Ilmastotutkimuksen järjestäytyminen
YK:n ympäristöohjelman (UNEP) ja ilmatieteellisen järjestön (WMO) järjestämä ensimmäinen maailman ilmastokonferenssi (World Climate Conference, Geneve 1979) totesi hiilidioksidipitoisuuden nousseen jo 15 %. Syynä pidettiin fossiilisia energialähteitä ja metsien hävittämistä. Konferenssi totesi, että päästöjen lisäys saattaa lämmittää ilmastoa.
Ilmastonmuutostutkimus on kerännyt todistusaineistoa puoli vuosisataa
Tämän huolen seurauksena perustettiin kansainvälisiä tutkimusohjelmia koordinoimaan alan siihen mennessä hajanaista tutkimusta. Luonnontieteellisiä ohjelmia ovat WCRP (World Climate Research Program, 1980) ja IGBP (International Geosphere Biosphere Programme, 1986).
Yhteiskuntatieteellistä tutkimusta koordinoi IHDP (International Human Dimensions Programme on Global Environmental Change, 1990). Näiden ohjelmien tarkoitus on tutkia ilmastonmuutoksen lisäksi laajasti ihmisen vaikutusta maapallon elolliseen ja elottomaan luontoon eli ns. globaalimuutosta.
Vuonna 1987 UNEP:n ja WMO:n järjestämä kokoussarja osoitti, että suuri osa maailman ilmastotutkijoista piti ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta mahdollisena. Tuolloin lämpenemisvauhdiksi arvioitiin 0,3 astetta vuosikymmenessä.
Tutkijat ehdottivat kansainvälisen sopimuksen solmimista päästöjen vähentämiseksi. Tähän mennessä oli havaittu, että ihmiskunta tuotti ilmakehään hiilidioksidin lisäksi myös monia muita kasvihuoneilmiöön vaikuttavia kaasuja kuten metaania, freoneja, dityppioksidia sekä rikin ja typen oksideja. Oli myös esitetty lukuisia mahdollisia palautemekanismeja, jotka vahvistaisivat tai heikentäisivät ilmastonmuutosta. Pahimmillaan riskinä olisi karkuun päässyt kasvihuoneilmiö, joka saattaisi johtaa dramaattisiin muutoksiin lyhyessä ajassa.
IPCC - YK:n ilmastotieteellinen asiantuntijaelin
Vuonna 1988 YK perusti poliittisen päätöksenteon tueksi ilmastotieteen johtavista asiantuntijoista koostuvan elimen, Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (Intergovernmental Panel on Climate Change, IPCC). IPCC:n tehtävänä on arvioida monitieteellisesti ilmastotieteen tutkimuksen tuloksia ja esittää ne päätöksentekijöille ymmärrettävässä muodossa. Sen toimintaan osallistuu yli 2 000 tutkijaa ympäri maailmaa.
Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n toimintaan osallistuu yli 2 000 tutkijaa
SILMU - Suomalainen ilmastonmuutoksen tutkimusohjelma
Suomen Akatemian SILMU-tutkimusohjelma vuosina 1990-95 oli monitieteinen 200 tutkijan ja 87 miljoonan markan ohjelma, joka tuotti suuren määrän tieteellisiä tutkimuksia ja opinnäytteitä (mm. 37 väitöskirjaa). SILMUn jälkeen ilmastonmuutosta on käsitelty Akatemian globaalimuutoksen tutkimusohjelmassa.