Niin sanotun dialogityöryhmän puheenjohtajat ovat juuri jakaneet delegaateille päätösluonnoksen viikonlopun kotiläksyiksi. Työryhmän tarkoituksena on hahmotella ilmastosopimuksen tulevaa kokonaisuutta ja niitä koskevia neuvotteluja ilmastokokouksen puheenjohtajan Rachmat Witoelarin sanoin Balin tiekarttaa.

Simo Kyllönen

Metsät puhuttavat

9.12.2007

Ilmastokokouksen ympärillä käydyssä keskustelussa metsät ja päästökauppaovat nousseet tärkeälle sijalle. Jos Indonesian hallitusta ja mediaaolisi uskominen, metsät olisivat ilmastokokouksen tärkein teema. Syyttä ei metsistä ilmastokokouksen yhteydessä puhuta, sillä Indonesian hiilipäästöt suometsien raivauksesta ovat jo nostaneet maan maailman eniten päästelevien maiden joukkoon. Ilmastokokousta puhuttavat esitykset metsien häviämisen tai heikentymisen aiheuttamien hiilipäästöjen sisällyttäminen ilmastosopimukseen. Alkaakin näyttää siltä, että metsäkato jollain mekanismilla tulee pysyväksi osaksi ilmastoneuvotteluja.

Ilmastoneuvottelujen osapuolista erilaisia ehdotuksia ovat tehneet etupäässä metsäiset kehitysmaat. Papua-Uuden-Guinean aloitteesta syntynyt ryhmittymä tropiikin maita, Coalition for Rainforest Nations, on tehnyt esityksen, joka sisällyttäisi metsäkadon ja metsien laadullisen heikkenemisen CDM:n tyylisen päästökaupan piiriin. Tämä ns. REDD-esitys (Reduced Emissions from Deforestation and Forest Degradation) suosii maita, joissa metsiä on hakattu voimakkaasti, koska se sallisi hyödyn saamisen ylihakattujen metsien "kunnostamisesta".

Sademetsäkoalitioon kuuluu suurin osa tropiikin metsämaista, mukaan lukien Indonesia, mutta sen ulkopuolella ovat esimerkiksi Brasilia ja Intia, jotka molemmat ovat tehneet omat esityksensä. Brasilian ehdotus toisi metsäkadon osaksi ilmastosopimusta, mutta ei toisi niitä hiilimarkkinoiden piiriin, vaan pohjautuisi rahastoon. Mekanismi olisi vapaaehtoinen. Molemmat em. mekanismit perustuisivat metsäkadon vähenemisen kompensoimiseen - vertailukohtana nykyinen metsäkatotahti. Intian ehdotus (Compensated Conservation) taas toisi korvauksia valtioille palkkiona metsien suojelusta. Esityksiä, jotka sisällyttäisivät korvausten piiriin vain metsäkadon, mutta eivät metsien laadullista heikkenemistä , kutsutaan usein lyhenteellä RED (Reduced Emissions from Deforestation).

Virallisen ilmastokokouksen ympärillä järjestetään lukuisia oheistilaisuuksia, joilla pyritään enemmän tai vähemmän vaikuttamaan virallisen kokouksen kulkuun. Niiden aiheet vaihtelevat naisliikkeen mielenosoituksista oikeudenmukaisen ilmastopolitiikan puolesta metsäyritysten mainoksiin. Myös näiden epävirallisten tilaisuuksien kestoaihe ovat olleet metsät. Kansainvälinen metsäntutkimuslaitos CIFOR järjesti 8.12. metsäpäivän, joka oli ääriään myöten täynnä - sisään päästettiin 900 ensimmäistä ilmottautunutta.

CIFORin metsäpäivän avaus kuvasi hyvin metsistä ja ilmastosta käytyä sekavaa keskustelua. Ensimmäinen puhuja, Indonesian metsäministeri Kaban, vetosi REDD-mallin puolesta ja sanoi nyt olevan aika ohjata ilmastorahoja metsänhoitoon. Maailmanpankin edustaja julkisti uuden rahaston metsä-hiili-hankkeille (Forest Carbon Partnership Facility). Filippiinien alkuperäiskansojen edustaja vetosi alkuperäiskansojen oikeuksien puolesta metsien käytöstä puhuttaessa. Waginengin yliopiston professori totesi metsien suojelun olevan itsearvoisen tärkeää. Kofi Annania siteeraten hän varoitti biopolttoaineiden vaaroista metsille ja totesi että biopolttoaineita tulisi käyttää vain paikallisesti. Metsäyhtiö Weyerhauserin edustaja vetosi metsänhakkuiden ja "kestävän metsätalouden" puolesta hiilensidontakeinona.

Lähes kaikki yleisökommentit ja kysymykset tulivat kriittisiltä kansalaisjärjestöjen edustajilta, jotka muuten eivät saa ääntään kuuluviin. Kritiinkin kohteena oli mm. Indonesian metsäministeriö metsien hävittäjänä, vanhoja virheitä toistava Maailmanpankki, päästökaupan ja metsien kaupallistamisen vaarat sekä keskusteluissa huomiotta jätetyt metsäkadon pohjalla olevat syyt kuten puukauppa, pohjoinen kulutus ja laittomat hakkuut.

Erilaisia näkemyksiä metsien sisällyttämiseksi ilmastosopimukseen riittää järjestökentässäkin. Greenpeace julkisti tiistaina mallinsa, jossa metsät sisällytettäisiin kansallisiin päästökiintiöihin ja ne olisivat päästökaupan piirissä. Indonesian Maan ystävät WALHI on asettunut kaikkea hiilikauppaa vastaan, kun Papuan kansalaisjärjestöt taas tukevat Papuan kuvernöörien aloitetta REDD-rahojen saamisesta Papualle. Indonesian metsäyritykset ovat aktiivisesti ajaneet mahdollisimman vapaata päästökauppamallia ja siinä sivussa vastustaneet hallituksen pohdinnan alla olevaa suometsien raivauskieltoa.

Myös suomalaisen UPM-Kymmenen selluntoimittaja APRIL mainostaa näkyvästi Balin ilmastokokoukseen liittyvissä medioissa Indonesiassa, pyrkimyksenään hiilensidontaosuuksien myynti soille perustetuilta akaasiaviljelmiltään. Samainen APRIL on yksi suurimpia yksittäisiä suosademetsien raivaajia, aiheuttaen toiminnallaan valtavat hiilidioksidipäästöt. Indonesian keskushallinto voi kuitenkin hyvin lähteä tukemaan APRILin tai muiden metsäyhtiöiden rahoituspyrkimyksiä päästökaupan tai REDD-sopimuksen kautta.

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että metsillä on tärkeä merkitys ilmastonmuutoksen torjunnassa. Viidennes hiilipäästöistä aiheutuu maankäytön muutoksista, etupäässä metsien ja soiden raivaamisesta. Kun keskustelu metsistä ja ilmastosta ajautuu APRIL-esimerkin mukaiseksi, on helppo ymmärtää hiilikauppaa ja metsien sisällyttämistä ilmastosopimukseen vastustavia ääniä.

Toisaalta varsinkin suosademetsien merkitys ilmastonmuutoksen kannalta on niin suuri, että niiden suojelulla olisi keskeinen merkitys kasvihuonekaasupäästöjen alentamisessa - Indonesian soiden hiilivaranto on luokkaa 35 Gt, moninkertaisesti maailman vuotuiset päästöt fossiilisista polttoaineista, ja niiden raivaamisesta aiheutuvat, koko ajan kasvavat päästöt ovat arviolta 7% maailman vuotuisista hiilipäästöistä. Monille metsäalueen kannalta hiilensidontaan liittyvä rahoitus lienee myös ainoa keino niiden suojelemiseksi raivaamiselta. Indonesiassa hallinto odottaa joka tapauksessa kieli pitkänä hiilikaupparahoja.

Otto Miettinen

USA torppaamassa uuden sopimuksen tavoitteet

9.12.2007

Lauantaina dialogiryhmässä jaettu ehdotus uuden sopimuksen neuvotteluprosessista ja elementeistä sai tänään maanantaina kylmää vettä niskaansa, kun USA kieltäytyi hyväksymästä ehdotuksen kirjattuja teollisuusmaiden päästövähennystavoitteita. Yhdysvaltain mielestä numeeriset tavoitteet ennakoivat liikaa tulevien neuvottelujen lopputulosta.

Viitaten tieteelliseen yksimielisyyteen päästövähennysten suuruudesta ehdotuksessa esitetään teollisuusmaille 20-45 päästövähennyksiä 2020 mennessä vuoden 1990 tasosta. Maailmanlaajuisten päästöjen taas tulisi kääntyä laskuun seuraavien 10-15 vuoden kuluessa ja ne pitää vähentää "hyvin alhaiselle tasolle", selvästi alle puoleen vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoden 2000 tasoon

Yleensäkin on vielä epäselvää, miten USA:han tulisi tulevissa neuvotteluissa suhtautua. Voiko se jatkaa kehitysmaiden kanssa ns. AWG-prosessin ulkopuolella? Mm. ympäristöjärjestöjen vaatimuksena on, ettei USA:ta voida jättää kehitysmaiden kanssa samaan joukkoon, vaan sitä tulee käsitellä "omalla raiteellaan". Pelkona on esitetty, että Yhdysvaltojen hallitsemana koko toinen raide lähtee etääntymään ilmastosopimuksen ja Kioton neuvotteluraiteista kohti USA:n omaa "suurten talouksien" prosessia, jonka Bushin hallinto aloitti syyskuussa. Pikemminkin USA:n raide tulisi pyrkiä yhdistämään muiden teollisuusmaiden Kioto-raiteeseen esimerkiksi heti maan presidentinvaalien jälkeen.

Mitä USA:n tämänpäiväinen siirto ennakoi sen kannasta itse prosessia koskeviin vaihtoehtoihin ja neuvottelujen aikatauluun, on vielä arvailujen varassa. Joka tapauksessa kuten yleensäkin toisen kokousviikon alussa pöytään heitetään ensimmäiset ratkaisukortit. Toivottavasti EU:lla ja kehitysmailla on vielä ässiä hihassa.

Lauantaina jaettu dialogi työryhmän päätösehdotus:
http://unfccc.int/files/meetings/cop_10/agenda/application/pdf/1cp13_081207_final__nonpaper.pdf

Simo Kyllönen

Kokouksessa seurattiin IPCC:n puheenjohtajan puhetta Nobelin rauhanpalkinnon juhlaseremoniasta Oslosta

Teknologian siirrosta tulossa ilmastoneuvottelujen kuuma palikka

10.12.2007

Teknologian siirto on ollut kehitysmaille keskeinen kysymys YK:n ilmastosopimuksen valmisteluvaiheesta saakka. Puitesopimukseen sisällytettiinkin teollisuusmaita koskevia velvoitteita teknologian siirrosta kehitysmaihin ja sen rahoittamisesta (Artikla 4.5). Perinteisesti kehitysmaat ovat tulkinneet tämän tarkoittavan teollisuusmaaosapuolten teknologista kehitystoimintaa ja tulosten siirtämistä kehitysmaiden ulottuville sekä avustamista sen käyttöönotossa. Teollisuusmaat ovat puolestaan korostaneet teknologian kehittämistä ja siirtoa markkinapohjaisena toimintana.

Teknologian siirrosta on siis neuvoteltu ilmastosopimusjärjestelmän alla jo 15 vuotta. Marrakeshin osapuolikokouksesta vuonna 2001 lähtien työ on tapahtunut pääasiassa asiantuntijaryhmä EGTT:n (Expert Group on Technology Transfer) piirissä. EGTT on koonnut ja jakanut tietoa päästöjen vähentämisen teknologisista ratkaisuista, teknologian käyttöönoton edellytyksistä kehitysmaissa, rahoituslähteistä sekä koulutuksesta Marrakeshissa hyväksytyn ohjelman puitteissa. Rahoitus työlle on tullut maailman ympäristörahaston (GEF) ja ilmastonuutoksen eritysrahaston (SCCF) kautta.

EGTT on tuottanut paljon arvokasta tietoa, mutta mekanismit teorian muuttamiseksi käytäntöön ovat puuttuneet – ja sitä myötä myös konkreettiset, mitattavat tulokset. EGTT:n mandaatin oli määrä päättyä alun perin vuonna 2006, ja sitä oli määrä jatkaa ja tehostaa Nairobin ilmastokokuksessa. Sopu jäi kuitenkin syntymättä, sillä kehitysmaat vaativat siirtymistä arvioinneista toteutukseen sekä sitovaa rahoitusmekanismin teknologian siirrolle. Esillä oli rahasto, joka ostaisi ns. tekijänoikeuksia ja saisi näin teknologian halvemmaksi kehitysmaille. Asioista ei päästy sopuun ja EGTT:n mandaatti jäi entiselleen. Päätökset ovat siirtyneet aina tänne Balille asti, SBSTA-ryhmän (Subsidiary Body for Scientific and Technological Advice) kokoontumiseen.

Balin ilmastokokouksen avajaispäivänä kehitysmaaryhmä nosti neuvottelujen panoksia neuvottelutaktisesti taidokkaalla yllätyssiirrolla: G77 ja Kiina esitti teknologiasiirtoa koskevan asiakohdan siirtämistä sopimuksen toimeenpanoa käsittelevän SBI:n (Subsidiary Body for Implementation) asialistalle. Joistakin vastalauseista huolimatta kehitysmaaryhmän toive toteutui, ja teknologian siirto astui 15 vuoden jälkeen ensimmäisen kerran teknisistä keskusteluista toimeenpanon puolelle.

Asiakohtaa käsittelevän kontaktiryhmän ensimmäisessä istunnossa G77 ja Kiina sitten pöytäsi oman esityksensä Balin mandaatin teknologiapaketiksi. Esitys ehdotti pähkinänkuoressa EGTT:n mandaatin jatkamista ja vahvistamista ajatuspajan suuntaan, indikaattorien luomista teknologian siirron käytännön toteutuksen arvioimiseen (performance indicators) sekä ennen kaikkea uutta monenvälistä, teknologiayhteistyön rahastoa.

Rahastolle kehitysmaaryhmä listasi pitkän listan tehtäviä, joista osa on erittäin vaikeita kysymyksiä teollisuusmaille. Näihin kuuluvat vaateet ilmastoystävällisen teknologian käyttöönoton aiheuttamien, sovittujen täysimääräisten lisäkulujen (incremental costs) maksaminen sekä tekijänoikeuksien ostaminen. Erityisesti Yhdysvallat ja Kanada kakistelivatkin esityksen saatuaan, ja laativat sittemmin oman päätösluonnoksensa, jossa ei ole sen kummemmin rahastoa kuin edistymistä mittaavia indikaattoreitakaan.

Nyt, kun kokousta on jäljellä neljä päivää, on teknologiapaketin kohtalo vielä auki, ja se jääneekin auki loppumetreille saakka. Olennaista kuitenkin on, että neuvottelu teknologian roolista ilmastosopimusjärjestelmässä on siirtynyt kokonaan uudelle tasolle, ja jos keskeisimmät elementit kehitysmaaryhmän ehdotuksesta säilyvät, tulee teknologiapaketista keskeinen elementti Kioton
pöytäkirjan jatkosopimusta. Tätä muun muassa ympäristöjärjestöt ovat toivoneetkin. Vaan sopiiko se teknologian perään kuuluttaneelle Yhdysvalloille? Näillä näkymin ei, sillä maa ei tälläkään saralla haluaisi sitoutua mihinkään sitovaan, tai taskurahoja suurempaan rahoitukseen.

Kaisa Kosonen

Julisteita ja kuvia kokousalueen ulkopuolella sijaitsevasta kansalasijärjestöjen infoalueesta

Vuotava sateenvarjo

11.12.2007

Ilmastoneuvottelujen niin sanottu sateenvarjoryhmä koostuu EU:n ulkopuolisista teollisuusmaista. Aikaisemmissa ilmastokokouksissaryhmä on usein esiintynyt yhtenäisenä, nykyään koordinaatiota on vähän ja maat puhuvat suureksi osaksi omissa nimissään. Silti sateenvarjoblokin maat ovat Balin lausunnoillaan nousseet jälleen politikoinnin keskiöön. Australian tehtyä parannuksen ja USA:n pitäessään korttejaan kätkössä on
ympäristöliikkeen syyttävä sormi kääntynyt kohti Kanadaa ja Japania.

Viikonloppuna Kanadan hallitukselta vuoti julkisuuteen – tarkoituksellisesti, monet epäilevät – neuvottelijoille suunnattu ohjeistuskirje. Dokumentissa vaaditaan suorasukaisesti sitovia päästövähennystavoitteita kehitysmaille, mikä tarkoittaa selkeää pesäeroa Kioton pöytäkirjan tärkeimpiin periaatteisiin. Kyseessä saattaa olla pelkkä retorinen heitto, osa strategiaa neuvottelu-urakan puolivälissä. Toisaalta on mahdollista että Kanada pyrkii jatkossa aktiivisesti jumiuttamaan neuvotteluja harrastamalla vastaavaa päämärätöntä provokaatiota kehitysmaiden suuntaan.

Japani kohautti jo kokouksen alkumetreillä tiedotteellaan, joka korosti sektoriyhteistyön sekä vapaaehtoisten tavoitteiden olevan keskeisiä tulevan ilmastosopimuksen rakennuspalikoita. Puheet sektorisopimuksesta ja vapaaehtoisuudesta jatkuivat tänään maanantaina Japanin omassa oheistapahtumassa, jossa muun muassa sementti- ja terästeollisuus esitteli toimiaan. Toinen tilaisuudessa esille nostettu teema oli jo unohdetuksikin luultu Asia-Pacific Partnership for Clean Development (APP) – Japanin, USA:n, Australian, Korean, Kanadan, Kiinan ja Intian kattava teknologiayhteistyötä korostava löysämuotoinen sopimus. Usein Kioton kilpailijaksi mielletty APP sai Japanin delegaatiolta korkeaa ylistystä, mikä oli omiaan lisäämään epäilyjä Japanin sitoutumisesta toimimaan vakavasti YK:n alaisessa ilmastoprosessissa.

Neuvottelujen tärkeimmät hetket ovat kuitenkin vielä edessä. Tuskin kumpikaan sateenvarjomaa mielellään ottaa kontolleen vastuuta Balin epäonnistumisesta, se kun tietäisi jo nykyisellä ilmastotietoisuuden tasolla melkoista tahraa maailmanyhteisön silmissä.

Antto Vihma

Kioto 10 vuotta - 10 opetusta

11.12.2007

Päivälleen kymmenen vuotta sitten maailman maat pääsivät historialliseen sopuun Kiotossa, Japanissa. Läpi yön jatkuneiden neuvottelujen jälkeen Kioton pöytäkirja syntyi varhain aamulla.

Kymmenen vuotta myöhemmin ilmastoneuvottelijat viettävät pöytäkirjan syntymäpäivää töiden merkeissä YK:n ilmastokokouksessa Balilla. Tämä on hyvä aika pysähtyä miettimään, mitä kymmenessä vuodessa on opittu.

1. Ilmastotiede vahvistunut entisestään
Jo Kioton kokousta edeltävänä vuonna julkaistu IPCC:n toinen arviointiraportti osoitti ilmastonmuutoksen olevan vakava, pääosin ihmistoiminnan aiheuttama uhka. Kolmas ja neljäs raportti ovat entisestään vahvistaneet tieteellistä pohjaa ja lisänneet huolta seurauksista.

2. Neuvottelut eivät helppoja
Neuvottelut Kioton pöytäkirjasta kestivät kaksi vuotta, ja kului vielä kahdeksan vuotta sopimuksen voimaantuloon. Liki 200 valtion neuvottelut ovat raskaita ja hitaita - liian hitaita haasteen kiireellisyyden näkökulmasta. Oikotietä onneen ei kuitenkaan ole.

3. Puutteistaan huolimatta paras
Kirjoituspöydän ääressä on helppo keksiä vaihtoehtoja. Kohtuullinen sopimus, joka on hyväksyttävissä, on kuitenkin parempi kuin täydellinen sopimus, joka ei mene läpi. Kioton sopimus on toistaiseksi tehokkain kansainvälinen ilmastosopimus. Sen varaan kannattaa edelleen rakentaa.

4. Kioto vahvin ympäristösopimus
Välillä unohtuu, että Kioton pöytäkirja on vahvin koskaan laadittu kansainvälinen ympäristösopimus. Se sisältää juridisesti sitovia päästötavoitteita, markkinamekanismit, seurannan ja sanktiot. Nämä ovat kaikki saavutuksia.

5. Ilmasto ei pelkkä ympäristökysymys
Kymmenen vuotta sitten ilmastonmuutoksesta puhuttiin pääasiassa ympäristökysymyksenä. Sittemmin on yleisesti tunnustettu, että ilmastossa on kyse myös mm. kehityksestä, taloudesta, teknologiasta ja turvallisuudesta. Tämän pitää näkyä harjoitetussa politiikassa.

6. Kaikkia teemoja ei katettu Kiotossa
Kiotossa painopiste oli teollisuusmaiden päästöjen vähentämisessä ja nieluissa. Vastedes mukaan tarvitaan nopeasti kasvavat kehitysmaat, kansainvälinen liikenne ja metsäkato. Suurempaa huomiota pitää kiinnittää myös vaikutuksiin varautumiseen, teknologiaan ja köyhien maiden tukemiseen.

7. Markkinat valjastettava
Vielä Kiotossa EU ja kansalaisjärjestöt suhtautuivat skeptisesti markkinamekanismeihin. Viimeistään Sternin raportin ansiosta on vahvistunut näkemys, jonka mukaan hiilelle pitää saada globaali hinta. Markkinat voidaan ja tulee valjastaa ilmastonsuojelun avuksi.

8. Sitovat velvoitteet välttämättömiä
YK:n ilmastosopimus perustui vapaaehtoisiin päästötavoitteisiin. Lähestymistavan toimimattomuus kävi ilmi nopeasti. Kioton pöytäkirjan vahvuus on sitovissa velvoitteissa. Päästökehityksen kääntämiseksi myös jatkosopimuksen pitää perustua laillisesti sitoviin tavoitteisiin.

9. Kioto vahvasti hengissä
Osa Kioto-kriitikoista on väittänyt sopimuksen kaatuvan omaan mahdottomuutensa. Toisin on käynyt. Vastikään Australian uusi hallitus ilmoitti liittyvänsä Kioto-klubiin ja ratifioivansa sopimuksen. Merkittävistä teollisuusmaista sopimuksen ulkopuolella on enää vain Yhdysvallat.

10. Kioto vasta alku
Kioton sopu oli historiallinen, mutta silti vasta vaatimaton alku. Ilmastonmuutoksen rajoittamiseksi maailman päästöt on käännettävä laskuun seuraavien 10 vuoden aikana ja puolitettava vuosisadan puoliväliin mennessä. Kioton jälkeen on otettava vielä monta, verrattomasti suurempaa harppausta.

Maailman merkittävin ympäristösopimus täyttää nyt kymmenen vuotta. Sitä on syytä juhlia!

Oras Tynkkynen

Ministeriosuus alkaa sekavissa tunnelmissa

12.12.2007

Balin ilmastokokouksen korkean tason osuus alkoi tänään apeissa tunnelmissa. Avajaistilaisuuden aluksi koko kokoussali hiljentyi kunnioittamaan Algerian pommi-iskun uhreja. Useat näistä olivat YK:n työntekijöitä.

Avauksessa puhuivat YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon ja Indonesian presidentti Susilo Bambang Yudhoyono. Pääsihteeri vaati välitöntä toimintaa ja muistutti maailman odottavan tiekarttaa tulevista neuvotteluista. Myös presidentti halusi neuvottelijoiden miettivän, millaisen vastauksen haluavat antaa kokouksen jälkeen kotijoukoilleen, niin kansalaisilleen, naapureilleen kuin omille lapsilleenkin. "Teimmekö todella parhaamme?"

Parhaansa ministerit saavatkin tehdä. Eilen päättyneissä sopimuksen alaelinten kokouksissa saatiin sovittua monia asiakohtia, mutta valitettavan moni asia siirtyy ministerien käsiin. Pahin eilisistä takaiskuista oli teknologian siirtoa koskevan paketin kariutuminen. Teknologian siirto on ollut kehitysmaille jo pitkään tärkeä asia, jossa tulisi jo päästä sanoista tekoihin. Siksi kehitysmaat olivat viime viikon neuvottelujen aikana pyrkineet rakentavaan ratkaisuun, muun muassa laatimalla oman
ehdotuksensa asiasta. Ehdotuksen sisältämän rahaston muodosta ja laajuudesta sekä teknologian siirtoon ehdotetuista toimista ei kuitenkaan päästy yksimielisyyteen.

Hieman sopuisammin päästiin eteenpäin toisessa, erityisesti metsäisille kehitysmaille tärkeässä asiassa: metsäkadon aiheuttamien päästöjen vähentämisessä. Sinänsä asian tärkeydestä ja nopeasta liikkeellelähdöstä kaksivuotisen koevaiheen kautta on ollut jo yhteisymmärrys. Viime hetken erimielisyys on kuitenkin vallinnut siitä, mitä kaikkea metsäkadon päästöjen vähentämiseen kuuluu. Otetaanko huomioon metsäkadon lisäksi myös metsien tilan heikkenemisestä (degradation) aiheutuva päästöjen väheneminen tai metsien suojelun kautta tapahtuva päästöjen vakauttaminen? Nämä ovat olleet tärkeitä useille kehitysmaalle etenkin kokouksen isäntämaa Indonesialle. Monet teollisuusmaat ovat vastustaneet näitä laajennuksia, niihin liittyvien määrittelyongelmien vuoksi: metsäkadon ehkäisyyn tulee helposti sisällytettyä siihen kuulumattomia asioita ja maat voivat saada ansiotonta palkitsemista hakkaamattomaksi jääneistä metsistään. Kysymyksistä saatiin kuitenkin pääosin muotoiltua kaikkien hyväksyttävissä olevat lausumat.

Parhaiten ­ myös kehitysmaille tärkeistä asioista ­ on edennyt sopeutumiseen suunniteltu rahasto, josta tehtiin päätös eilen. Päätöksessä rahastolle määriteltiin hallintoneuvosto ja sovittiin sijoittaa rahasto ainakin aluksi Maailmanpankin yhteyteen. Rahaston sihteeristönä taas toimii alkuun Maailman ympäristörahasto (GEF).

Myös teollisuusmaiden päästövähennyksiä tarkasteleva AWG-ryhmä on saanut tulevien vuosien työohjelmansa lähes valmiiksi. Puuttuvat osat riippuvat paljolti laajemman dialogi-työryhmän lopputuloksesta. Tämän tärkeimmän työryhmän neuvottelut ovatkin jatkuneet lähes taukoamatta. Eilen asiasta jaettiin uusia ehdotuksia, joissa on uusia muotoiluja neuvottelujen tavoitetasosta, sopimuksen pääelementeistä ja aikataulusta.

Avajaisseremonioiden jälkeen alkoi ministerien kaksipäiväinen puherumba. Yksi toisensa jälkeen he käyvät kertomassa maittensa panoksesta yhteisen ongelman ratkaisemiseen. Suomen ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen puhui tänään iltapäivällä. Hän painotti yhteisestä vastuusta nousevaa yhteispelin tahtoa Balilla, jotta uusi kattava sopimus vuonna 2012 on mahdollinen.

Balin todellinen ratkaisu väännetään kuitenkin puheiden kulisseissa. Toivottavasti puheet muuttuvat siellä teoiksi.

Simo Kyllönen

Kokousvieraat saattoivat liikkua aurinkoenergialla toimivalla taksilla tai ilmasisilla polkupyörillä.

Kehitysmaat lämpenevät toimenpiteille

13.12.2007

Valtioiden virallisten puheiden kimara alkoi Balilla keskiviikkona. Ministerien puheista kuunnellaan tarkkaan sitä, mitä sanotaan, mutta myös sitä, mikä jätetään sanomatta. Sanamuodoista yritetään tulkita, ovatko maiden kannat liikkuneet ja millainen sopu voisi syntyä.
Merkillepantavaa on, että monet kehitysmaatkin ovat painottaneet kaikkien valtioiden toimien tärkeyttä. ”Kaikki” tarkoittaa siis muitakin kuin teollisuusmaita. Vaikka osallistumisen tavoista vallitsee villisti erilaisia näkemyksiä, on valmius toimintaan jo sinänsä tärkeä signaali.

Monet kehitysmaat esittelivät omia toimenpiteitään päästöjen rajoittamiseksi. Kiina kertoi tavoitteestaan leikata talouden hiili-intensiteettiä viidenneksellä. Intiassa kansallista ilmastopolitiikkaa valmistellaan pääministerin johdolla.

Meksikossa on aloitettu työ yritysten vapaaehtoisen päästörekisterin luomiseksi. Korealta valmistuu lähiaikoina ilmasto-ohjelma, joka sisältää keskipitkän ja pitkän aikavälin päästötavoitteita.

Ehkä pisimmälle kehitysmaista meni Etelä-Afrikka. Ministeri Marthinus van Schalkwyk totesi lausunnossaan suorasanaisesti:

”Kehitysmaana me olemme valmiita toteuttamaan kunnianhimoisia toimia. Etelä-Afrikka tulee kantamaan oikeudenmukaisen osuutensa yhteisestä tulevaisuusvastuusta. Toimenpiteemme tulevat olemaan mitattavia, raportoitavia ja todennettavia. Tieteen osoittaman kiireellisyyden takia ei ole enää uskottavaa tekosyytä yhdenkään maan toimettomuudelle.”

EU:n, ehdokasmaiden ja mm. Ukrainan puolesta puhunut Portugali korosti kannustimia rohkaista kehitysmaita osallistumaan. Tällaisia voisivat olla mm. globaalin hiilimarkkinan laajentaminen, ns. no-lose- ja sektoritavoitteet sekä syvennetty teknologiayhteistyö.

Raikuvimmat aplodit sai Saksan ympäristöministeri Sigmar Gabriel. Hän paitsi peräänkuulutti kehitysmaiden laajempaa osallistumista, myös kertoi maansa tavoitteesta leikata päästöjä 40 % vuoteen 2020 mennessä. Saksa käyttää ministerin mukaan miljardi euroa vuodessa ilmastotyöhön köyhissä maissa.

Norjan pääministeri Jens Stoltenberg puolestaan kertoi maansa tavoitteesta saavuttaa päästöneutraalius vuoteen 2050 mennessä. Tuolloin maa kompensoisi kaikki jäljellä olevat päästöt rahoittamalla päästövähennyksiä maan rajojen ulkopuolella. Norja ilmoitti myös rahoittavansa metsiensuojelua kehitysmaissa mykistävällä kolmella miljardilla kruunulla (380 M€) vuodessa.

Oras Tynkkynen

Tulevan ilmastoratkaisun tiekartta hyväksyttiin Balilla

15.12.2007

YK:n ilmastokokous Balilla päättyi lauantaina iltapäivällä läpi yön jatkuneiden neuvottelujen jälkeen. Loppumetreillä yksi suurimmista kiistoista koski sitä, mitä Balin päätöksiin kirjattaisiin kehitysmaiden osallistumisesta tulevassa ilmastosopimuksessa päästöjen rajoittamiseen.

Teollisuusmaat halusivat kehitysmaiden päästövähennystoimien olevan mitattavia, raportoitavia ja todennettavia. Kehitysmaat halusivat saman litanian koskevan myös teollisuusmaiden tukea kehitysmaille. Yhdysvallat taipui lopulta kehitysmaaryhmän esittämän ja EU:n tukeman muotoilun kannalle.

Erimielisyyttä syntyi myös seuraavien kahden vuoden aikana neuvoteltavan sopimuksen päästövelvoitteiden suuruusluokasta. EU olisi halunnut mainita teollisuusmaiden vähennyshaarukaksi 25-40 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Mm. Yhdysvalloille tämä ei kuitenkaan sopinut.

Lopulta luvut kirjattiin eri tavalla eri prosessien papereihin. Koska Yhdysvallat on mukana sopimusraiteella, sen päätöksessä vain viitattiin IPCC:n neljännen arviointiraportin lukuihin, joissa haarukka on laveampi, -10-40 %.

Sen sijaan Kioto-raiteen tekstiin -25-40 % kirjattiin suoraan. Tämä oli enemmän kuin mitä monet olivat uskaltaneet Balilta realistisesti odottaa.

Ministerit väänsivät kättä myös siitä, miten tulevat neuvottelut tulisi organisoida. Kompromissina päädyttiin jatkamaan kahdella erillisellä raiteella: kaikki maat kattavalla ilmastosopimus- ja Kioto-teollisuusmaita koskevalla pöytäkirjaraiteella. EU pyrki yhdistämään raiteet yhdeksi prosessiksi.

Kehitysmaiden kannalta oli tärkeää, että Balilla edettiin kolmessa niille keskeisessä kysymyksessä: teknologian siirrossa, ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja metsäkadon torjumisessa. Teknologian siirrosta päätettiin siirtyä käytäntöön käynnistämällä kokonaisvaltainen, aikataulutettu arviointi teknologian siirron esteistä ja rahoitustarpeista ja -keinoista.

Sopeutumisrahasto pääsee vauhtiin, sillä Balilla sovittiin sen hallituksen kokoonpanosta ja hankkeiden hakutavasta. Metsäkadon ja metsien heikkenemisen rajoittaminen sisällytettiin yhdeksi tulevan ilmastosopimuksen mahdolliseksi elementiksi, ja työtä valmistellaan koehankkeilla.

Mitä sitten Balin jälkeen? Edessä on kaksi vuotta kiivaita ja vaikeita neuvotteluja. Jotta sopu tulevasta ilmastoratkaisusta syntyisi vuonna 2009, sitä ennen pitää ratkaisua pohjustaa ja hioa vielä lukemattomissa kokouksissa. Seuraava ilmastokokous pidetään ensi vuonna Puolan Poznanissa.

Poliittista tahtoa on vahvistettava ja esteitä sovun tieltä raivattava. Tahdon luomisessa toivottavasti auttaa YK:n pääsihteerin helmikuulle kokoon kutsuma korkean tason ilmastotilaisuus.

Suomelle tarjoutuu kiinnostava mahdollisuus vaikuttaa ilmastoneuvotteluihin pohjoismaisen yhteistyön kautta. Paitsi että ratkaiseva ilmastokokous pidetään Kööpenhaminassa kahden vuoden päästä, Ruotsi ottaa hoidettavakseen EU-puheenjohtajuuden. Suomella voi siis olla aktiivinen rooli kansainvälisen ilmastosovun kätilönä yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa.

Oras Tynkkynen

Balin tiekartan kolme elementtiä

15.12.2007

Balin tiekartta, jonka pohjalta Kioton pöytäkirjan jatkosopimusta aletaan neuvotella, koostuu kolmesta elementistä:

1) Ilmastonmuutoksen puitesopimuksen alla käyty, Montrealista (2005) alkanut dialogi, joka muutettiin Balilla keskustelukerhosta viralliseksi neuvotteluryhmäksi.

• Tämä päätös nuijittiin lauantaina ensimmäisenä, ja on otsikoltaan ”Decision 1/CP.13, Ad Hoc Working Group on Long-term Cooperative Action under the Convention.
• Päätös koskee myös Yhdysvaltoja, joka on ratifioinut YK:n ilmastonmuutoksen puitesopimuksen, mutta ei sen alaista, sitoviin määrällisiin päästövähennyksiin perustuvaa Kioton pöytäkirjaa.
• Päätös kokoaa tulevan kahden vuoden aikana solmittavan sopimuksen elementtejä, kuten trooppisen metsäkadon estämiseen, teknolgian siirtoon ja sopeutumiseen liittyviä toimia.
• Päätökseen ei saatu sisällytettyä globaaleja tai teollisuusmaita koskevia, suuntaa-antavia päästövähennyksiä, vaan päätös tyytyy viittaamaan IPCC:n raporttiin päästövähennyksistä. Päätös kuitenkin linkittyy muihin Balin tiekartan päätöksiin.
• Päätöksen viimeisin luonnos

2) Kioton pöytäkirjan alla käyty, niin ikään Montrealin ilmastokokouksessa käynnistynyt neuvottelu Kioton pöytäkirjan ratifioineiden teollisuusmaiden päästövähennyksistä vuoden 2012 jälkeen (Ad Hoc Working Group on Further Commitments for Annex I Parties Under the Kyoto Protocol, eli lyhenteenä AWG).

• Päätös nuijittiin lauantaina läpi toisena.
• Näissä neuvotteluissa Yhdysvallat ei ole mukana, mutta kaikki muut osapuolet ovat.
• Päätökseen kirjattiin suuntaa-antavat päästövähennysluvut sekä teollisuusmaille että globaaleille päästöille. Tämän päätöksen myötä ”Balin tiekarttaan” saatiin mukaan päästövähennysluvut (koska Yhdysvallat ei päässyt vaikuttamaan päätökseen).
• Ryhmän varapuheenjohtajana toimi Suomen pääneuvottelija Outi Berghäll.
• Päätöksen viimeisin luonnos
  

3) Kioton pöytäkirjan arviointia koskeva päätös (Artikla 9).

• Päätös käynnisti Kioton pöytäkirjan arvioinnin, jonka myötä sitä voidaan uudistaa ja parannella vastaamaan paremmin vuoden 2012 jälkeistä aikaa.
• Päätös nuijjittiin lauantaina kolmantena, ja se viimeisteli ”Balin tiekartan”.
• Päätöksen viimeisin luonnos
  

Toisin kuin usein luullaan, Kioton pöytäkirja ei pääty vuonna 2012, vaan ainoastaan sen ensimmäinen sitoumuskausi (2008–2012) päättyy. Balilta käynnistyvissä neuvotteluissa tullaan neuvottelemaan Kioton pöytäkirjan toisesta sitoumuskaudesta, joka tullee olemaan niin ikään viisivuotinen, eli 2013–2017. Tämän takia Kioton pöytäkirjan arviointia koskeva päätös on yksi ”Balin tiekartan” muodostavasta kolmesta osasta.

Balin tiekartta, jonka pohjalta Kioton pöytäkirjan jatkosopimus kahden vuoden aikana neuvotellaan, rakentuu siis kolmesta päätöksestä. Globaaleja päästövähennyslukuja ei saatu päätettyä ilmastosopimuksen alla (missä Yhdysvallat on mukana), joten ne tuotiin mukaan ”keittiön oven”, eli Kioton pöytäkirjan alaisen AWG:n kautta. Tämä oli suuri yllätys kaikille, ja monet tahot ehtivät lähettää synkkiä tiedotteita jo ensimmäisen päätöksen jälkeen, koska lukujen läpimenoon toisen päätöksen alla ei uskottu. Toinen päätös kuitenkin muutti tilanteen täysin.

Kaiken kaikkiaan kolmesta päätöksestä koostuva neuvottelupaketti on parempi, mitä etukäteen osattiin odottaa, ja antaa toivoa siitä, että sekä Yhdysvallat että kehitysmaat saadaan mukaan mitattaviin päästövähennystoimiin tulevan sopimuksen myötä.

Kaisa Kosonen