Ilmastopolitiikan sopimusvaihtoehdot
Tulevaisuuden ilmastopolitiikasta neuvoteltaessa osapuolten on sovittava, millainen ilmastosopimusjärjestelmä Kioton pöytäkirjan ensimmäisen sopimuskauden jälkeen otetaan käyttöön. Ensimmäinen tulevaa järjestelmää koskeva keskeinen kysymys on, millaisia velvoitteita sopimuksessa asetetaan. Jäsenmaiden on päätettävä,
- ovatko velvoitteet sitovia vai vapaaehtoisia
- rajoittavatko ne suoraan päästöjä vai velvoittavatko ne tiettyihin toimenpiteisiin, kuten uusiutuvan energian edistämiseen tai tiettyjen ohjauskeinojen käyttöön
- kenelle velvoitteita asetetaan
Tärkeä kysymys on myös se, onko määriteltyjen velvoitteiden taustalla joku ennalta asetettu, maailman kokonaispäästöjen vähennystä tai ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuutta koskeva pitkän aikavälin tavoite. Tällaisena voi pitää esimerkiksi EU:n tavoitetta, jonka mukaan maailman keskilämpötila ei saisi nousta yli 2 celsiusastetta suhteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon.
YK:n ilmastosopimus jakaa maat kahtia kehitysmaihin ja teollisuusmaihin, joista teollisuusmaille asetetaan Kioton pöytäkirjassa sitovia päästörajoitusvelvoitteita. Jako ja asetetut velvoitteet perustuvat ilmastosopimuksessa hyväksyttyyn yhteisen mutta eriytetyn vastuun periaatteeseen, jonka mukaan teollisuusmaiden on edettävä päästöjen rajoittamisessa ensin historiallisen vastuunsa vuoksi.
Teollisuusmaat ovat päävastuussa tähänastisista kasvihuonekaasupäästöistä.
Teollisuusmaat ovat päävastuussa tähänastisista kasvihuonekaasupäästöistä, joten niillä katsotaan olevan velvoite toimia ensin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Lisäksi teollisuusmaiden taloudelliset resurssit torjua ilmastonmuutosta ovat huomattavasti suuremmat kuin valtaosalla kehitysmaita.
Jo tällä hetkellä näyttää kuitenkin selvältä, että ilmastonmuutoksen hillitseminen esimerkiksi EU:n 2 asteen tavoitteen mukaisesti edellyttää päästöjen rajoittamista myös kehittyvissä maissa lähivuosikymmeninä. Tulevan ilmastosopimusjärjestelmän tulisi täten kyetä luomaan keinot sekä teollisuusmaiden että kehittyvien maiden voimakkaammille päästövähennyksille.
Asteittain kohti sitovia vähennysvelvoitteita
Yksi erityisesti eurooppalaisten tutkimuslaitosten esiin nostama malli on maiden vaurauden lisääntymisen myötä asteittain kiristyvät velvoitteet. Tällöin teollisuusmaat jatkaisivat Kioton pöytäkirjan pohjalta, mutta kehittyville maille asetettaisiin erityyppisiä ja -tasoisia velvoitteita niiden vaurauden perusteella. (Höhne et al 2005)
Esimerkiksi köyhimpien maiden ensisijaisena velvoitteena olisi parantaa valmiuksiaan ilmastonmuutokseen sopeutumissa, kun taas voimakkaasti teollistuvien maiden tulisi parantaa tuotantonsa päästöintensiteettiä. Jo pitkälle teollistuneiden kehitysmaiden tulisi sen sijaan jo rajoittaa päästöjään ja jonkun ajan kuluttua myös siirtyä vähentämään niitä nykyisten teollisuusmaiden tapaan. (den Elzen et al 2003) (Kyllönen 2004)
Historiallinen vastuu ja maiden vauraus ovat eräitä tapoja toteuttaa taakanjako eli velvoitteiden määrittäminen eri maille. Taakanjaossa otetaan näiden lisäksi usein huomioon myös maiden nykyiset ja tulevat päästöt joko absoluuttisina päästöinä tai suhteutettuna maan väestöön tai talouskasvuun.
Esimerkiksi päästöjä asukasta kohti käytetään usein eri vaihtoehtojen oikeudenmukaisuutta kuvaavana kriteerinä: sopimus on sitä oikeudenmukaisempi mitä lähemmäksi eri maiden päästöt asukasta kohti tulevat. Kuuluisin esimerkki tästä lähestymistavasta on niin sanottu Vähennä ja lähennä (Contraction and Covergence) –malli, jossa päästöt lopulta ovat sekä vähentyneet kestävälle tasolle että ovat asukasta kohti yhtä suuret. (GCI )
Taakanjaossa voidaan lisäksi huomioida maiden talouden ja teollisuuden rakenteen erityispiirteitä, jo tehtyjä ilmastonmuutosta hillitseviä toimia ja arvioida tulevia kustannuksia. Esimerkiksi EU:n sisäisessä taakanjaossa maiden velvoitteiden määrittelyssä pyrittiin huomioimaan maiden talouden rakenne ja talouden eri sektoreiden päästöintensiteetti käyttäen apuna niin sanottua Triptyykki-mallia. (Groenenberg et al 2002) (Phylipsen et al 1998)
Vapaaehtoisiin velvoitteisiin perustuvat sopimukset
Edellä kuvatuissa malleissa lähdetään pääosin siitä, että maille asetettavat velvoitteet ovat lopulta Kioton pöytäkirjan tapaan sitovia päästöjen rajoittamisvelvoitteita. Viime aikoina Kioton pöytäkirjan ulkopuolelle jättäytynyt Yhdysvallat on luonut omia vapaaehtoisia sopimuksia tai julistuksia, joiden tavoitteena on kehittää teknologiaa ja edistää sen siirtoa kehitysmaihin. Lisäksi Yhdysvaltojen oma ilmasto-ohjelma perustuu päästöjen rajoittamisen sijaan tuotannon päästöintensiteetin parantamiseen.
Vaikka teknologian kehittämistä ja siirtoa koskevilla sopimuksilla yleensä nähdään olevan tärkeä merkityksensä kehitysmaiden ilmastopolitiikan kehittämisessä, ongelmana sekä vapaaehtoisuuteen että päästöintensiteettiin perustuvien velvoitteiden laajassa käytössä on nähty se, että niiden avulla on vaikea saada aikaan riittäviä päästövähennyksiä. Toinen ongelma liittyy niiden yhdistämiseen taloudellisiin ohjauskeinoihin kuten päästökauppaan, joka on usein nähty tulevan sopimuksen kustannustehokkuutta ja teknologiansiirtoa edistävänä järjestelmänä. (Müller 2002) (Philibert ja Reinaud 2004)
Velvoitteiden ja taakanjaon lisäksi keskeinen tulevaisuutta koskeva kysymys on, ketkä sopimuksesta neuvottelevat ja millä foorumilla. Nykyinen YK:n ilmastosopimus ja Kioton pöytäkirja on neuvoteltu YK:n puitteissa sen jäsenvaltioiden kesken, mutta keskusteluun on myös nostettu malleja, joissa velvoitteista sopisivat valtioiden sijaan teollisuuden toimialasektorit ja jolloin velvoitteet asetettaisiin sektoreille tai suoraan niillä toimiville yrityksille.
Tällaisten sopimusmallien suurin haaste on se, että nykyinen kansainvälisen oikeuden järjestelmä tuntee ainoastaan valtiot ja hallitustenväliset järjestöt täysivaltaisina toimijoinaan. Teollisuuden toimialojen valtuuttaminen kansainvälisten sopimusten laatijoiksi vaatisikin aivan uudenlaisia oikeudellisia järjestelyjä. Lisäksi on yhä epäselvää, kuinka ja missä velvoitteista sovittaisiin ja miten niiden noudattamista valvottaisiin. (Keinänen ja Kulovesi)