Toki yritystä oli ja askelia on otettu oikeaan suuntaan, mutta liian vähän ja liian myöhään.

Ensinnäkin on hienoa, että Kioton pöytäkirja sai jatkoa vuosille 2013-2020. Valitettavasti vain liian harva on siinä mukana, kun esimerkiksi Kanada, Japani ja Venäjä jättäytyivät pois. Samalla sopimuksessa on liian monta porsaanreikää ja liikaa kuumaa ilmaa eli ilmaisia historiaan perustuvia päästöoikeuksia, jotta se vastaisi käsillä olevaan ilmastohaasteeseen.

Toisekseen on hienoa, että maat ovat sopineet 100 miljardin dollarin ilmastorahoituksesta teollisuusmailta kehitysmaille vuosittain vuodesta 2020 lähtien. Valitettavasti Dohassa jäi sopimatta, mistä nämä rahat tulevat ja miten.

Kolmanneksi on hienoa, että kaikki maat ovat sitoutuneet 2 asteen tavoitteeseen ja uuden vuonna 2020 voimaan tulevan ilmastosopimuksen aikaansaamiseen vuoteen 2015 mennessä. Valitettavasti Dohassa ei kuitenkaan keskusteltu uusista päästövähennystavoitteista. Näillä toimenpiteillä ilmasto saattaa lämmetä peräti 4-6 astetta. Vuonna 2020 alkaa olla myöhäistä toimia.

Kansainväliset ilmastoneuvottelut saivat Dohassa jälleen uuden kolauksen. Kokouksen järjestäjä öljyvaltio Qatar, jossa henkeä kohden syntyy päästöjä eniten maailmassa, ei onnistunut tuomaan keidasta autiomaahan. Näin vuosi 2012 on ollut jälleen yksi uusi vuosi epäonnistuneiden neuvotteluiden sarjassa.

Herää kysymys, onko YK se paikka, jossa ilmastokysymys ratkaistaan. Kahdenvälisiä neuvotteluita ja paikallisen tason toimenpiteitä tarvitaan, mutta on lopulta vaikea kuvitella mitään muutakaan foorumia kansainvälisestä ilmastosopimuksesta sopimiseen.

Seuraavan kerran kansainväliset neuvottelut jatkuvat ministeritasolla vuoden kuluttua Puolassa. Puola oli valitettavasti yksi pahimpia jarruja Dohan neuvotteluissa.

Kansainväliset neuvottelut voivat onnistua vain silloin, jos maat tekevät kotiläksynsä etukäteen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Suomen kaltaisten teollisuusmaiden tulee pystyä vähentämään päästöjä vähintään 40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasosta.

Nyt useat maat tavoittelevat häikäilemättömästi omaa lyhyen tähtäimen intressiään olla tekemättä mitään. On kuitenkin turha neuvotella, jos kukaan ei ole valmis sitoutumaan mihinkään muuhun, kuin mitä aiemmin on jo sovittu.

Jos poliitikot eivät pysty ratkaisemaan ongelmaa, pitää ihmisten itse ryhtyä tuumasta toimeen eli suoraan ja väkivallattomaan kansalaistoimintaan, jotta pahiten saastuttavat laitokset saadaan mahdollisimman nopeasti kiinni.

Dohan ilmastokokouksen viimeisenä päivänä Filippiinien neuvottelija piti kaikkein vaikuttavimman puheenvuoron: Jos emme me, niin ketkä? Jos ei nyt, niin koska? Jos ei Dohassa, niin missä?

Leo Stranius, Luonto-Liiton pääsihteeri, joka seurasi Dohan ilmastoneuvotteluita Suomesta käsin

Greenpeace, Luonto-Liitto ja Maan ystävät pitävät Dohan ilmastoneuvotteluiden laihaa tulosta odotettuna. Järjestöjen mielestä Suomella ei ole mitään sanottavaa kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa ennen kuin se itse nostaa kotimaiset päästövähennyssitoumuksensa ilmastokatastrofin välttämiseksi tarvittavalle tasolle.

Maailmanpankki varoitti Dohan ilmastoneuvotteluiden alla ilmaston voivan lämmetä neljällä asteella jo ennen vuosisadan loppua, mikäli maat eivät korota kunnianhimon tasoa päästövähennyksissään. Aika on loppumassa: laajamittaisten energiatehokkuustoimien avullakin maailmalla on vain alle kymmenen vuotta aikaa välttää lukittautuminen päästöjen kasvuun, jolla ilmastonmuutos ylittää nykyisten yhteiskuntien sopeutumiskyvyn rajat.

Kansainvälisen ilmastosopimuksen odottelun aika on ohi. Suomen on ryhdyttävä heti omiin toimiin ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Se on hallituksen vastuulla. Kunnianhimoisiin päästövähennyksiin ja fossiilisesta energiantuotannosta irtautumiseen on sitouduttava Suomessa kansallisesti ja paikallisesti.

”Kotimaan poliittinen tahtotila ei anna Suomen neuvottelijoille liikkumavaraa lisätä päästövähennyksiä. Edelliset parikymmentä vuotta tuskallisen hitaasti eteneviä ilmastoneuvotteluja ovat osoittaneet, että ilmastosopimusta ei saada aikaan ennen kuin maat tulevat kansainväliseen neuvottelupöytään riittävin sitoumuksin vähentää omia päästöjään. Suomen on sitouduttava vähentämään päästöjään 40 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Vasta sen jälkeen Suomella on jotain sanottavaa kansainvälisen ilmastosopimuksen neuvottelupöydissä”, Maan ystävien ilmastokampanjavastaava Laura Meller sanoo.

”On poliittista itsepetosta kansainvälisen sopimuksen ensisijaisuuteen vedoten kieltäytyä kaikista kansallisista toimenpiteistä ja sitoumuksista. Jokainen poliittisia prosesseja tunteva ymmärtää, että kansainvälinen sopimus saadaan aikaan vain, jos maat omien kansallisten sitoumustensa perusteella sitoutuvat kansainvälisiin velvoitteisiin”, sanoo Greenpeacen energiavastaava Kaisa-Reeta Koskinen.

”Suomessa ajetaan kaksilla raiteilla: toisaalla kotimaassa vedotaan siihen, että kansallista säätelyä ei voida hyväksyä, koska kansainvälisen ilmastosopimuksen tulee syntyä ensin. Kotimaisten toimien vastustaminen puolestaan lukittaa neuvotteluasetelmat nykyiseen umpikujaan”, Koskinen jatkaa.

”Suomen pitää lopettaa jarruttamasta EU:n päästövähennysten lisäämistä, nostaa omaa päästövähennystavoitettaan ilmastotieteen mukaan välttämättömälle tasolle ja painostaa muita maita toimimaan samoin. Ratkaisut hiilineutraaliin yhteiskuntaan siirtymisestä tehdään paikallisesti, joten esimerkiksi Helsingissä on luovuttava kivihiilen energiakäytöstä”, Luonto-Liiton pääsihteeri Leo Stranius toteaa.

Lisätietoja:

Ilmastokampanjavastaava Laura Meller, Maan ystävät, puhelin 044 5377 193

Energiavastaava Kaisa-Reeta Koskinen, Greenpeace, puhelin 040 764 1012

Pääsihteeri Leo Stranius, Luonto-Liitto, puhelin 040 754 7371

EU ja pieni joukko muita maita sopivat Dohassa päästövähennyksistä Kioton sopimuksen jatkokaudelle vuoteen 2020, jolloin uuden, kaikkia maita velvoittavan ilmastosopimuksen on määrä astua voimaan. Päästövähennystavoitteet ovat ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta täysin riittämättömät.

Dohassa päätettiin sallia Kioton edelliseltä kaudelta ylijääneiden päästöyksiköiden siirto sopimuksen jatkokaudelle, mutta tämän niin sanotun ”kuuman ilman” ostamiselle asetettiin rajoituksia. Sopimuksen jatkokaudelle siirtyvä ylijäämä sallii päästövähennysten tekemisen paperilla ilman konkreettisia ilmastotoimia.

“Puola ja Venäjä laittoivat “kuuman ilman” vastustajat polvilleen, ja sama uhkaa toistua kolmen vuoden kuluttua. Jos maat saavat siirtää ylijäämän myös uuteen globaaliin sopimukseen, päästöjen vähentäminen vesittyy”, varoittaa Suomen luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Hanna Hakko.

Kioton pöytäkirja on tällä hetkellä ainoa kansainvälinen ilmastosopimus, joka velvoittaa maita päästövähennyksiin. Se kattaa kuitenkin vain alle 15 prosenttia maailman ilmastopäästöistä. Esimerkiksi Yhdysvallat ei koskaan ratifioinut sopimusta, ja Japani, Kanada, Venäjä sekä Uusi-Seelanti jättäytyivät pois sopimuksen jatkokaudelta.

“EU:n on nostettava oma tavoitteensa vähintään 30 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä ja motivoitava muut maat mukaan päästövähennystalkoisiin. Ilmasto ei odota uutta sopimusta, vaan jatkaa lämpenemistä”, Hakko huomauttaa.

Nykyiset päästövähennykset eivät riitä

Järjestöt ovat äärimmäisen pettyneitä kunnianhimon puutteeseen globaalien ilmastopäästöjen vähentämisessä. Nykyiset vähennyslupaukset eivät riitä alkuunkaan ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi alle tavoitteeksi asetetun kahden asteen.

“Ilmastokokouksen järjestäminen ensi kertaa arabimaissa herätti toivon, että myös öljyvaltiot sitoutuisivat päästöjen vähentämiseen. Näyttää kuitenkin siltä, että neuvottelut herättivät vain alueen kansalaisaktiivit, ei päättäjiä”, toteaa Hakko.

Ilmastonmuutoksen seuraukset näkyvät jo eri puolilla maailmaa: hirmumyrsky Sandy riepotteli Karibian saaria ja Yhdysvaltojen itärannikkoa lokakuun lopussa, kesän epätavalliset kuivuudet tuhosivat satoja ja nostivat ruuan hintaa, ja arktinen jääpeite on kutistunut historiallisen pieneksi. Tutkimusten mukaan äärimmäiset sääilmiöt muuttuvat ilmastonmuutoksen myötä yhä yleisemmiksi.

”Ilmastonmuutos karkaa käsistä, ellei päästöjä käännetä laskuun vuoteen 2015 mennessä. Mutta edes Filippiinejä ilmastoneuvottelujen aikana rusikoinut taifuuni Bopha ei saanut päättäjiä kiirehtimään ilmastotoimia”, sanoo Kepan kehityspoliittinen asiantuntija Tuuli Hietaniemi.

Talouskriisi jyräsi köyhien tarpeet ilmastorahoituksesta

Rikkaat maat eivät tehneet sitovia päätöksiä kehitysmaiden ilmastotoimiin tarkoitetun rahoituksen kasvattamisesta. Kehitysmaiden ja järjestöjen vaatimus lyhyen aikavälin ilmastorahoituksen tuplaamisesta vuosina 2013-2015 kaikui Dohassa kuuroille korville.

Lyhyen aikavälin ilmastorahoituskausi päättyy alle kuukauden päästä, mutta teollisuusmaat eivät esittäneet konkreettisia askelmerkkejä siitä, miten rahoitus nostetaan sovitulle 100 miljardin dollarin vuositasolle vuoteen 2020 mennessä.

“Emme voi vain odottaa vuoteen 2019 ja toivoa, että rahoitus yhtäkkiä hyppää 100 miljardin tasolle. Ei ole ihme, että köyhimmät kehitysmaat kokevat tulleensa petetyiksi. Epämääräiset lupaukset eivät riitä, vaan tuleville vuosille tarvitaan konkreettiset välitavoitteet”, vaatii Hietaniemi.

Suomen kannettava vastuu kotimaan ilmastotoimista

Kansainvälisten neuvottelujen hitaus lisää kotimaisten ilmastotoimien tärkeyttä. Järjestöt vaativat Suomea odottelun sijaan kantamaan vastuunsa. Valmisteilla olevaan ilmastolakiin on kirjattava ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta riittävä ja oikeudenmukainen päästövähennystavoite.

”Suomen on sitouduttava vähintään 40 prosentin päästövähennyksiin vuoteen 2020 mennessä. Hallitusohjelman tavoitteeseen ympäristölle haitallisten tukien kuten fossiilienergian tukien uudelleen suuntaamisesta on tuotava konkretiaa ensi vuoden aikana. Vasta sitten Suomi voi uskottavasti väittää pyrkivänsä ratkaisemaan ilmastokriisin”, toteaa Hietaniemi.

Qatarin pääkaupungissa Dohassa 26.11.–8.12.2012 järjestettyä YK:n ilmastokokousta seurasivat Greenpeace, Kansalaisten maailmannäyttämö -verkosto, Kehys, Kepa, Kirkon Ulkomaanapu, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen luonnonsuojeluliitto ja ilmasto.org-sivusto.

Medialle tiedoksi

Yhteenveto ympäristö- ja kehitysjärjestöjen tavoitteista Dohan ilmastokokoukselle: www.ilmasto.org/doha/tavoitteet ja Dohan kokousta seuraava blogi: www.ilmasto.org/doha

Lisätietoja (Dohassa)

- Sanna Autere, tiedottaja, Kepa, puh. +358 50 317 6721

- Hanna Hakko, suojeluasiantuntija, Suomen luonnonsuojeluliitto, puh. +358 50 345 4411

- Tuuli Hietaniemi, kehityspoliittinen asiantuntija, Kepa, puh. +358 50 317 6716

Lisätietoja (Suomessa)

- Susanna Kari, ilmastonmuutosasiantuntija, Kirkon Ulkomaanapu, puh. 050 326 3487

- Jenni Kauppila, koordinaattori, Kansalaisten maailmannäyttämö, puh. 050 5226241

- Kaisa-Reeta Koskinen, energiavastaava, Greenpeace Nordic, puh. 040 764 1012

- Rilli Lappalainen, pääsihteeri, Kehys ry, puh. 050 561 3456

- Laura Meller, ilmastokampanjavastaava, Maan ystävät, puh. 044 537 7193

- Leo Stranius, pääsihteeri, Luonto-Liitto, puh. 040 754 7371

Järjestöt: Durbanin ilmastokokouksen väsytystaistelu päättyi laihaan sopuun

Durbanin historiallisen pitkäksi venynyt ilmastokokous päättyi kompromissiin sunnuntaina 11. joulukuuta. Kioton sopimuksen jatkosta ja uuden kansainvälisen ilmastosopimuksen tiekartasta saatu päätös jäi sisällöltään tyhjäksi. Suomalaiset kehitys- ja ympäristöjärjestöt korostavat, että ilmastotoimilla on kiire.

EU ja ryhmä muita maita päätti Durbanissa Kioton sopimuksen jatkosta. Kioto on toistaiseksi ainoa teollisuusmaita päästövähennyksiin velvoittava sopimus, ja sen ensimmäinen kausi päättyy ensi vuonna. Jatkokaudesta sovittiin yhdennellätoista hetkellä, mutta jatkon pituus jäi auki.

Järjestöt ovat huolissaan, että Kiotoa seuraavan uuden kansainvälisen ja laillisesti sitovan ilmastosopimuksen toimeenpano todennäköisesti lykkäytyy 2020-luvulle. Tällöin on vaarana, että globaaleja päästöjä ei saada käännettyä laskuun ajoissa.

”Ilmastonmuutos karkaa käsistä, ellei päästöjä käännetä laskuun vuoteen 2015 mennessä. Jokainen hukattu hetki lisää ilmastonmuutoksen inhimillisiä ja taloudellisia kustannuksia”, sanoo kehityspoliittinen asiantuntija Tuuli Hakkarainen Kepasta.

EU:n, vähiten kehittyneiden maiden ja pienten saarivaltioiden yhteinen tahto neuvotteluissa loi painetta ratkaisun aikaansaamiseksi. EU:n ja Intian viime hetkellä löytämä yhteinen sävel ilmasto-oikeudenmukaisuudesta sinetöi sopimuksen.

Kokouksen lopputulos jättää useita tärkeitä kohtia auki. Sitovia päätöksiä esimerkiksi siitä, miten eri maiden päästörajoja kiristetään, ei Yhdysvaltojen ja muiden jarruttajamaiden takia saatu kirjattua.

Nykyiset päästövähennykset eivät riitä

Järjestöt ovat pettyneitä kunnianhimon puutteeseen ilmastopäästöjen vähentämisessä. Nykyisten päästövähennyslupausten ja ilmastotieteen vaatimusten välillä on valtava kuilu, eikä Durbanissa tehty päätöksiä käytännön toimista, joilla kuilu voitaisiin kuroa umpeen.

Kioton jatko on globaalien päästöjen kannalta laiha lohtu: Yhdysvallat ei ole ratifioinut sopimusta, ja jatkokauden ulkopuolelle jäivät myös Kanada, Japani ja Venäjä. Useat viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että päästöjä on leikattava nyt, jos halutaan etteivät ilmastonmuutoksen aiheuttamat ääri-ilmiöt karkaa käsistä.

”Kaikkien teollisuusmaiden on sitouduttava suurempiin päästövähennyksiin ennen seuraavaa kokousta Qatarissa. Esimerkiksi Suomen on sitouduttava 40 prosentin päästövähennyksiin vuoteen 2020 mennessä”, painottaa WWF:n ilmastovastaava Hanna-Liisa Kangas.

Järjestöjen mukaan leikkaukset on toteutettava oikeudenmukaisesti: teollisuusmaiden on kannettava päävastuu ja köyhimpien kehitysmaiden tavoitteiden tulee perustua vapaaehtoisuuteen.

Ilmastorahoituksen lupaukset lunastettava

Vihreän ilmastorahaston toimeenpanosta Durbanissa tehty päätös ei anna aihetta juhlaan. Rahaston kautta on tarkoitus kanavoida merkittävä osa teollisuusmaiden lupaamasta sadan miljardin dollarin ilmastorahoituksesta kehitysmaille.

”Rahasto on nyt pelkkä kuori, koska siltä puuttuvat edelleen varat. On valtava pettymys, että konkreettiset rahoituslähteet, kuten kansainvälisen laiva- ja lentoliikenteen päästömaksut, tiputettiin sopimustekstistä”, sanoo Kirkon Ulkomaanavun ilmastonmuutosasiantuntija Aino Pennanen.

Rahoitus on edellytys sille, että maailman köyhät voivat selviytyä ilmastonmuutoksen haasteista, joita he itse eivät ole aiheuttaneet.

Järjestöt ovat kuitenkin tyytyväisiä siihen, että Suomi toimi kokouksessa rakentavasti. Samaa tekemisen meininkiä kaivataan myös kansallisiin ilmastotoimiin. Hallitusohjelmaan kirjattu ilmastolaki tulisi saattaa voimaan ensi vuoden aikana, järjestöt vaativat.

Etelä-Afrikan Durbanissa 28.11.–9.12.2011 järjestettyä YK:n ilmastokokousta seurasivat Greenpeace, Kansalaisten maailmannäyttämö -verkosto, Kehys, Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa, Kirkon Ulkomaanapu, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen luonnonsuojeluliitto, WWF Suomi ja ilmasto.org-sivusto.

Medialle tiedoksi

- Yhteenveto ympäristö- ja kehitysyhteistyöjärjestöjen tavoitteista Durbanin ilmastokokoukselle: http://ilmasto.org/durban/tavoitteet ja Durbanin kokousta seuraava blogi: http://ilmasto.org/durban.

Lisätietoja (Durbanissa)

- Tiedottaja Sanna Autere, Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa, puh. +358 40 560 3292
- Kehityspoliittinen asiantuntija Tuuli Hakkarainen, Kehitysyhteistyön
palvelukeskus Kepa, puh. +358 40 761 89 25
- Ilmastovastaava Hanna-Liisa Kangas, WWF Suomi, puh. +358 45 631 8353
- Ilmastonmuutosasiantuntija Aino Pennanen, Kirkon Ulkomaanapu, puh.
+358 50 326 3487

Lisätietoja (Suomessa)

- Ilmastokampanjavastaava Jonas Biström, Maan ystävät, puh. +358 44 021 6668
- Ohjelmajohtaja Tapio Laakso, Greenpeace, puh. +358 40 181 6559
- Koordinaattori Jenni Kauppila, Kansalaisten maailmannäyttämö -verkosto, puh. +358 50 522 6241
- Pääsihteeri Rilli Lappalainen, Kehys ry, puh. +358 50 561 3456
- Pääsihteeri Leo Stranius, Luonto-Liitto, puh. +358 40 754 7371
- Ilmasto- ja energiavastaava Venla Virkamäki, Suomen luonnonsuojeluliitto, puh. +358 50 345 4411

”Ilmastoneuvotteluissa on jo tuhlattu useita vuosia aikaa sen miettimiseen, mistä voidaan neuvotella. Päättäjät eivät ole selvästikään vielä tiedostaneet tilanteen vakavuutta. Nykyisillä päästövähennyslupauksilla ja toimilla ilmasto lämpenee vuosisadan loppuun mennessä noin 4 astetta kun vaarallisen ilmastonmuutoksen rajana on pidetty alle kahden asteen lämpenemistä”, Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen varoittaa.

Luonnonsuojeluliitto varautuu siihen, että Durbanista joudutaan vetämään samat johtopäätökset kuin neljä vuotta sitten Balin ilmastokokouksesta. Tuolloin todettiin, että ilmastokokouksen tiekartta jäi epämääräiseksi. Suomen valtuuskunnan toimintaa Luonnonsuojeluliitto arvioi tuolloin rakentavaksi. Niin tälläkin kertaa.

”Ympäristöministeri Ville Niinistön toimintaa Durbanissa voi hyvällä syyllä kiitellä. Hän on vaatinut kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa kaikilta, myös Suomelta itseltään. Viime kädessä Suomen toiminnan mittarina onkin, millaista politiikkaa maamme hallitus toteuttaa lähikuukausien aikana”, ilmastovastaava Venla Virkamäki sanoo.

Merkittävä toimi Suomessa olisi ilmastolain säätäminen 40 prosentin säästövähennystavoitteella. Myös kunnianhimoinen ilmasto- ja energiastrategia, tehokkaat toimet energiansäästössä ja uusiutuvien energianlähteiden käytön lisääminen sekä liikenteen päästöjen vähentäminen ovat valtiovallan käytettävissä olevia keinoja.

Liitto kritisoi nykyistä Suomen valitsemaa energiaverojärjestelmää, jossa turvetta suositaan ja energiaintensiiviselle teollisuudelle annetaan energiaverojen palautuksia.

”Kävipä kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa miten tahansa, kunnianhimoinen ilmastopolitiikka on joka tapauksessa Suomen etu”, muistuttaa Venla Virkamäki.

YK:n ympäristöohjelma UNEP:n johtaja Achim Steiner kertoi Durbanissa, että nykyisissä talousvaikeuksissa ilmastonsuojeluun ponnekkaimmin investoinneet maat eivät suinkaan ole pärjänneet kaikkein heikoimmin, pikemminkin päinvastoin.

Lisätietoja:

Venla Virkamäki, ilmastovastaava, 050-345 4411

Eero Yrjö-Koskinen, toiminnanjohtaja, puh. 050-347 8778

Vertailuksi SLL:n tiedote Balin ilmastokokouksen jälkeen 15.12.2007

Ps. Mahtoikohan oheinen tiedoteluonnos karata nettiin liian aikaisin?

Vertailussa arvioitiin maiden päästökehitystä, päästötasoa sekä kansallista ja kansainvälistä ilmastopolitiikkaa. Ympäristöjärjestöt korostavat Suomen mahdollisuuksia nostaa sijoitustaan esimerkiksi toteuttamalla hallitusohjelman kirjaukset ilmastolaista, ilmastotieteeseen perustuvista päästövähennyksistä  sekä energiatehokkuuden ja energiansäästön edistämisestä.

Suomi sijoittuu vuoden 2012 ilmastonmuutosvertailussa (Climate Change Performance Index, CCPI) sijalle 37. Vuonna 2011 Suomen sijoitus oli 31 ja vuonna 2010 36. Suomi sijoittuu samaan luokkaan, jossa ovat mm. Algeria, Uusi-Seelanti, Espanja, Itävalta, Ukraina, Viro ja Japani.

”Suomen sijoitusta heikentää korkea päästötaso asukasta kohden, joka on edelleen yksi maailman korkeimmista. Lisäksi arvosanaa heikentää uusiutuvan energian hidas kehitys suhteessa muihin maihin sekä hidastelu tuulivoiman syöttötariffin kanssa”, listaa Suomen luonnonsuojeluliiton ilmastovastaava Venla Virkamäki.

”Odotamme Suomelta ja Durbanissa paikalla olevalta ympäristöministeri Ville Niinistöltä aktiivista vaikuttamista oikeudenmukaisen, kunnianhimoisen ja laillisesti sitovan ilmastosopimuksen puolesta, sekä koko hallitukselta ryhtiliikettä kotimaan ilmastopolitikassa”, toteaa Luonto-Liiton pääsihteeri Leo Stranius.

Monet maat paransivat sijoitustaan kotimaan poliittisten päätösten seurauksena. Viime vuoden vertailussa Suomen kanssa samaan luokkaan sijoittunut Tanska nosti nyt sijoitustaan huomattavasti. Tanskan uusi hallitus on sitoutunut 40 prosentin päästövähennystavoitteeseen vuoteen 2020 mennessä sekä ilmastolain säätämiseen.

”Suomelle tarjoutuu mahdollisuus parantaa omaa sijoitustaan säätämällä ilmastolaki, joka asettaisi tavoitteeksi 40 prosentin kotimaiset päästövähennykset vuoteen 2020 mennessä. Ilmastolaki loisi luontevan kehikon muun muassa liikenteen päästöjen vähentämiseksi, energiansäästön ja uusiutuvien energialähteiden lisäämiseksi sekä haitallisten tukien, kuten turpeen tukien poistamiseksi”, esittää Maan ystävien ilmastokampanjavastaava Jonas Biström.

Germanwatchin ja Climate Action Networkin (CAN) vuosittain toteuttama Climate change Performance Indeksi (CCPI) listasi 58 maailman saastuttavimman maan ilmastotoimet perustuen maiden päästöihin ja ilmastopolitiikkaan. Arvioinnin tekemiseen ovat osallistuneet yli 200 asiantuntijaa kyseisistä maista.

Kolmea kärkisijaa ei jaettu lainkaan, koska yksikään maa ei tee riittävästi ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Listan parhaana, neljännellä sijalla on Ruotsi. Maan hyvää sijoitusta selittävät suhteellisen alhainen päästötaso sekä hyvä päästöjen vähentämiskehitys. Viidennelle sijalle nousi Iso-Britannia, jossa on vuodesta 2008 ollut voimassa kansallinen ilmastolaki. Kuudetta sijaa pitää Saksa, joka on myös sitoutunut kansallisesti 40 prosentin päästövähennyksiin sekä ilmoittanut luopuvansa ydinvoimasta investoiden huomattavasti energiansäästöön ja uusiutuviin energialähteisiin. Vertailun häntäpäässä ovat Saudi Arabia, Iran ja Kazakhstan.

Lisätietoja:
- Leo Stranius, pääsihteeri, Luonto-Liitto, puh. 040 754 7371
- Venla Virkamäki, ilmastovastaava, Suomen luonnonsuojeluliitto, puh. 050 3454411
- Hanna-Liisa Kangas, ilmastoasiantuntija, WWF Suomi, puh. 045 6318353 (Durbanissa)
- Jonas Biström, ilmastokampanjavastaava, Maan ystävät, puh. 044 0216668
- Tapio Laakso, ohjelmavastaava, Greenpeace, puh. 040 181 6559
- The Climate Change Performance Index 2012: http://www.germanwatch.org/ccpi

Taulukko
- Yleinen päästöjen kehitys: Suomen sijoitus 40
- Päästötaso: Suomen sijoitus 22
- Ilmastopolitiikka: Suomen sijoitus 36

Greenpeace nimesi tänään maanantaina Durbanissa likaisen tusinan, joka estää edistymisen ilmaston suojelemisessa.

Listan kärjessä on Shellin hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila. Suomessa Greenpeace lähetti hänelle viime viikolla avoimen kirjeen, jossa vedottiin, että hän käyttäisi asemaansa ilmastonmuutoksen torjuntaan. Hänen julkiset puheenvuoronsa muutama vuosi sitten olivat toivoa herättäviä. Mutta nyt tarvitaan tekoja tyhjien sanojen sijaan.

Suomessakin on oma ilmastosopimuksen jarruttajien joukko. Elinkeinoelämän keskusliitto vastustaa Euroopan unionin sitoutumista yli 20 prosentin yksipuolisiin päästövähennyksiin. Hiilivuodolla uhkaillaan, vaikka Suomen metsä- ja terästeollisuuden päästöt ovat pienemmät kuin taskussa olevat päästöoikeudet. Ja Fortum vastustaa EU:n velvoitetta ottaa käyttöön pakolliset säästötavoitteet, jotka kohdistuvat jakelijoihin ja sähkön jälleenmyyjiin. Luetteloa voi jatkaa.

”Elintärkeiden YK:n neuvottelujen varjossa kokoontuvan likaisen tusinan tulisi olla häpeissään siitä, että jarruttavat neuvotteluja ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja ihmishenkien, talouksien ja elinympäristöjen pelastamiseksi. Lyhyen tähtäimen voittojen asettaminen ihmisten suojelun edelle on vastenmielistä”, sanoi Greenpeacen pääsihteeri Kumi Naidoo mielenosoituksessa Durbanissa.

”Poliittisten johtajiemme on suljettava ovi likaisilta yhtiöiltä, jotka juhlisivat Durbanin epäonnistumista. Heidän on kuunneltava kansaa eikä saastuttajia. Lapsemme ja heidän lapsensa ansaitsevat sen”, Naidoo jatkoi.

Greenpeacen nimeämä likainen tusina, raportti heidän edustamiensa yhtiöiden ja järjestöjen toimista

1.  Jorma Ollila, hallituksen puheenjohtaja, Royal Dutch Shell
2.  Lorraine Mitchell, toimitusjohtaja, Shell Canada
3.  David Collyer, puheenjohtaja, Canadian Association of Petroleum
4.  Thomas Donohue, puheenjohtaja ja toimitusjohtaja, US Chamber of Commerce
5.  Lakshmi Mittal, hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja, ArcelorMittal
6.  Jürgen R. Thumann, puheenjohtaja, BusinessEurope
7.  David ja Charles Koch, Koch Industries
8.  Marius Kloppers, toimitusjohtaja, BHP Billiton
9.  Dr. Kurt Bock, hallituksen puheenjohtaja, BASF
10. Jean-Guy Carrier, pääsihteeri, International Chamber of Commerce
11. Jack N. Gerard, puheenjohtaja, American Petroleum
12. Brian Dames, toimitusjohtaja, Eskom

Juha Aromaa, viestintäpäällikkö, Greenpeace

Lisää suomalaisten yhtiöiden ja järjestöjen ilmastosopimuksen jarruttamisesta

Greenpeacen suomalaisen aktivistin Reija Mikkolan kokemuksia Durbanista

Ympäristöministeri Ville Niinistö matkustaa perjantaina 2.12. Etelä-Afrikan Durbaniin, jossa hän osallistuu YK:n kansainväliseen ilmastokokoukseen.

Video on Vihreiden sivuilta, Ville Niinistön blogista.

Cancúnin ilmastokokouksessa julkaistu vertailu maiden ilmastotoimista sijoittaa Suomen samaan joukkoon Japanin, Tanskan ja Ukrainan kanssa. Vertailussa arvioitiin maiden päästökehitystä, päästötasoa sekä kansallista ja kansainvälistä ilmastopolitiikkaa. Ympäristöjärjestöt ovat ilahtuneita Suomen sijoituksen kohentumisesta, mutta korostavat, että Suomella on vielä paljon parannettavaa.

Suomi sijoittuu vuoden 2011 ilmastonmuutosvertailussa (Climate Change Performance Index, CCPI) sijalle 31. Vuonna 2010 Suomen sijoitus oli 36. Vertailussa Suomi saa arvosanan ”poor” sijoittuen samaan luokkaan yhdessä 15 muun valtion kanssa, mukaanlukien mm. Espanja, Italia ja Kreikka. Vertailun kärkeen sijoittuivat Brasilia, Ruotsi ja Norja.

”Suomessa tarvitaan toimenpiteitä erityisesti liikenteen päästöjen vähentämiseksi, uusiutuvien energialähteiden lisäämiseksi ja turpeen tukien poistamiseksi. Päätös ydinvoiman lisärakentamisesta vie Suomessa pohjan uusiutuvien energialähteiden, energiansäästön ja energiatehokkuuden kehittämiseltä”, harmittelee Luonto-Liiton pääsihteeri Leo Stranius.

Suomen menestys on ollut heikkoa myös aiemmissa ilmastovertailuissa. Cancúnin ilmastokokouksen alla julkaistu WWF:n ja Ecofysin Climate Policy Tracker paljasti, että Suomi sijoittuu eurooppalaisessa vertailussa ilmastopolitiikan häntäpäähän. Lisäksi Suomi sijoittui Earnst & Youngin 30 maan maavertailussa kaikkein vähiten houkuttelevaksi maaksi sijoittaa uusiutuviin energialähteisiin.

EU:n sisällä ollaan Kööpenhaminan ilmastokokouksen jälkeen keskusteltu EU:n 20 prosentin päästövähennystavoitteen nostamisesta 30 prosenttiin. Euroopan parlamentti otti hiljattain kannan 30 prosentin päästövähennystavoitteen puolesta. Suomi on kuitenkin yhdessä muutamien Itä-Euroopan maiden kanssa vastustanut tiukempaa päästövähennystavoitetta.

”Ensimmäistä kertaa CCPI-vertailussa arvioitiin kansalliset toimet kansainvälisiä toimia paremmiksi. Suomellekin tarjoutuu siten mahdollisuus parantaa omaa sijoitustaan esimerkiksi ottamalla käyttöön ilmastolaki, joka asettaisi 40 prosentin päästövähennystavoitteen vuoteen 2020 mennessä. Ympäristöjärjestöt odottavat Suomelta ja Cancúnissa paikalla olevalta ministeri Lehtomäeltä aktiivista vaikuttamista oikeudenmukaisen, kunnianhimoisen ja laillisesti sitovan ilmastosopimuksen puolesta”, sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton ilmastovastaava Venla Virkamäki.

Germanwatchin ja Climate Action Networkin (CAN) vuosittain toteuttama Climate change Performance Indeksi (CCPI) listaa 57 eri maan päästöt, jotka muodostavat yli 90 prosenttia maailman energiaan liittyvistä hiilidioksidipäästöistä. Kolmea kärkisijaa ei jaettu lainkaan, koska yksikään maa ei tee vielä riittävästi ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Brasilian lisäksi nopeasti kehittyvät maat, kuten Intia ja Meksiko, ovat onnistuneet vähentämään energiantuotantoon liittyviä päästöjä ja sijoittuivat kärjen tuntumaan. Sen sijaan Kiina on vasta sijalla 56 sijoittuen häntäpäähän yhdessä Saudi-Arabian, Kazakstanin, Australian ja Kanadan kanssa.

Ihmiset ympäri maailmaa jatkavat vaikuttamistyötä paremman ilmastopolitiikan puolesta Cancúnissa myös tänään tiistaina, jolloin vietetään kansainvälistä ilmastotoimintapäivää.

Suomen linjaukset esimerkiksi metsänielujen suhteen ovat herättäneet kansainvälistä huomiota: Ympäristökysymyksiin keskittyvä kampanjaverkosto Avaaz.org kerää tänään vetoomuksia ympäristöministeri Paula Lehtomäelle, jotta Suomi muuttaisi kantaansa hiilinielujen laskentasäännöistä ilmastoystävällisemmäksi.

Lisätietoja:

- Leo Stranius, pääsihteeri, Luonto-Liitto, 040 754 7371
- Venla Virkamäki, ilmastovastaava, Suomen luonnonsuojeluliitto, 050 345 4411 (Cancúnissa)
- Salka Orivuori, ilmastoasiantuntija, WWF Suomi, 040 180 9497
- Laura Meller, ilmastokampanjavastaava Maan ystävät, 044 5377 193

- The Climate Change Performance Index 2011: http://www.germanwatch.org/ccpi

- Climate Policy Tracker for the European Union: http://www.climatepolicytracker.eu/finland

- Country Attractiveness Indices: http://ey.mobi/GL/en/Industries/Oil—Gas/Oil_Gas_Renewable_Energy_Attractiveness-Indices

- Avaaz.orgin vetoomus: Finland: Trees not Tricks: http://www.avaaz.org/en/finland_trees_not_tricks/?cl=848307578&v=7694

Uuden tiedon valossa ja Kööpenhaminan epäonnistuneen ilmastokokouksen jälkeen paine kansainvälisten ilmastoneuvotteluiden onnistumiselle alkaa olemaan kova. Emme voi loputtomiin odotella aina uusia ilmastokokouksia.

Ensimmäisen vikon neuvottelut Meksikon Cancunissa ovat sujuneet Suomesta käsin seurattuna kuitenkin juuri niin tahmeasti kuin oli odotettukin. Ehkä huonoin uutinen oli se, että Japani ilmoitti heti alkukättelyssä, ettei se tule koskaan hyväksymään Kioton toista sitoumuskautta. Aika surkeat lähtökohdat neuvottelulle.

Vaikka jotain pientä teknistä edistystä on saavutettu, kaikki keskeiset kysymykset päästövähennysten ja rahoituksen suhteen ovat edelleen auki. Mitä sitten Suomi voisi tehdä?

Gandhia mukaillen kannattaa ensin itse olla se muutos, jonka toivoo maailmassa näkevän. Suomi voisi siis liittyä niiden saarivaltioiden ja köyhien kehitysmaiden joukkoon, jotka vaativat lämpenemisen pitämistä 1,5 asteen tuntumassa ja sitoutumista sen mukaisiin päästövähennystavoitteisiin. Se vaatisi kuitenkin poliittisia päätöksiä ja toimia ensin täällä kotimaassa.

Suomi on sitoutunut vähintään 80 prosentin päästövännystavoitteisiin vuoteen 2050 mennessä. Lisäksi energiaveroja ollaan korottamassa ja uusiutuvan energian tukipakettia viemässä eteenpäin. Valitettavasti ilmastopolitiikan vauhdin nostaminen kympistä kahteenkymppiin ei riitä, jos muut maat kulkevat jo viittäkymppiä ja vauhdin pitäisi olla lähellä sataa.

WWF:n ja Ecofysin ennen Cancunin kokousta julkaisema Climate Policy Tracker paljastaa, että Suomi sijoittuu eurooppalaisessa vertailussa ilmastopolitiikan häntäpäähän. Erityisesti toimenpiteitä tarvittaisiin liikennesektorilla, uusiutuvien energialähteiden lisäämiseksi ja turpeen tukien poistamiseksi. Päätös ydinvoiman lisärakentamisesta vie Suomessa pohjan uusiutuvien energialähteiden ja energiatehokkuuden kehittämiseltä.

EU:n sisällä ollaan jo pitkään keskusteltu EU:n 20 prosentin päästövähennystavoitteen nostamisesta 30 prosenttiin. Myös Euroopan parlamentti otti hiljattain kannan 30 prosentin päästövähennystavoitteen puolesta. Valitettavasti Suomi on yhdessä muutamien Itä-Euroopan maiden kanssa vastustanut tiukempaa päästövähennystavoitetta.

Edelleen Suomi sijoittuu Earnst & Youngin 30 maan maavertailussa kaikkein vähiten houkuttelevaksi maaksi sijoittaa uusiutuviin energialähteisiin.

Näillä eväillä Suomesta ei ole ilmastodiplomatian edistäjäksi Cancunin neuvotteluissa. Toivottavasti muista maista on.

Leo Stranius, pääsihteeri, Luonto-Liitto

Lähteet:
- 2010 in the top three warmest years, 2001-2010 warmest 10-year period http://www.wmo.int/pages/mediacentre/news/index_en.html

- Scientific evidence is Met Office focus at Cancun  http://www.metoffice.gov.uk/corporate/pressoffice/2010/pr20101126b.html

- YK:n ilmastokokous alkoi epätoivon sävyttämänä http://yle.fi/uutiset/luonto_ja_ymparisto/2010/11/ykn_ilmastokokous_alkoi_epatoivon_savyttamana_2180587.html

- Ympäristö- ja kehitysjärjestöt: Suomen ja EU:n on painostettava Japania mukaan Kioton pöytäkirjan jatkoon http://www.sll.fi/tiedotus/tiedotteet/liitto/2010/cancun-tiedote-05122010

- Climate Policy Tracker for the European Union http://www.climatepolicytracker.eu/finland

- Country Attractiveness Indices  http://ey.mobi/GL/en/Industries/Oil—Gas/Oil_Gas_Renewable_Energy_Attractiveness-Indices