Ilmastosivujen kirjeenvaihtajat seuraavat YK:n ilmastosopimuksen kahdettatoista osapuolikonferenssia ja Kioton pöytäkirjan toista osapuolikokousta Nairobissa.
19.11.2006: Nairobin kokouksesta rakennuspalikoita jatkoon17.11.2006: Ilmastonmuutosta yritetään hidastaa myös vähentämällä metsien häviämistä
15.11.2006: Annan ja Stern: Päästöjen vähentäminen tukee taloutta
14.11.2006: Ilmastonmuutosta ei saatu torjuttua - nyt on sopeuduttava
8.11.2006: Nairobin kokous rakentaa Kioton pöytäkirjan jatkosopimusta
Suomen luonnonsuojeluliiton ja Natur och Miljön blogi syksyn 2006 ilmastopoliittisista käänteistä
Nairobin kokouksesta rakennuspalikoita jatkoon
19.11.2006
Nairobin ilmastokokous päättyi tänä iltana laihaan kompromissiin. Kokous ratkaisi viime vuonna Montrealin kokouksessa auki jääneitä kohtia ja vei eteenpäin erityisesti Afrikan maille tärkeitä rahoitusasioita. Tärkein ratkaisu eli selkeä aikataulu uusista päästövähennyksistä sopimiselle jäi kuitenkin avoimeksi.
Ensimmäisen Saharan eteläpuolisessa Afrikassa järjestetyn kokouksen tärkeimmät tulokset liittyvät ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Jo Buenos Airesin kokouksessa sovittu ilmastonmuutokseen sopeutumisen viisivuotinen toimintaohjelma saatiin vihdoin Nairobissa toimeenpanovaiheeseen. Myös sopeutumisrahaston ohjeistosta saatiin sopu.
Sopeutumisasioiden lisäksi kehitysmaiden kannalta tärkeitä päätöksiä saatiin ilmastonmuutoksen erityisrahastosta ja valmiuksien parantamisesta (capacity building).
Siitä huolimatta, että teknisissä asiakohdissa edettiin yllättävänkin hyvin, kokouksen pääkysymys eli aikataulu ja tavoitteet Kioton pöytäkirjan jatkolle liikkuivat eteenpäin vain hieman. Tuloksia olisi pitänyt saada erityisesti artiklan 9 käsittelyssä. Se koskee koko sopimuksen arviointia eli mukana ovat myös kehitysmaat.
Kehitysmaiden toimien arviointi osoittautuikin jälleen kokouksen ongelmallisimmaksi teemaksi. Kehitys- ja teollisuusmaiden on vaikea päästä sopimukseen siitä, miten ja millä aikataululla kehitysmaiden pitäisi tulla mukaan päästörajoituksiin.
Kokouksessa saatiin lopulta sovittua, että koko sopimusta, ja siinä yhteydessä myös kehitysmaiden toimia arvioidaan uudelleen vuonna 2008. Vaikka tekstissä lukee, että "tämä ei saa johtaa uusiin sitoumuksiin osapuolille" on päätöstä julkisuudessa tulkittu siten, että uusi neuvottelukierros alkaisi vuonna 2008.
Teollisuusmaiden osalta viime vuonna Montrealissa käynnistynyt työ (Ad Hoc Working Group, AWG) jatkui täällä pienin askelin. Päätelmiin kirjattiin ensimmäisen kerran, että globaalisti päästöt on vähennettävä alle puoleen nykytasosta, jotta ilmakehän hiilidioksidipitoisuus saadaan stabiloitua. Tämä toivottavasti auttaa teollisuutta suunnittelemaan investointejaan pitkällä aikavälillä.
Nairobin ilmastokokous järjestettiin erilaisissa tunnelmissa kuin aikaisemmat kokoukset. Maailma on kiinnostuneempi ilmastonmuutoksesta kuin koskaan. Kokouspaikallakin tämä näkyi: YK:n pääsihteeri Kofi Annan ei ole koskaan aiemmin osallistunut ilmastokokoukseen. Nyt hän toi tiukan viestin: köyhyyden vastainen työ menee hukkaan, ellei ilmastokysymystä saada ratkaistua. Iso-Britannian hallitukselle ilmastoraportin tehnyt Nicholas Stern konkretisoi Annanin viestin numeroiksi. Ilmastonmuutoksen seurausten takia kehitysapu on välittömästi nostettava 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Ilmastonmuutoksen aiheuttamien vahinkojen estäminen maksaisi arviolta noin prosentin vuosittaisesta bruttokansantuotteesta.
Nämä vaatimukset luovat painetta päätösten tekemiseen myös kotimaassa. Saksan puheenjohtajuuskauden eli ensi kevään aikana Euroopan unionin (EU) pitäisi saada sovittua unionin päästövähennystavoitteista vuoden 2012 jälkeen. Näin seuraavan päästökauppakauden suunnittelu voitaisiin käynnistää ja muitakin politiikkatoimia suhteuttaa tähän tavoitteeseen.
Toinen tärkeä kotiläksy EU:lle Nairobin kokouksesta on se, että sen täytyy käydä paljon nykyistä syvällisempiä pohdintoja erityisesti Afrikan maiden kanssa siitä, miten ne toivoisivat ilmastoprosessin etenevän. Erityisesti vähiten kehittyneille maille sitovien päästövähennysten saaminen teollisuusmaille pitäisi olla ykköstavoite. Lisäksi niiden kannattaisi olla yhteisrintamassa EU:n kanssa etsimässä sopivia osallistumisen muotoja nopeasti teollistuville kehitysmaille, sillä vaikka nykyiset teollisuusmaat vähentäisivät päästönsä nollaan, ei ilmastonmuutoksen torjuminen onnistu, elleivät kehitysmaat ole mukana.
Tuuli Kaskinen
Ilmastonmuutosta yritetään hidastaa myös vähentämällä metsien häviämistä
17.11.2006
Papua-Uuden Guinean esittämän aloitteen pohjalta edellinen COP Montrealissa päätti esittää, että YK:n ilmastosopimuksen alainen tieteellistä ja teknistä tukea antava SBSTA (Subsidiary Body for Scientific and Technical Advice) arvioi kahden vuoden aikana kuinka metsien häviämisen estäminen voitaisiin kytkeä osaksi ilmastonmuutoksen vastaista taistelua.
Edellisessä kokouksessaan keväällä SBSTA päätti järjestää työpajan aiheesta, joka kokoontuikin Roomassa elo-syyskuun vaihteessa. Työpajaan osallistui yli 200 henkilöä useasta kymmenestä eri maasta. Nyt Nairobissa ilmastokokouksessa asia ei vielä ollut virallisesti asialistalla, SBSTA:n kokouksessa todettiin, että asia etenee. Eri maita on pyydetty esittämään näkemyksensä tämänhetkisestä tilanteesta.
Käytännössä asiassa on esitetty neljä eri optiota, kuinka se voisi toimia käytännössä:
1) asian kytkeminen YK:n käytössä oleviin mekanismeihin ja järjestelmiin,
2) Brasilian esitys vapaaehtoisen rahaston perustamisesta, joka keräisi varat teollisuusmaista ja näillä varoilla ylläpidettäisiin maiden ns. referenssitasoa metsäpinta-alan suhteen,
3) Markkinapohjainen järjestelmä, joka linkittyisi todennäköisesti puhtaan kehityksen mekanismeja edistävään CDM-yhteyteen ja
4) toistaiseksi avoin optio, joka voi olla edellisten yhdistelmä tai sitten aivan uusi aloite.
Kaikkia esitettyjä optioita täytyy arvioida eri kriteerien pohjalta. Näitä ovat esimerkiksi miten verifioidaan metsän pinta-ala ja laatu, mihin asetetaan raja-arvo kuinka paljon metsäpinta-ala voi vähentyä vai voiko ollenkaan, kuinka määräaikainen monitorointi tapahtuu, miten rahoitus tapahtuu tai kuinka järjestelyn pysyvyys varmistetaan?
Vaikeita kysymyksiä ovat erityisesti erilaisten maiden tilanteen arviointi ja kuinka niiden metsäpinta-alan turvaamiseen tulisi suhtautua. Joissain kehitysmaissa metsäpeite häviää kovaa vauhtia, toisissa se on varsin turvattu hyvän suojelualueverkoston ja metsänhoidon ansiosta ja sitten joissain yksittäisissä maissa metsäpeite jopa kasvaa.
Käytännössä asian puitteissa järjestetään uusi työpaja vielä keväällä ennen SBSTA:n seuraavaa kokousta toukokuussa. SBSTA:n lähettää asian COP:lle, joka esittää sen keskusteltavaksi. Tavoitteena pitäisi olla, että päätös asian eteenpäinviemisestä saataisiin mahdollisimman nopeasti eteenpäin. Vaarana kuitenkin on, että seuraava ilmastokokous Balilla vuoden kuluttua on niin täynnä suurempia asioita ja odotuksia, että tämä asia jalkoihin – toivottavasti ei.
Jari Luukkonen
Annan ja Stern: Päästöjen vähentäminen tukee taloutta
15.11.2006
YK:n ilmastokokouksen ministeritason osuus alkoi tänään Nairobissa näkyvien hahmojen voimakkailla vetoomuksilla ilmastonsuojelun puolesta.
YK:n pääsihteeri Kofi Annan korosti, ettei ilmastonmuutoksessa ole kysymys vain ympäristöstä, vaan myös terveydestä, ruoasta ja turvallisuudesta. Ilmasto pitää nostaa politiikan asialistan kärkeen joukkotuhoaseiden leviämisen ja köyhyyden kaltaisten perinteisten kysymysten rinnalle.
Annan painotti, että kaikkien "niin teollisuus- kuin kehitysmaidenkin" pitää ponnistella nykyistä voimakkaamin päästöjen vähentämiseksi. Alueellisilla ja kansallisilla toimilla on oma sijansa, mutta YK:n ilmastoneuvottelut ovat ainoa foorumi globaalin ratkaisun rakentamiseksi.
Annan viittasi myös Ison-Britannian hallituksen hiljattain tilaamaan laajaan tutkimukseen, jonka mukaan ilmastonmuutos voi tärvellä globaalin talouden. Päästöjen vähentäminen nyt tulee paljon edullisemmaksi kuin lämpenemisen seurauksista maksaminen.
"Älkäämme siis pettäkö itseämme. Älköön kukaan väittäkö, ettei meillä ole varaa toimia", Annan vetosi.
Pian Annanin puheenvuoron jälkeen Mailmanpankin entinen pääekonomisti Sir Nicholas Stern esittelikin viereisessä salissa tutkimuksen tuloksia. Hän katsoi, että ilmastonmuutos on kautta aikojen suurin markkinahäiriö.
Tutkimuksen mukaan ilmastonmuutos voi maksaa maailmalle keskimäärin 11–14 % bruttokansantuotteesta. Hinnassa on kuitenkin alueellisia eroja, ja suurimmat kustannukset realisoituvat, mitä pitemmälle edetään.
Arviot ilmastonmuutoksen kustannuksista riippuvat pitkälle käytetyistä diskonttauskoroista eli siitä, kuinka paljon painoa annetaan tulevaisuudessa tapahtuville haitoille verrattuna kustannuksiin nykyään. Tutkimuksen saamaan kritiikkiin Stern vastasi, että jos tulevaisuuden haitoille ei anneta paljoa arvoa, ilmastonmuutos saadaan toki näyttämään vähemmän vakavalta.
Toisaalta ilmastonmuutoksen torjuminen ei ole likimainkaan niin kallista kuin usein pelotellaan. Sternin mukaan kasvihuonekaasujen pitoisuuden rajoittaminen 550 miljoonasosaan (hiilidioksidiekvivalentteina) maksaisi noin prosentin bruttokansantuotteesta vuoteen 2050 mennessä.
Halvimmillaan päästöjen vähentäminen voisi jopa kasvattaa taloutta prosentin verran. Ilmastonsuojelu voi luoda vuotuiset 500 miljardin dollarin markkinat vuosisadan puoliväliin mennessä.
Stern totesikin, että päästöjen vähentäminen on talouden kannalta varsinainen kasvutarina. Toisaalta juuri ilmastonmuutoksen torjumatta jättäminen, ei siis ilmastonsuojelu, on kasvun vastaista politiikkaa.
Lämpenemisen haittojen minimoiminen edellyttää kuitenkin ripeitä toimia. Urakkaan ryhtymisen lykkääminen vain kymmenellä vuodella lähes tuplaisi vuotuisten päästövähennysten suuruuden.
Tarvitaan kiireisesti päättäväistä ja voimakasta kansainvälistä toimintaa. "Jos kaikki odottavat, että muut toimivat ensin, kukaan ei tee mitään", Stern muistutti toisiaan syyttäviä neuvottelijoita.
Toimiva ilmastopolitiikka edellyttää määrällistä pitkän aikavälin tavoitetta, globaalia hintaa hiilelle, teknologista yhteistyötä ja oikeudenmukaista taakanjakoa. Julkinen rahoitus ilmastonsuojelun tutkimukseen ja kehitykseen pitää tuplata nykyisestä; 80-luvulta se on päinvastoin puolittunut. Teollisuusmaiden pitää täyttää lupauksensa kehitysyhteistyömäärärahojen korottamisesta.
"On mahdollista olla vihreä ja kasvaa", Stern painotti.
Oras Tynkkynen
Ilmastonmuutosta ei saatu torjuttua - nyt on sopeuduttava
14.11.2006
Käynnissä oleva ilmastokokous on lajissaan kahdestoista. Tähän asti kokousten ehdoton ykkösteema on ollut ilmastonmuutoksen hillitseminen eli käytännössä päästöjen vähentäminen. Nyt korkealla kokouksen agendalla on myös ilmastonmuutokseen sopeutuminen.
Ilmastonmuutos uhkaa pahiten köyhiä ja pieniä kehitysmaita. Tuvalun saarivaltio tunnetusti hukkuu muutamassa vuosikymmenessä. Monille Saharan eteläpuolisen Afrikan maille taas vähentyvät ja epäsäännöllistyvät sateet tuovat lisää kuivuutta ja vähemmän ruokaa. Nairobista muutaman sadan
kilometrin päässä olevan Kilimanjaron huiput olivat ennen lumen peitossa, mutta nyt lumipeitettä on enää siellä täällä ja veden saanti alapuolisilla alueilla on heikentynyt.
Ilmastonmuutoksen sopeutumisen esiin nouseminen ei johdu vain siitä, että kokous järjestetään Keniassa, jossa seuraukset näkyvät heti kokouskeskuksen ulkopuolella. Asialistalla olevat sopeutumisaiheet eli viiden vuoden sopeutumisohjelma ja sopeutumisrahasto (adaptation fund) ovat pyörineet keskusteluissa jo muutaman vuoden, mutta asioita ei ole saatu päätökseen. Jo ennakkoon näistä asioista on lupailtu tässä kokouksessa päätöksiä, joten toivotaan parasta.
Adaptaatiorahasto jakaa rahaa kehitysmaille ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Se poikkeaa muista ilmastosopimuksen rahastoista siinä, että se on Kioton pöytäkirjan alainen rahasto. Sen varat tulevat puhtaan kehityksen mekanismin (CDM) hankkeista maksettavasta 2 prosentin verosta. Näin ollen teollisuusmaiden halllituksilla ei ole roolia rahastossa.
Rahaston lisäksi toinen osa tässä kokouksessa tehtävistä sopeutumispäätöksistä on sopeutumisen viiden vuoden toimintaohjelma. Se päätettiin käynnistää jo Buenos Airesin kokouksessa kaksi vuotta sitten, mutta sen valmiimpaa asiasta ei olekaan saatu. Täällä ohjelma toivottavasti hyväksytään ja sen toimeenpano voidaan aloittaa.
Tätä kirjoitettaessa tuli tieto, että adaptaatiorahaston käsittely on virkamiesosuudella päättynyt ja että lopputulos on jossain hyvän ja huonon välillä. Rahasto ei vielä voi aloittaa toimintaansa, koska sen jakoperusteita ei vielä ole lopullisesti hyväksytty. Kuitenkin täällä saatiin sovittua rahaston muista toteutustavoista, joten ensi vuoden kokouksen jälkeen rahasto on todennäköisesti oikeasti toimessa.
Tuuli Kaskinen
Nairobin kokous rakentaa Kioton pöytäkirjan jatkosopimusta
8.11.2006
YK:n ilmastosopimuksen kahdestoista osapuolikokous rinnakkaiskokouksineen käynnistyi maanantaina 6.11. eksoottisissa tunnelmissa Nairobissa. Aikataulujen pito oli aamupäivällä vaikeaa, sillä konferenssialue muistuttaa erehdyttävästi labyrinttia erillisine rakennuksineen, telttoineen ja käytävineen, joissa delegaatit haahuilevat hämmentyneen näköisinä. Osittain konferenssirakennusten sisällekin ulottuva rehevä kasvillisuus ja erilaisten eläinten äänet, etenkin pimeän tullessa, muistuttivat kokousedustajia maanosasta, jonka ennustetaan kärsivän rankimmin ilmastonmuutoksesta. Tästä myös Kenian varapresidentti Arthur Moody Awory muistutti kokousedustajia koskettavassa avauspuheessaan.
Nairobin kokouksen on määrä viedä eteenpäin neuvotteluja Kioton pöytäkirjan toisen sitoumuskauden (2013–2017) velvoitteista ja päästövähennyskeinojen valikoimasta, eli niin kutsutusta post 2012 -sopimuksesta. Neuvotteluja käydään kahden artiklan alla, joista 3.9 koskee teollisuusmaiden uusia päästövähennystavoitteita ja artikla 9 Kioton pöytäkirjan kokonaisarviointia, mikä avaa mahdollisuuden mm. kehitysmaiden roolin tarkastelemiselle, päästövähennysten keinovalikoiman (mekanismien) laajentamiselle ja metsäkadon torjumisesta neuvottelemiselle. Näiden lisäksi ilmastosopimuksen alla jatkuu Montrealissa käynnistynyt dialogi, jossa Kioton pöytäkirjan ulkopuolelle jättäytyneet Yhdysvallat ja Australiakin ovat mukana. Dialogi ei kuitenkaan tähtää konkreettisiin toimenpiteisiin, vaan perustuu näkemysten vaihtoon.
Jotta prosessi etenisi Montrealin päätöksen viittaamassa aikataulussa, tulisi Nairobissa päästä sopuun ensi vuoden työohjelmista artikloille 3.9 ja 9, jotta ensi vuoden kokouksessa voitaisiin sopia tulevan sitoumuskauden mandaatista, ja vuoden 2008 COP/MOP4:ssä sitten lyödä lukkoon, mikä maa tekee mitäkin vuoden 2012 jälkeen. Jotta päästöjä saataisiin alas EU:n kahden asteen tavoitteen mukaisesti, tulisi maailman päästöt saada taittumaan seuraavalla sitoumuskaudella ja teollisuusmaiden päästöt saada 18 % vuoden 1990 tason alapuolelle.
Teollisuusmaiden, erityisesti EU:n ja Japanin huoli on, että kehitysmaat haluavat sulkea artikla 9:n keskustelut Nairobissa jo ennen kuin ne ehtivät kunnolla alkaakaan pelätessään, että neuvottelut voivat johtaa heitä koskeviin velvoitteisiin. Kehitysmaaryhmä vaatii teollisuusmailta ensin näyttöjä, ennen kuin ovat valmiita puhumaan omasta roolistaan. Toisaalta teollisuusmaat eivät ole halukkaita jatkamaan neuvotteluja pelkästään teollisuusmaita koskevien uusien toimien pohjalta, mikäli kehitysmaat eivät tule vastaan ja ole valmiita pöytäkirjan kokonaisvaltaisempaan arviointiin. On selvää, että molemmilta puolilta on pystyttävä tulemaan vastaan, jotta neuvottelut eivät jämähdä paikoilleen.
Muita Nairobin kokouksen agendalla olevia asioita ovat adaptaatio, sopeutuminen ja siinä erityisesti adaptaation viisivuotisohjelma ja adaptaatiorahasto, metsäkadon hillitseminen, puhtaan kehityksen mekanismin kehittäminen sekä teknologian siirto.
Kaisa Kosonen