Euroopan komission ilmasto- ja energiapaketti
Euroopan unionin ilmastopolitiikka perustuu vuonna 1996 asetettuun tavoitteeseen rajoittaa ilmaston lämpeneminen kahteen asteeseen sekä Kioton pöytäkirjassa sovittuihin päästövähennyksiin. EU:n 15 vanhalle jäsenmaalle asetettiin pöytäkirjassa tavoittteeksi kahdeksan prosentin päästövähennys vuoteen 1990 verrattuna. Kioton pöytäkirjan ensimmäinen kausi päättyy vuonna 2012. Seuraavan sopimuskauden tavoitteista neuvotellaan vuosina 2008-2009. EU maat ovat kuitenkin halunneet omalta osaltaan jo sopia kauaskantoisemmista tavoitteista vähentää päästöjä.EU:n valtionpäämiehet kokoava Eurooppa-neuvosto päätti maaliskuussa 2007 Euroopan unionin ilmastopoliittisista päätavoitteista vuoteen 2020 asti. Päätöksen mukaan EU sitoutuu muista maista riippumatta vähentämään päästöjään 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta sekä lisäävän uusiutuvien energianlähteiden osuutta energiankulutuksesta 20 prosenttiin. Päätöksen mukaan Euroopan unioni nostaa tavoitteen automaattisesti 30 prosenttiin, mikäli saavutetaan kansainvälinen sopimus, jossa muut teollisuusmaat sitoutuvat vastaaviin vähennyksiin ja jossa taloudellisesti edistyneimmät kehitysmaat osallistuvat päästöjen vähennyksiin.
Energia- ja ilmastopolitiikka nousevat Euroopan unionin keskeisimmiksi teemoiksi
Komission mukaan näiden tavoitteiden yksimielinen asettaminen merkitsee ilmasto- ja energiapolitiikan nousevan Euroopan unionin keskeisimmiksi teemoiksi. Vähähiiliseen talouteen siirtyminen nähdään välttämättömänä hyvinvoinnin säilyttämiseksi. Päästövähennystavoitetta perustellaan mm. seuraavilla tekijöillä:- Toimettomuus ilmastonmuutoksen edessä aiheuttaisi talouden halvaannuttavia kustannuksia.
- Kilpailun energiavaroista kiihtyessä ja esimerkiksi öljyn hinnan noustessa energiatehokkuus ja uusiutuvat energialähteet ovat todennäköisesti kannattavia investointikohteita ja lisäävät energiaomavaraisuutta
- Mitä aikaisemmin EU toimii, sitä paremmin se pystyy hyödyntämään edelläkävijän asemaansa teknologian osaajana ja edistäjänä
- Uusiutuvan energian teknologiat luovat työpaikkoja Euroopan kaikkiin kolkkiin, sillä sektori on työvoimaintensiivinen ja riippuvainen monista pienistä ja keskisuurista yrityksistä
- EU:n aloitteellisuuden toivotaan kannustavan myös kansainvälisiä ilmastoneuvotteluita.
Päästökauppasektorin ulkopuoliset päästöt
Päästökauppaan kuuluvien päästöjen rajat asetetaan yhteisesti EU:n tasolla, mutta sen ulkopuolelle jäävien päästöjen vähentäminen on jäsenvaltioiden vastuulla. Päästökaupan ulkopuolelle jääviä sektoreita ovat esimerkiksi rakentaminen, maatalous, jätehuolto, liikenne ja pienet teollisuuslaitokset. Komissio ehdottaa kullekin jäsenvaltiolle osuutta 20 prosentin yhteisestä vähennystavoitteesta. Osuudet jaetaan yhteisvastuun periaatteella, huomioiden kunkin maan taloudellisen kehityksen tarve ja BKT asukasta kohden. Esimerkiksi Suomen tavoitteeksi ehdotetaan päästöjen vähentämistä päästökaupan ulkopuolella 16% vuoden 2005 tasosta kun taas Liettua voi kasvattaa päästöjään, pitäen kasvun kuitenkin maksimissaan 15 prosentissa.Jäsenvaltiot voivat myös vähentää päästöjään toteuttamalla päästövähennyshankkeita kolmansissa maissa puhtaan kehityksen mekanismin (CDM) kautta. CDM-hankkeen kriteerit täyttävän hankkeen päästövähennykset luetaan siis toteuttavan EU-maan hyväksi. Näillä hankkeilla voisi komission mukaan kattaa enintään kolmasosan päästövähennyksistä.
Mikäli 20 prosentin tavoitetta kunnianhimoisempi kansainvälinen päästövähennyssopimus saadaan aikaan, nostetaan niin jäsenvaltioita koskevia tavoitteita kuin CDM-hankkeita koskevia rajoja automaattisesti.
Päästökauppa
EU:n päästökauppajärjestelmän ensimmäinen kausi toteutettiin vuosina 2005-2007. Toinen kausi vuosina 2008-2012 on yhdenaikainen Kioton pöytäkirjan ensimmäisen sopimuskauden kanssa. Järjestelmään kuuluvat ja päästökauppaa käyvät teollisuuslaitokset kattavat noin 40 prosenttia EU:n kasvihuonekaasupäästöistä. Vaikka päästökauppa on todettu erittäin kustannustehokkaaksi keinoksi saavuttaa päästövähennyksiä, ensimmäisen vaiheen tarkastelu osoitti myös monia parannuksen tarpeita. Komissio ehdottaakin muutoksia päästökauppadirektiiviin vuoden 2012 jälkeistä kautta varten. Keskeisimmät uudistukset ovat:- Päästökauppa laajennetaan koskemaan hiilidioksidin lisäksi myös hapontuotannossa syntyviä typpioksiduulipäästöjä ja alumiinisektorin perfluorihiilivetypäästöjä. Myös kasvihuonekaasujen talteenotto ja varastointi sisällytetään järjestelmään.
- Päästöoikeudet jaetaan EU:n laajuisesti, yhtenäisten säännösten mukaan eikä enää kansallisella tasolla kansallisten jakosuunnitelmien mukaan.
- Kokonaispäästöjen määrälle päästökauppasektorilla asetetaan EU:n laajuinen vuosikatto, jota lasketaan lineaarisesti vuosittain.
- Päästöoikeudet jaetaan osittain huutokauppaamalla aiemman ilmaisen jakamisen sijaan. Avoimista huutokaupoista vastaavat jäsenvaltiot, jotka ovat velvollisia käyttämään vähintään viidesosan huutokaupan tuloista vähähiilisen talouden tukemiseen ja kehittämiseen, joko kotimaassa tai kehitysmaissa.
- Yritysten mahdollisuutta vähentää päästöjään ns. puhtaan kehityksen mekanismin avulla rajataan, jottei niiden käyttö heikentäisi päästökauppaa. Mekanismien kautta hankittujen päästöhyvityksen määrää kuitenkin rajataan. (Euroopan komissio 2008c)
Uusiutuvan energian lisääminen
Uusiutuvan energialla tulee kattaa yhteensä 20 prosenttia sähkön, lämmityksen ja jäähdytyksen sekä liikenteen energian kulutuksesta. Vähennyksien kohdistaminen näille sektoreille jää jäsenvaltioiden päätettäväksi. Vain liikenteen uusiutuville polttoaineille on asetettu vähimmäismäärä.Asetettujen tavoitteiden toteuttamiseksi Euroopan komission on ehdottanut direktiiviä. Direktiivi pyrkii keventämään uusiutuvan energian tuotantoon liittyvää lainsäädäntöä sekä määrittää valtioiden kansalliset velvoitteet. Komission ehdotuksessa esimerkiksi Suomelle on asetettu tavoite tuottaa uusiutuvalla energialla 38 prosenttia kulutetusta energiasta vuoteen 2020 mennessä. Tavoite muodostetaan kansallisista lähtökohdista, kaikille yhteisestä perusosasta sekä varallisuuden mukaan määrittyvästä osasta.
Uusiutuvan energian tavoitteiden saavuttamiseen joustoa tuo kaupattavien alkuperätakuiden järjestelmä. Jäsenmaa voi omien uusiutuvan energialähteiden kehittämisen sijaan myös ostaa alkuperätakuita, jotka ovat todistuksia toisessa jäsenmaassa uusiutuvalla energialla tuotetusta tietystä energiamäärästä. Järjestelmä kannustaa päästökaupan tavoin toimimaan siellä missä uusiutuvien energianlähteiden lisääminen on edullisinta.
Tavoitteiden saavuttamista helpottaa kaupattavien alkuperätakuiden järjestelmä. Alkuperätakuut vastaavat tiettyä uusiutuvalla energialla tuotettua energiamäärää ja jäsenvaltiot voivat keskenään tarpeidensa mukaan ostaa tai myydä niitä.
Liikenteen biopolttoaineille asetetulla 10 prosentin vähimmäistavoitteella halutaan varmistaa puuttuminen nopeimmin kasvavan sektorin päästöihin sekä vähentää riippuvuutta öljystä. Tavoite on kaikille jäsenmaille yhteinen. Ehdotetussa direktiivissä määritellään myös kriteerit tavoitteen saavuttamiseen käytetyille biopolttoaineille, joilla halutaan varmistaa biopolttoaineiden kestävä tuotanto. Kriteerien mukaan:
- Biopolttoaineen tulee tuottaa 35% vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin tavanomaisen fossiilisen polttoaineen
- Biopolttoaineen raaka-aineen tuotanto ei saa tapahtua luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkailla alueilla, kuten luonnontilaisilla metsäalueilla tai luonnonsuojelualueilla.
- Raaka-aineen tuotanto ei saa tapahtua merkittävänä hiilivarastona toimivilla maa-alueilla kuten suosademetsissä. (Euroopan komissio 2008b)
Energiansäästö
Niin päästökauppaan kuuluvilla sektoreilla kuin sen ulkopuolella voidaan päästöjä vähentää käyttämällä energiaa tehokkaammin ja säästeliämmin. Energian säästäminen nähdään olennaisena keinona saavuttaa päästövähennyksiä. Tavoitteeksi on asetettu kuluttaa 20 prosenttia nykyistä vähemmän energiaa vuonna 2020. Tavoite ei kuitenkaan ole jäsenmaita laillisesti sitova kuten päästövähennyksien kokonaistavoite ja uusitutuvan energian tavoite.Energiatehokkuutta pyritään edistämään kansallisten energiatehokkuutta koskevien toimintasuunnitelmien avulla. Komissio arvioi tammikuussa ensimmäiset jäsenvaltioiden esittämät toimintasuunnitelmat. (Euroopan komissio 2008a)
Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi
Päästövähennyksien saavuttamiseksi Eurooppa-neuvosto näkee tarpeelliseksi vähentää myös fossiilisista polttoaineista syntyviä päästöjä. Komission toimenpidepaketissa ehdotetaankin toimia hiilen talteenoton ja varastoinnin (carbon capture and storage, CCS) teknologian nopeammaksi kehittämiseksi. Komissio mm. sitoutuu tukemaan CCS-teknologian demonstraatiohankkeita ja esittää nykyisten esteiden poistamista lainsäädännöstä. CCS:n käyttöönotto riippuu kuitenkin lopulta hiilidioksidipäästöjen hinnasta ja toiminnanharjoittajasta. (Euroopan komissio 2008d)Euroopan komission ympäristöosasto: Climate Action