia. Juuri mitään liikahduksia ei kuitenkaan ole tapahtunut. Myös Euroopan unioni pitäytyy edelleen 20 prosentin lupauksessaan.

Esimerkiksi Australia on tehnyt vain viiden prosentin vähennyslupauksen, eivätkä useat vauraat kehitysmaat – kuten isäntämaa Qatar itse – ole toiveista huolimatta antaneet esityksiä omista päästövähennystoimistaan.

Jotain toivoa antaa se, että keskustelut niin sanotusta ”kunnianhimomekanismista” (engl. ”ambition mechanism”) etenevät. Mekanismin avulla olisi mahdollista kiristää Kioton sopimuksen päästövähennystavoitteita kesken sopimuskauden.

Ilmastolaskun eräpäivä häämöttää

Ilmastorahoitus on perinteisesti ollut yksi neuvotteluiden suurimmista kiistakapuloista. Kehitysmaiden ilmastotoimiin, eli ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen luvatut rahavirrat ovat uhattuna, kun Eurooppa ja muu maailma painiskelevat talouskriisin kurimuksessa.

Järjestöt vaativat konkreettisia sitoumuksia rahoituksen tason kasvattamisesta kohti luvattua 100 miljardin dollarin vuositasoa 2020 mennessä.

Ensimmäisen neuvotteluviikon jälkeen vaikuttaa siltä, että edistystä on mahdollista saada teollisuusmaiden ilmastorahoituksen raportointiin liittyen. Kunnianhimoinen raportointi ilmastosopimuksen alaisuudessa jouduttaisi parhaimmillaan myös Euroopan unionin yhtenäistä raportointia.

Suuri haaste on löytää Durbanin toimintaohjelman tieltä todennäköisesti lakkautettavien neuvotteluraiteiden rahoituskysymyksille uusi koti uudessa neuvotteluarkkitehtuurissa. Keskustelut ovat edenneet hitaasti, ja kysymys siirtynee ministerien päätettäväksi.

Kioton sopimus saanee toisen kautensa

Kioton sopimuksen toiseen velvoitekauteen liittyvien keskusteluiden kerrotaan edenneen kohtuullisen hyvässä hengessä: neuvotteluissa on pystytty menettelytapariitojen sijaan keskittymään itse asiaan. Monet ovat luottavaisia, että toinen velvoitekausi saadaan Dohassa sovittua muodossa tai toisessa.

Suuria kysymyksiä on kuitenkin edelleen ratkaisematta.

Päätettävä on esimerkiksi, mitä tehdään sopimuksen ensimmäiseltä velvoitekaudelta yli jääneille päästöoikeuksille. Jos ne siirrettäisiin toiselle kaudelle ilman mitään käyttörajoituksia, heikentäisi se jo ennestään liian vähäisiä päästövähennystoimia. Tätä kirjoittaessa kahdesta nyt pöydällä olevasta ehdotuksesta ollaan muotoilemassa hybridiesitystä. Asia on joka tapauksessa niin poliittinen, että se jäänee ministereiden ratkaistavaksi.

Arabimaiden aktiivit marssivat ilmastonmuutosta vastaan

Samaan aikaan kun järjestöt toivovat ripeää edistystä neuvottelupöytien ääressä, konferenssikeskuksen ulkopuolisessa maailmassa tehdään historiaa. Yksi Qatarin kokouksen ilonaiheista on, että paikalliset nuoret ovat aktivoituneet vaatimaan alueen hallituksilta kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa.

Dohan kokouksessa mielenilmaukset ovat olleet harvassa, mutta lauantaina Qatarin kaikkien aikojen ensimmäinen ilmastomarssi valtaa rantabulevardin. Marssi kertoo huolesta, johon alueella on vasta hiljattain herätty: ilmastonmuutos iskee jo entuudestaan tuonnin varassa elävään, aavikkoiseen maahan kovalla kädellä.

Ensimmäisen kokousviikon viimeisenä päivänä yksi on varmaa: Dohan kaduilla vaaditaan tänään toimia, ei pelkkää puhetta!

Hanna Hakko ja Tuuli Hietaniemi

Hanna Hakko on Suomen luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija ja Tuuli Hietaniemi Kepan kehityspoliittinen asiantuntija. He seuraavat Dohan ilmastokokousta paikan päällä osana Suomen valtuuskuntaa 24.11.-9.12.2012.

Kioton päästökaupan toimivuus ratkaistaan Dohassa

toimitussihteeri — Tue, 27 Nov 2012 18:12:22 +0000

Yksi Dohan ilmastoneuvotteluiden isoimmista väännöistä tulee näillä näkymin koskemaan yhtä Kioton sopimukseen kuuluvaa päästöoikeustyyppiä ja niiden kohtaloa sopimuksen ensimmäisen ja toisen velvoitekauden nivelvaiheessa.

Kioton sopimuksessa päästövähennystavoitteisiin sitoutuneet maat saivat jokaista hiilidioksidiekvivalenttitonniaan vastaan yhden AAU-yksikön (allowed amount unit). Näillä yksiköillä maat ovat voineet käydä kauppaa keskenään, jos oikeuksia on ollut liikaa tai liian vähän. Lisäksi päästöoikeuksia on voinut saada muiden joustomekanismien kautta, esim. puhtaan kehityksen mekanismista.

Kuinka ollakaan, useat maat ovat onnistuneet vähentämään päästöjään sen verran, että ylimääräisiä AAU-yksiköitä on arvion mukaan Kioton ensimmäisen velvoitekauden lopulla noin 13 Gt:n verran. Määrä vastaa EU:n vuosipäästöjä kolminkertaisesti.

Mikäli Dohan neuvotteluissa ei tehdä muutosta sopimuksen sääntöihin, ylimääräiset AAU-yksiköt saa siirtää 1.1.2013 näillä näkymin käynnistyvälle toiselle velvoitekaudelle. Ympäristöjärjestöjen ja joidenkin päästökauppa-analyytikoiden mukaan ylijäämän siirto vaarantaisi sopimuksen ympäristöintegriteetin ja heikentäisi päästökaupan ohjausvaikutusta madaltamalla ennestään matalia päästöoikeuksien hintoja. Erityisen suuri tämä vaara on, jos nämä ylimääräiset päästöoikeudet aikanaan siirrettäisiin taas eteenpäin Kioton sopimuksesta 2020 toivottavasti käynnistyvään globaaliin ilmastosopimukseen.

Edes EU:n sisällä ei ole vielä päästy yksimielisyyteen siitä, mitä ylijäämälle pitäisi tehdä. Jakolinja ei suoranaisesti kulje niiden välillä, joilla oikeuksia on ja niillä joilla ei ole, sillä ylimääräisiä oikeuksia on useilla mailla. Isoin ylijäämä on Venäjällä, mutta myös monella Keski-Euroopan maalla on ylimääräistä.

Yksi suurimmista AAU:den siirtoa ja käyttöä vastustavista maista on Puola, joka ei halua luopua omista oikeuksistaan. Euroopan maista esimerkiksi Saksa ajaa yksiköiden poistamista. Myös Suomi kannattaa ylijäämän poistoa tai rajoituksia niiden käyttöön.

Kiista ei tietenkään ole vain EU:n sisäinen. Kehitysmaiden voi olla vaikea hyväksyä Kioton sopimukselle toista velvoitekautta, jossa päästöoikeuksien määrää ei selvästi saada rajoitettua sellaiselle tasolle, joka mahdollistaa kahden tai puolentoista asteen lämpenemiskehityksen alla pysymisen. Kehitysmaaryhmä onkin jättänyt kokoukselle esityksen, jossa ylijäämäoikeudet jätettäisiin siirtämättä toiselle velvoitekaudelle.

Neuvotteluiden toisena päivänä osallistujien kesken liikkuu kaikenlaisia spekulaatioita AAU-kysymyksestä, mutta ennustetta kiistan lopputuloksesta on vaikea antaa. Kysymys tulee työllistämään neuvottelijoita todennäköisesti aivan loppumetreille saakka.

Ympäristöjärjestöt ajavat ratkaisua, jossa ylimääräisiä päästöoikeuksia ei päästetä mukaan seuraavalle velvoitekaudelle. Päästövähennyslupaukset ovat ennestään niin matalalla tasolla, että jos ne vesitetään ylimääräisillä oikeuksilla, voimme saman tien toivottaa useiden asteiden lämpenemisen tervetulleeksi.

Perehdy lisää:

Carbon Market Watch: The Phantom Menace. An introduction to the Kyoto Protocol Allowances surplus.

Hanna Hakko, suojeluasiantuntija, Suomen luonnonsuojeluliitto

Ilmastoneuvottelujen historia reilussa minuutissa

toimitussihteeri — Sat, 24 Nov 2012 17:16:58 +0000

Tämä video tiivistää, mistä ilmastoneuvotteluissa on kyse.
Videon tuottaja on tutkimuslaitos CICERO (Center for International Climate and Environmental Research – Oslo).

Järjestöt: Sandy-myrsky oli vasta alkua, ilmastotavoitteita kiristettävä Dohassa

toimitussihteeri — Tue, 13 Nov 2012 10:19:57 +0000

Tiedote 13.11. 2012 klo 10.30

Kolmetoista ympäristö- ja kehitysyhteistyöjärjestöä vaatii Suomelta ja EU:lta edelläkävijän otteita ilmastokatastrofin estämiseksi YK:n ilmastokokouksessa Dohassa. Pelissä on paljon: ilman huomattavia päästövähennyksiä ilmastonmuutos uhkaa karata hillitsemättömäksi ja Sandy-myrskyn kaltaiset äärimmäiset sääilmiöt tulevat yleistymään.

Öljymaa Qatarin pääkaupungissa Dohassa 26. marraskuuta alkavissa YK:n ilmastoneuvotteluissa on sovittava tiukat pelisäännöt ensi vuonna alkavalle Kioton sopimuksen jatkokaudelle, kiristettävä päästövähennyksiä ja turvattava riittävä rahoitus ilmastotoimille.

Kioton pöytäkirja on tällä hetkellä ainoa laillisesti sitova sopimus, joka velvoittaa maita päästövähennyksiin.

Kioton sopimuksen jatkokauden porsaanreiät tukittava

Dohassa päätetään, saako edelliseltä sopimuskaudelta käyttämättä jääneitä päästöyksiköitä siirtää 2013 alkavalle Kioton toiselle kaudelle. Uuteen sopimuskauteen alustavasti sitoutuneilta mailta on jäänyt lähes kolminkertaisesti koko EU:n vuosittaisia päästöjä vastaava määrä tätä niin kutsuttua ”kuumaa ilmaa”.

”Päästökehitys pitää globaalisti saada laskuun vuonna 2015. Tässä ei tulla onnistumaan, jos ylijääneitä päästöyksiköitä siirtämällä vesitetään jo ennestään heikot päästövähennystavoitteet. Se vetäisi mattoa alta myös uuden maailmanlaajuisen ilmastosopimuksen neuvotteluilta”, varoittaa Suomen luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Hanna Hakko.

Vaarallinen ilmaston lämpeneminen saatava kuriin

Nykyiset päästövähennyslupaukset eivät riitä alkuunkaan ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi alle tavoitteeksi asetetun kahden asteen. Uuden, kaikkia valtioita sitovan ilmastosopimuksen on määrä astua voimaan viimeistään vuonna 2020, mutta kunnianhimon tasoa on nostettava merkittävästi jo ennen sitä.

Suomen on sitouduttava vähentämään päästöjään 40 prosentilla vuoteen 2020 mennessä ja työskenneltävä EU:n tavoitteen kiristämiseksi, järjestöt vaativat. Vuosisadan puoleenväliin mennessä maailman päästöt on enemmän kuin puolitettava ja teollisuusmaissa ne on saatava lähelle nollaa.

”Ilmastonmuutoksen uhat ovat niin vakavia ja koskettavat kaikkia maita, että myös vastuun päästöjen vähentämisestä on kuuluttava kaikille. Eri maiden historiallinen vastuu ja kyky vähentää päästöjä on kuitenkin oikeudenmukaisuuden nimissä otettava huomioon”, sanoo Hanna Hakko.

Rahoitussuunnitelmat levällään

Ilmastonmuutoksen hillintä vaatii riittävää ja ennustettavaa rahoitusta. Teollisuusmaat ovat sitoutuneet kymmenkertaistamaan kehitysmaiden ilmastotoimiin tarkoitetun rahoituksen 100 miljardin dollarin vuositasolle 2020 mennessä.

”Lyhyen aikavälin rahoituskausi päättyy tämän vuoden lopussa eikä tulevaisuudesta ole vielä tietoa. Dohassa päättäjien on laadittava konkreettinen suunnitelma ilmastorahoituksen kasvattamisesta ja vähintään tuplattava rahoitus nykytasosta vuosina 2013-2015”, sanoo Kepan kehityspoliittinen asiantuntija Tuuli Hietaniemi.

Dohan ilmastoneuvotteluja edeltävänä vuonna maailma on todistanut ennätyksellisiä sääilmiöitä: hirmumyrsky Sandy riepotteli Yhdysvaltojen itärannikkoa lokakuun lopussa, kesän epätavalliset kuivuudet tuhosivat satoja ja nostivat ruuan hintaa, ja arktinen jääpeite on kutistunut historiallisen pieneksi.

”Jos emme panosta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen nyt, tulevaisuudessa ihmiskuntaa kohtaa konkurssi. Yksin hirmumyrsky Sandyn aiheuttamien kulujen arvioidaan nousevan kymmeniin miljardeihin dollareihin, inhimillisistä menetyksistä puhumattakaan”, Tuuli Hietaniemi toteaa.

Medialle tiedoksi

Järjestöjen tavoitteet Dohan ilmastokokoukselle ovat laatineet Greenpeace, Kansalaisten maailmannäyttämö -verkosto, Kehys, Kepa, Kirkon Ulkomaanapu, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Solidaarisuus, Suomen 1325 -verkosto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen UN Women, Väestöliitto, WWF Suomi ja ilmasto.org -ilmastosivusto.

- Tavoitteet löytyvät osoitteesta http://ilmasto.org/doha/tavoitteet
- Yhteystietolista kokousta paikan päällä Qatarissa sekä Suomessa seuraavista järjestöasiantuntijoista: http://ilmasto.org/doha/tiedotusvalineille
- Dohan kokousta seuraava blogi: http://ilmasto.org/doha

Lisätietoja

 Sanna Autere, tiedottaja, Kepa, puh. 050 317 6721
 Hanna Hakko, suojeluasiantuntija, Suomen luonnonsuojeluliitto, puh. 050 345 4411
 Tuuli Hietaniemi, kehityspoliittinen asiantuntija, Kepa, puh. 050 317 6716
 Hanna-Liisa Kangas, ilmastovastaava, WWF Suomi, puh. 045 631 8353
 Susanna Kari, ilmastonmuutosasiantuntija, Kirkon Ulkomaanapu, puh. 050 326 3487
 Jenni Kauppila, koordinaattori, Kansalaisten maailmannäyttämö, puh. 050 5226241
 Kaisa-Reeta Koskinen, energiavastaava, Greenpeace Nordic, puh. 040 764 1012
 Rilli Lappalainen, pääsihteeri, Kehys ry, puh. 050 561 3456
 Laura Meller, ilmastokampanjavastaava, Maan ystävät, puh. 044 537 7193
 Leo Stranius, pääsihteeri, Luonto-Liitto, puh. 040 754 7371

Durban: läpimurto vai laiha sopu?

toimitussihteeri — Mon, 12 Dec 2011 09:36:33 +0000

Durbanin ilmastokokous päättyi sunnuntaina aamuyöllä ennätykselliset puolitoista vuorokautta myöhässä. Ministerit neuvottelivat kolme yötä putkeen tulevien ilmastosopimusten perusteista.

Tulos on otettu vastaan ristiriitaisesti. EU:n ilmastokomissaari Connie Hedegaardin mukaan ”saimme tiekartan, joka merkitsee läpimurtoa kansainvälisessä taistelussa ilmastonmuutosta vastaan”. Ympäristöministeri Ville Niinistö puolestaan luonnehti tulosta ”historialliseksi saavutukseksi”.

Toisaalta suomalaisten kansalaisjärjestöjen tiedotteessa kuvailtiin antia ”laihaksi sovuksi”. Luonto-Liiton pääsihteerin Leo Straniuksen mielestä Durbanissa jopa palattiin neljä vuotta taaksepäin Balin kokouksen lähtöruutuun.

Miten tulosta siis pitäisi punnita? Läpimurto vai laiha sopu?

Durbanin annin voi jakaa kolmeen kokonaisuuteen. Ensinnäkin kokouksessa sovittiin tiekartasta kohti uutta, kaikki maat kattavaa ilmastosopimusta.

Durbanin nimeä kantava työryhmä alkaa laatia sopimusta välittömästi niin, että se voidaan hyväksyä viimeistään vuonna 2015. Sopimus olisi voimassa vuodesta 2020 eteenpäin.

Juridisesta muodosta taitettiin peistä loppuun asti. Kompromissimuotoilun mukaan lopputuloksena on ”pöytäkirja, muu laillinen instrumentti tai laillisesti vaikuttava tulos”.

Toiseksi sovittiin toisesta sitoumuskaudesta Kioton pöytäkirjalle. Uusi kausi alkaa heti edellisen loputtua vuoden 2013 alussa ja jatkuu joko vuoden 2017 tai 2020 loppuun. Halukkaita teollisuusmaita pyydetään ilmoittamaan vappuun mennessä ehdotukset päästötavoitteiksi, jotka on määrä hyväksyä seuraavassa ilmastokokouksessa loppuvuodesta.

Kolmanneksi edistyttiin Cancunin kokouksen päätösten toimeenpanossa. Merkittävimpänä vihreä ilmastorahasto pääsee nyt vähitellen käyntiin.

Historiallista tuloksissa on, että ensimmäistä kertaa myös Kiinan ja Intian kaltaiset nousevat taloudet sitoutuvat niiden päästöjä rajoittavaan, sitovaan sopimukseen. Kioton pöytäkirjan jatkokauden hyväksyminen turvaa maailman toistaiseksi vahvimman ympäristösopimuksen hyvien elementtien säilymisen. Päätöksissä tunnustetaan selvästi tähänastisten päästösitoumusten riittämättömyys ja esitetään jatkoprosessi kuilun umpeen kuromiseksi.

Huolestuttavaa taas on epämääräisyys: mikä on uuden sopimuksen tarkka muoto, miten eri maat ymmärtävät sitovuuden asteen. Sekä uuden sopimuksen että Kioton pöytäkirjan päästötavoitteet ovat vielä auki, samoin monet niiden vaikuttavuuden kannalta ratkaisevat pelisäännöt.

Pitkien neuvottelujen jälkeen Durbanissa päätettiin oikeastaan vain jatkaa neuvotteluja. Kaikki maat kattava sopimus saadaan vasta vuodesta 2020 eteenpäin – aikana, jolloin nykymenolla on jo myöhäistä rajoittaa lämpeneminen kahteen asteeseen.

Parempi tulos oli aivan kätten ulottuvilla. Puheenjohtajan aiemmissa luonnoksissa Kiotolle oli sovittu viiden vuoden kausi, mikä olisi helpottanut sitoumusten tiukentamista. Uuden sopimuksen alkua ei ollut sidottu vasta vuoteen 2020, ja juridista muotoa koskeva kirjaus oli vahvempi.

Miten Durbanin tulos sitten poikkeaa Balin taannoisista päätöksistä? Monessakin suhteessa.

Balin toimintaohjelmassa puhuttiin vielä ”sovitusta lopputuloksesta”, ei uudesta sopimuksesta. Laillisesta sitovuudesta ei ollut kirjausta. Työtä ei ollut ankkuroitu suoraan kahden asteen tavoitteeseen. Myöskään Kioton pöytäkirjan jatkokaudesta ei vielä ollut päätöstä.

Durbanissa valtiot päätyivät tavoittelemaan vahvempaa sopimusta kuin vielä neljä vuotta sitten. Kuitenkin siinä missä Balissa tavoitteena oli saada uusi sopimus hyväksyttyä jo vuonna 2009, nyt sopimus on tulossa voimaan vasta vuonna 2020. Se mikä vahvuudessa voitettiin, kiireellisyydessä menetettiin.

Durbanissa siis edettiin jälleen kohti kattavampaa ja vahvempaa kansainvälistä ilmastopolitiikkaa. Lopputulos mahdollistaa yhä kunnianhimoisen ilmastonsuojelun, jos valtioilla siihen riittää tahtoa.

Toisaalta nykyisillä sitoumuksilla uhataan lukita maailma yli kahden asteen lämpenemiseen. Vasta vuodesta 2020 alkavat kattavat päästövelvoitteet ja Kioton pöytäkirjan jatko tynkäkokoonpanolla eivät vielä pelasta meitä ilmastokriisiltä.

Ehkä parhaan yhteenvedon twiittasikin ilmastosopimuksen pääsihteeri Christina Figueres tuoreeltaan:

”Merkittävä uusi vaihe ilmastojärjestelmässä. Kriittisen tärkeä seuraava askel ja silti riittämätön. Pitää jatkaa kunnianhimon tason nostamista.”

Oras Tynkkynen

Durbanin ilmastokokouksen laiha anti

toimitussihteeri — Sun, 11 Dec 2011 09:06:45 +0000

Durbanin ilmastokokouksessa (COP17) Etelä-Afrikassa saatiin sovittua Kioton sopimuksen jatkosta ja uuden kansainvälisen ilmastosopimuksen tiekartasta. Myös ilmastorahoituksen suhteen tapahtui edistystä. Sisällöltään päätökset jäivät kuitenkin laihoiksi.

Ohessa Durbanin keskeiset tulokset:

1. Tiekartta kattavan ilmastosopimuksen suunnitelmasta eteni (LCA). Kaikkein tärkeimmät kysymykset jäivät kuitenkin jälleen auki. Näitä ovat esimerkiksi sopimuksen laillinen sitovuus sekä eri maiden päästörajoitukset. Tavoitteena on saada kansainvälinen sopimus voimaan vuoteen 2020 mennessä. Se mikä Balin kokouksen (2007) mukaan piti tapahtua Kööpenhaminassa vuonna 2009 on nyt karannut vuosille 2015-2020.

2. Kioton pöytäkirjan velvoitteita jatketaan ja sen sääntöjä uudistettiin (KP). Aikataulusta sovitaan myöhemmin. Jatko kattaa kuitenkin vain noin 15 prosenttia maailman päästöistä, kun ulos tärkeistä teollisuusmaista jäivät esimerkiksi Yhdysvallat, Venäjä, Japani ja Kanada.

3. Kehitysmaiden ilmastorahoituksessa tapahtui edistystä (Green Climate Fund). Vihreän rahaston kautta on tarkoitus kanavoida suuri osa teollisuusmaiden kehitysmaille lupaamassa vuosittaisesta 100 miljardin dollarin summasta. Konkreettiset rahoituslähteet jäivät kuitenkin puuttumaan. Esimerkiksi kansainvälisen laiva- ja lentoliikenteen päästömaksut tiputettiin pois sopimustekstistä.

Mentiinkö siis sittenkin taaksepäin?

Näyttää siltä, että Kööpenhaminan ilmastokokouksen jälkeen kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa on junnattu pari vuotta paikallaan. Durbanissa mentiin neljä vuotta taaksepäin ja palattiin Balin (2007) lähtöruutuun, jossa alun perin sovittiin Kioton pöytäkirjan jatkoneuvotteluista.

Kunnianhimoinen, oikeudenmukainen ja laillisesti sitova sopimus karkaa yhä kauemmaksi. Kahden asteen lämpenemisen sijaan nykyisillä toimilla maailma on menossa kohti vähintään neljän asteen lämpenemistä.

Joidenkin maiden neuvottelijat kutsuivat Durbanin lopputulosta kunnianhimoiseksi. Näin siitä huolimatta, että neuvotteluille haluttiin käytännössä lisäaikaa kymmenen vuotta, vaikka ilmastotieteen mukaan meillä on vain muutama vuosi aikaa kääntää päästöt laskuun.

Politiikan prioriteetit uusiksi

Paikallaan junnaavat neuvottelut ovat osoittaneet, että ilmastokysymys ei vielä häiritse politiikan tekoa ja arkeamme kovin merkittävästi. Mikäli ongelmaan ei puututa, voi käydä kuitenkin niin, että ajaudumme tilanteeseen, jossa ilmastokysymys hallitsee koko elämäämme. Karkuun päässyt ilmastonmuutos kun sotkee maailmantalouden, ihmisten arjen ja koko maapallon ekosysteemin peruuttamattomalla tavalla.

Suomea valtuuskuntaa Durbanin ilmastokokouksessa johtanut ympäristöministeri Ville Niinistö totesikin Vihreän Langan haastattelussa osuvasti: ”Euroopan talouskriisi näkyy julkisuudessa enemmän, mutta tässä on koko maailma kyseessä eikä vain yksi valuutta.”

Kokouksessa nuorisodelegaation puolesta puhunut Anjali Appadurai lainasi osuvasti Nelson Mandelaa: asiat vaikuttavat mahdottomilta, kunnes ne on tehty. Seuraava ilmastokokous (COP18) järjestetään vuoden päästä Qatarissa. Eiköhän ryhdytä tekemään!

Leo Stranius, pääsihteeri, Luonto-Liitto

Durbanin ilmastokokouksen väsytystaistelu päättyi laihaan sopuun

toimitussihteeri — Sun, 11 Dec 2011 03:41:24 +0000

Tiedote
11.12.2011

Järjestöt: Durbanin ilmastokokouksen väsytystaistelu päättyi laihaan sopuun

Durbanin historiallisen pitkäksi venynyt ilmastokokous päättyi kompromissiin sunnuntaina 11. joulukuuta. Kioton sopimuksen jatkosta ja uuden kansainvälisen ilmastosopimuksen tiekartasta saatu päätös jäi sisällöltään tyhjäksi. Suomalaiset kehitys- ja ympäristöjärjestöt korostavat, että ilmastotoimilla on kiire.

EU ja ryhmä muita maita päätti Durbanissa Kioton sopimuksen jatkosta. Kioto on toistaiseksi ainoa teollisuusmaita päästövähennyksiin velvoittava sopimus, ja sen ensimmäinen kausi päättyy ensi vuonna. Jatkokaudesta sovittiin yhdennellätoista hetkellä, mutta jatkon pituus jäi auki.

Järjestöt ovat huolissaan, että Kiotoa seuraavan uuden kansainvälisen ja laillisesti sitovan ilmastosopimuksen toimeenpano todennäköisesti lykkäytyy 2020-luvulle. Tällöin on vaarana, että globaaleja päästöjä ei saada käännettyä laskuun ajoissa.

”Ilmastonmuutos karkaa käsistä, ellei päästöjä käännetä laskuun vuoteen 2015 mennessä. Jokainen hukattu hetki lisää ilmastonmuutoksen inhimillisiä ja taloudellisia kustannuksia”, sanoo kehityspoliittinen asiantuntija Tuuli Hakkarainen Kepasta.

EU:n, vähiten kehittyneiden maiden ja pienten saarivaltioiden yhteinen tahto neuvotteluissa loi painetta ratkaisun aikaansaamiseksi. EU:n ja Intian viime hetkellä löytämä yhteinen sävel ilmasto-oikeudenmukaisuudesta sinetöi sopimuksen.

Kokouksen lopputulos jättää useita tärkeitä kohtia auki. Sitovia päätöksiä esimerkiksi siitä, miten eri maiden päästörajoja kiristetään, ei Yhdysvaltojen ja muiden jarruttajamaiden takia saatu kirjattua.

Nykyiset päästövähennykset eivät riitä

Järjestöt ovat pettyneitä kunnianhimon puutteeseen ilmastopäästöjen vähentämisessä. Nykyisten päästövähennyslupausten ja ilmastotieteen vaatimusten välillä on valtava kuilu, eikä Durbanissa tehty päätöksiä käytännön toimista, joilla kuilu voitaisiin kuroa umpeen.

Kioton jatko on globaalien päästöjen kannalta laiha lohtu: Yhdysvallat ei ole ratifioinut sopimusta, ja jatkokauden ulkopuolelle jäivät myös Kanada, Japani ja Venäjä. Useat viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että päästöjä on leikattava nyt, jos halutaan etteivät ilmastonmuutoksen aiheuttamat ääri-ilmiöt karkaa käsistä.

”Kaikkien teollisuusmaiden on sitouduttava suurempiin päästövähennyksiin ennen seuraavaa kokousta Qatarissa. Esimerkiksi Suomen on sitouduttava 40 prosentin päästövähennyksiin vuoteen 2020 mennessä”, painottaa WWF:n ilmastovastaava Hanna-Liisa Kangas.

Järjestöjen mukaan leikkaukset on toteutettava oikeudenmukaisesti: teollisuusmaiden on kannettava päävastuu ja köyhimpien kehitysmaiden tavoitteiden tulee perustua vapaaehtoisuuteen.

Ilmastorahoituksen lupaukset lunastettava

Vihreän ilmastorahaston toimeenpanosta Durbanissa tehty päätös ei anna aihetta juhlaan. Rahaston kautta on tarkoitus kanavoida merkittävä osa teollisuusmaiden lupaamasta sadan miljardin dollarin ilmastorahoituksesta kehitysmaille.

”Rahasto on nyt pelkkä kuori, koska siltä puuttuvat edelleen varat. On valtava pettymys, että konkreettiset rahoituslähteet, kuten kansainvälisen laiva- ja lentoliikenteen päästömaksut, tiputettiin sopimustekstistä”, sanoo Kirkon Ulkomaanavun ilmastonmuutosasiantuntija Aino Pennanen.

Rahoitus on edellytys sille, että maailman köyhät voivat selviytyä ilmastonmuutoksen haasteista, joita he itse eivät ole aiheuttaneet.

Järjestöt ovat kuitenkin tyytyväisiä siihen, että Suomi toimi kokouksessa rakentavasti. Samaa tekemisen meininkiä kaivataan myös kansallisiin ilmastotoimiin. Hallitusohjelmaan kirjattu ilmastolaki tulisi saattaa voimaan ensi vuoden aikana, järjestöt vaativat.

Etelä-Afrikan Durbanissa 28.11.–9.12.2011 järjestettyä YK:n ilmastokokousta seurasivat Greenpeace, Kansalaisten maailmannäyttämö -verkosto, Kehys, Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa, Kirkon Ulkomaanapu, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen luonnonsuojeluliitto, WWF Suomi ja ilmasto.org-sivusto.

Medialle tiedoksi

- Yhteenveto ympäristö- ja kehitysyhteistyöjärjestöjen tavoitteista Durbanin ilmastokokoukselle: http://ilmasto.org/durban/tavoitteet ja Durbanin kokousta seuraava blogi: http://ilmasto.org/durban.

Lisätietoja (Durbanissa)

- Tiedottaja Sanna Autere, Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa, puh. +358 40 560 3292
- Kehityspoliittinen asiantuntija Tuuli Hakkarainen, Kehitysyhteistyön
palvelukeskus Kepa, puh. +358 40 761 89 25
- Ilmastovastaava Hanna-Liisa Kangas, WWF Suomi, puh. +358 45 631 8353
- Ilmastonmuutosasiantuntija Aino Pennanen, Kirkon Ulkomaanapu, puh.
+358 50 326 3487

Lisätietoja (Suomessa)

- Ilmastokampanjavastaava Jonas Biström, Maan ystävät, puh. +358 44 021 6668
- Ohjelmajohtaja Tapio Laakso, Greenpeace, puh. +358 40 181 6559
- Koordinaattori Jenni Kauppila, Kansalaisten maailmannäyttämö -verkosto, puh. +358 50 522 6241
- Pääsihteeri Rilli Lappalainen, Kehys ry, puh. +358 50 561 3456
- Pääsihteeri Leo Stranius, Luonto-Liitto, puh. +358 40 754 7371
- Ilmasto- ja energiavastaava Venla Virkamäki, Suomen luonnonsuojeluliitto, puh. +358 50 345 4411