YK:n ilmastokokous Poznańissa
Ilmastosivujen kirjeenvaihtajat seuraavat YK:n ilmastosopimuksen osapuolikonferenssia Poznańissa, Puolassa (1. - 12.12.2008)12.12.2008: Onko lasi puoliksi tyhjä vai täynnä?
11.12.2008: Voivatko kehitysmaat rajoittaa päästöjä?
9.12.2008: Sopeutumiskeskustelussa pitäisi päästä suunnittelusta toteuttamiseen
8.12.2008: Kehitysmaablokki G77:n haasteet kasvavat
5.12.2008: Yhteinen visio hakusessa
1.12.2008: YK:n ilmastokokous Puolan Poznanissa alkoi – nyt on päästävä eteenpäin
Poznanin ilmastokokouksen seurantaa muualla
Onko lasi puoliksi tyhjä vai täynnä?
13.12.2008Ilmastoneuvotteluiden historia on sarja epäonnistumisia. Jo 20 vuotta sitten tutkijat esittivät maailman päästöjen leikkaamista viidenneksellä. Silti päästöt ovat kasvaneet rajusti. Kioton pöytäkirja on riittämätön, eivätkä neuvottelut sen jatkosta vala toivoa.
Ilmastoneuvotteluiden historia on sarja onnistumisia. Saastuttajien lobbauksesta huolimatta maat ovat laatineet kaikkien aikojen vahvimman ympäristösopimuksen. Siinä teollisuusmaat ovat sitoutuneet ensimmäistä kertaa kääntämään päästönsä laskuun - ensimmäistä kertaa historiassa.
Molemmat näkemykset pitävät puoliksi paikkansa. Neuvottelut eivät ole tuottaneet riittäviä tuloksia suhteessa tarpeeseen - globaaliin hätätilaan. Ne ovat kuitenkin olleet huikea saavutus olosuhteisiin nähden.
Myös Poznanin kokousta voi arvioida vastakkaisista näkökulmista. Toisaalta kokousta voi pitää keskustelukerhona, joka ei kyennyt päättämään juuri mistään konkreettisesta. Toisaalta se pohjusti tietä kohti ratkaisevaa YK:n ilmastokokousta, joka pidetään Kööpenhaminassa vuoden päästä.
Mitä Poznanissa sitten tehtiin? Täällä liki 200 maan edustajat kävivät läpi erityisesti tulevalta ilmastosopimukselta vaadittavia elementtejä.
Joissakin asioissa konsensus alkoi hahmottua. Päätöksiä saatiin tehtyä adaptaatiorahaston toiminnallistamisesta ja puhtaan kehityksen mekanismin tuunaamisesta.
Toisissa kantojen eriävyydet saatiin pöydälle ja keskusteluun. Aamuyön pitkinä tunteina puhuttivat mm. oikeudenmukaisuus tulevan sopimuksen velvoitteenjaossa, hiilen talteenoton ja varastoinnin asema puhtaan kehityksen mekanismissa sekä adaptaatioveron laajentaminen kaikkiin joustomekanismeihin. Kokous päättyi lopulta neljältä perjantain ja lauantain välisenä yönä.
Poznanissa myös laadittiin työohjelma seuraavan vuoden neuvotteluille. Neuvotteluryhmien puheenjohtajat saivat mandaatin laatia tekstiluonnoksia sopimuksen pohjaksi.
Tahti matkalla Kööpenhaminaan on tiukka. Ensimmäiset neuvottelut pidetään Bonnissa 29.3.-8.4. ja 1.-12.6., kolmas elo-syyskuussa vielä tuntemattomassa paikassa.
Poznanin kokouksen onnistuminen tai epäonnistuminen ei ratkea ehkä vielä siinä vaiheessa, kun siivoajat alkavat putsata noin 11 000 osanottajan jälkiä. Todennäköisesti se nähdään vasta 7.-18.12. pidettävässä Kööpenhaminan kokouksessa.
Silloin tiedetään, veikö Poznan maailmaa riittävän lähelle uutta ilmastosopimusta.
Oras Tynkkynen
Voivatko kehitysmaat rajoittaa päästöjä?
11.12.2008Ilmastoneuvotteluiden suurin kiista on ollut se, tulisiko kehitysmaidenkin rajoittaa päästöjään. Kehitysmaat ovat painottaneet, että niiden vastuu tähänastisesta lämpenemisestä on vähäinen ja nykyisetkin päästöt asukasta kohti vaatimattomia. Teollisuusmaat taas ovat muistuttaneet, että vaikka ne leikkaisivat päästönsä nollaan, ei ilmastonmuutosta saataisi kuriin, jos kehitysmaiden päästöt jatkavat kasvuaan.
Poznanin kokouksessa julkistettiin useita selvityksiä kehitysmaiden vähähiilisistä kehityspoluista. Selvitykset osoittavat, että kehitysmaidenkin on mahdollista rajoittaa päästöjään kohtuullisin kustannuksin - kunhan ne saavat siihen tukea rikkailta mailta.
Intialaisen TERI:n mukaan nykymenolla Intian energian kulutus ja päästöt kasvavat 30 vuodessa kahdeksankertaisiksi. Instituutin Poznanissa julkistamassa kunnianhimoisimmassa kolmesta skenaariosta päästöt jäävät tästä vain noin neljäsosaan.
Auringosta tulisi ylivoimaisesti tärkein energianlähde vuoteen 2030 mennessä, ja sen kapasiteetti nousisi huikeaan 700 000 megawattiin. Teriläisten arvion mukaan Intia tarvitsisi ylimääräistä rahoitusta noin 20 miljardia dollaria vuodessa - intialaisten mielestä varmasti mieluusti teollisuusmailta.
Myös Aasian kehityspankin ADB:n selvitys Kaakkois-Aasian maiden vähähiilisistä poluista oli rohkaiseva. Selvityksen mukaan alueella on suuri päästövähennyspotentiaali.
Tarvittavista päästövähennyksistä yli puolella kustannukset olisivat negatiivisia eli päästöjen vähentäminen ei maksaisi, vaan säästäisi rahaa. Päästöjen leikkaaminen metsäkatoa välttämällä maksaisi vain muutamia dollareita tonnilta.
Kolmas selvitys käsitteli Meksikoa. Konsulttiyhtiö McKinseyn mukaan vuoteen 2030 mennessä maan päästöt kasvavat puolella nykytasosta, jos mitään ei tehdä. Tähän verrattuna päästöt voidaan leikata fiksulla politiikalla alle puoleen.
Suurimmat potentiaalit ovat sähköntuotannossa, jätehuollossa, liikenteessä ja maataloudessa. Vuonna 2030 puolet kaikesta sähköstä voitaisiin tuottaa uusiutuvilla.
Päästöjen vähentäminen tuottaisi mittavia sivuhyötyjä: energiaturvallisuus paranisi, öljyä jäisi enemmän vientiin, ruuhkia olisi vähemmän, ympäristö- ja terveyshaitat pienenisivät sekä Meksiko niittäisi kansainvälistä mainetta.
Nettona päästöjen vähentäminen jopa kasvattaisi taloutta ja lisäisi työpaikkoja. McKinseyn viesti olikin selvä: "Meksikon pitää toimia nyt".
Kehitysmaatkin voivat siis rajoittaa päästöjään merkittävästi. Tässä työssä ne tarvitsevat kuitenkin rikkaiden maiden tukea.
Oras Tynkkynen
Sopeutumiskeskustelussa pitäisi päästä suunnittelusta toteuttamiseen
9.12.2008Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutuminen on erityisesti kehitysmaille tärkeä aihe, sillä vaikutuksista kärsitään jo nyt monissa maissa. Poznanin ilmastokokouksessa sopeutumiseen liittyvistä kysymyksistä puhutaan monella eri foorumilla. Vaikka tarve konkreettisille sopeutumistoimille sekä tuelle on erittäin kiireinen, vaikuttavat keskustelut etenevän hitaasti.
Yhteistä visiota käsittelevissä työpajoissa erityisesti kehitysmaat ovat korostaneet, että neuvottelut visiosta eivät voi koskea ainoastaan päästövähennysten laajuutta. Yhteistä näkemystä on luotava myös muista Balin tiekartan teemoista, kuten sopeutumisesta, teknologian kehittämisestä ja siirrosta, sekä taloudellisesta tuesta.
Varsinkin vähiten kehittyneiden maiden ja pienten saarivaltioiden mielestä sopeutumisessa olisi päästävä vihdoin suunnittelusta toteutusvaiheeseen. Monissa puheenvuoroissa on kyselty aiheellisesti, miten voidaan auttaa ihmisiä selviytymään niistä vaikutuksista, joita tapahtuu jo nyt. On selkeä tarve kehittää ratkaisuja sopeutumisen rahoitukseen lähivuosille, sillä asia ei voi odottaa Kioton ensimmäisen kauden jälkeiseen aikaan. Ero siinä, paljonko lähivuosien sopeutumiseen arvioidaan tarvittavan rahaa ja paljonko sitä on nyt olemassa olevissa rahastoissa, on moninkertainen.
Monet kehitysmaat näkevät yhtenä toivottavana ratkaisuna lähiajan sopeutumisen rahoitukseen puhtaan kehityksen mekanismissa (CDM) jo olevan sopeutumiseen korvamerkityn veron (share of proceeds) laajentamisen yhteistoteutukseen (JI) ja päästökauppaan (ETS). Tällä verolla voitaisiin paitsi koota rahoitusta lähiajan sopeutumistarpeisiin, kenties myös rakentaa erittäin tarpeellista luottamusta osapuolien välille.
Toinen sopeutumisen rahoitukseen liittyvä asia on sopeutumisrahaston toiminnallistaminen. Monet osapuolet, kuten EU, Afrikka, G77/Kiina ja pienten saarivaltioiden ryhmä, ovat toivoneet, että sopeutumisrahasto saataisiin toimintaan mahdollisimman pian. Rahaston toiminnan aloittaminen edellyttää, että osapuolet hyväksyvät sopeutumisrahaston hallituksen valmistelemat dokumentit, joiden sisällöstä on kuitenkin vielä erimielisyyksiä. Erimielisyyttä vallitsee erityisesti Maailmanpankin roolista, sekä siitä, onko kehitysmailla suora pääsy rahoihin. Lisäksi monet osapuolet ovat ilmaisseet huolensa rahaston vähäisistä varoista.
Yhteisymmärrystä näyttää vallitsevan siitä, että sopeutuminen tulee yhdistää kehityssuunnitelmiin ja muihin kansallisiin suunnitelmiin sekä kestävään kehitykseen. Myös riskeihin varautuminen ja katastrofien vähentäminen nähdään tärkeänä osana sopeutumista. Ilmastonmuutos lisää tarvetta varautua riskeihin ja vähentää katastrofien tuhoja.
Lämpenemisen myötä äärimmäiset sääilmiöt yleistyvät ja niiden vaikutukset laajenevat. Kehitysmaat ovat tässäkin suhteessa erityisen haavoittuvaisia ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Jopa 95 % luonnon katastrofien aiheuttamista kuolemista on viimeisten 25 vuoden aikana tapahtunut kehitysmaissa. Yhteisen vision työpajassa riskien hallinnasta ja vähentämisestä monet painotettiin tarvetta huomioida erityisesti haavoittuvimpien maiden ja ryhmien tarpeet riskeihin varautumisessa ja tuhojen vähentämisessä.
Salka Pöllänen
Kehitysmaablokki G77:n haasteet kasvavat
8.12.2008Jos EU:n sisäinen koordinaatio on tunnetusti joskus riitaisaa, niin minkälaista mahtaa olla yli 100 kehitysmaan yhteisien linjauksien muodostaminen?
Vielä turvallisilla 70 ja 80 –luvuilla, kehitysmaiden kanta globaaleihin ympäristökysymyksiin oli suoraviivainen: ongelmat johtuvat Pohjoisesta jonka pitää ne myös ratkaista. Maailmanjärjestys on kuitenkin muuttunut, ja nykyisin kasvihuonekaasupäästöjen alati kasvava osa syntyy Etelän nousevissa suurissa talouksissa. Lisäksi useat kehitysmaat kokevat jo nyt ilmastonmuutoksen vaikutukset konkreettisina. Dogmaattinen jarruttaminen on vaikeammin perusteltavissa.
Jo useissa aikaisemmissa ilmastoneuvotteluissa pienten saarivaltioiden SIDS-ryhmä sekä vähiten kehittyneiden maiden LDC-ryhmä on ottanut yhteisen G77:n positiosta selkeästi eroavia kantoja. Näiden pienistä maista koostuvien ryhmien geopoliittinen painoarvo on kuitenkin vähäinen. Tuvalun edustajan tunteikkaat ja hyvin valmistellut puheenvuorot eivät juuri vaikuta ilmastoprosessin etenemiseen.
Mielenkiintoisesta on että nykyään myös johtavien kehitysmaiden linjauksissa näkyy eroja – vaikka tosipaikan tullen maat ovatkin toistaiseksi pitäneet yhtä. Kiina, joka vielä vuosituhannen vaihteessa leimasi kaiken itseään koskevan ilmastopolitiikan länsimaiden salaliitoksi, on asettanut omalle kehitykselleen numeerisia ilmastotavoitteita ja esiintynyt muutenkin maltillisesti. Monet pohjoisen neuvottelijat ovat antaneet tunnustusta Kiinan edistyksellisemmälle linjalle, joka kuulemma heijastuu varsinkin kahdenvälisissä epävirallisissa neuvotteluissa.
Toinen G77-johtaja Intia pysyttelee kovemmalla kannalla. Poznanissa Intia ehti jo tuomita sektorikohtaisen no lose –yhteistyön kehittyneiden maiden "savuverhoksi", jonka suojassa pyritään valtaamaan markkinaosuuksia, ja siinä sivussa tyrmätä Pohjoisen mahdollisen 80 % päästövähennyksen vuoteen 2050 mennessä täysin riittämättömänä.
Niin EU, Japani kuin Yhdysvallatkin esittävät päätavoitteenaan kehitysmaablokin velvoitteiden eriyttämistä, jonkinlaista jakoa nopeasti kasvaviin maihin (Kiina, Intia, Brasilia, Etelä-Afrikka) ja muihin kehitysmaihin. Etelän näkökulmasta tämä olisi todella käänteentekevä myönnytys, josta vastineeksi tarvitaan ainakin tuntuva kansainvälinen rahoituspaketti sekä jonkinlainen teknologian siirtoa käsittelevä ohjelma. Nämä mahdolliset suuret ratkaisut jäävät ensi vuodelle, mutta positiivisia signaaleja voivat optimistit etsiä jo Poznanin neuvotteluiden toiselta viikolta.
Antto Vihma
Yhteinen visio hakusessa
5.12.2008Poznanin ilmastokokous on käynnistynyt tökkien. Keskustelua on käyty työpajojen muodossa muun muassa yhteisestä visiosta (shared vision) ja teollisuusmaiden päästövähennyksistä. Teollisuusmaat, EU mukaan lukien, vaikuttavat tulleen kokoukseen ilman mitään uusia esityksiä päästötavoitteista, teknologiayhteistyöstä tai rahoituksesta.
Kehitysmaat, jotka ovat omat mallinsa tulevan sopimuksen teknologia- ja rahoitusinstrumenteiksi jo esittäneet, alkavat hermostua siihen, ettei edes EU kunnolla reagoi niihin tai esitä omaa kilpailevaa esitystään tilalle. Niin ikään kehitysmaat kyselevät, miten on mahdollista, että teollisuusmailta on löytynyt lyhyen ajan sisällä valtavia summia pankkien pelastamiseen, kun ilmastokriisin selättämiseen rahaa ei meinaa löytyä millään. Edes aiemmin sovittuja rahoituslupauksia kehitysmaille ei ole täytetty. Venezuela laskeskelikin yhteisen vision työpajassa teollisuusmaiden luvanneen pankeille nyt 300 kertaa enemmän rahaa kuin kehitysmaille on tähän mennessä luvattu ilmastonsuojeluun.
Kun rahoitus- ja teknologiakysymyksissä ei ole päästy eteenpäin, ei yhteinen visiokaan ala vielä hahmottua. Työpajassa maaryhmät keskittyivät esittelemään yhteistä visiota enemmän sitä, millaiseksi ne visioivat toisen osapuolen roolin. Selkeä uusi avaus keskusteluissa oli se, että saarivaltioiden Aosis-ryhmä ja vähiten kehittyneiden maiden LDC-ryhmä vaatii nyt yhteiseksi tavoitteeksi maailman keskilämpötilan nousun rajoittamista 1,5 astetta pienemmäksi. EU:n, Norjan ja Sveitsin näkemys ylärajasta on kaksi astetta. Kanada, Australia ja Japani eivät ole omaa näkemystään saaneet konkretisoitua, mutta käytäväkeskusteluissa on kiertänyt huhu, jonka mukaan Japanille kelpaisi kolmekin astetta.
Puolentoista ja kolmen asteen välillä on dramaattinen ero sekä päästövähennysten että seurausten suhteen. Jos lämpeneminen jäisi alle puolentoista asteen, voitaisiin niin kutsuttu vaarallinen ilmastonmuutos (jonka yhtenä symbolina on pidetty Grönlannin mannerjään sulamista) estää hyvällä todennäköisyydellä. Tavoite on kuitenkin jo luonnontietellis-teknisesti lähes mahdoton. Kolmen asteen tavoite olisi puolestaan päästövähennysten kannalta helppo saavuttaa, mutta johtaisi mahdollisesti hyvin dramaattisiin seurauksiin. IPCC:n mukaan esimerkiksi 2,5 asteen lämpeneminen johtaisi siihen, että arviolta 20 – 80 % Amatsoniin sademetsistä ja sen lajistosta menetettäisiin.
Yhteinen visio ei tässä työpajassa vielä juurikaan kirkastunut. Puheenjohtajan yhteenveto antaa keskusteluista tarkemman kuvan. Ensi viikon lopulla yhteisen vision puimista jatketaan ministeritason pyöreän pöydän keskustelussa.
Myöskään teollisuusmaiden päästövähennyksiä koskevassa työpajassa ei saatu kavennettua teollisuusmaiden tavoitetta koskevaa 25-40 prosentin päästövähennyshaarukkaa vuodelle 2020. Japani, Kanada ja Venäjä, eivät edes halunneet keskustella tavoitteen tarkentamisesta tässä vaiheessa. Ympäristöjärjestöt näkevät, että nykytiedon valossa, kun ilmastojärjestelmä on osoittautunut aiemmin luultua herkemmäksi, olisi teollisuusmaiden yhteisen tavoitteen oltava 40 prosentin luokkaa vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä.
Kaisa Kosonen
YK:n ilmastokokous Puolan Poznanissa alkoi – nyt on päästävä eteenpäin
1.12.2008Poznanin ilmastonmuutoskonferenssi alkoi Puolassa 1.12 ja päättyy korkean tason ministerikokoukseen 11-12.12.2008. Ohjelmassa on neljästoista YK:n ilmastosopimuksen ratifioineiden maiden välinen konferenssi ( COP14) sekä neljäs Kioton pöytäkirjan ratifioineiden maiden välinen kokous (MOP4). Kokoukseen osallistuu yhteensä yli 185 maata ja noin 9 000 ihmistä. Hallitusten edustajien lisäksi tapahtumassa on mukana tutkijoita, toimittajia sekä kansalaisjärjestöjen ja yritysmaailman edustajia.
Vuosi sitten Balin ilmastokokouksessa sovittiin työohjelmasta (road map), jonka määränpäänä on saada neuvottelut Kioton pöytäkirjan jatkosopimuksesta päätökseen Kööpenhaminassa joulukuussa 2009. Tähän ratkaisevaan ilmastokokoukseen on enää vuosi aikaa. COP14 Poznańissa on tärkeä välietappi, jotta kunnianhimoinen ja reilu sopimus voitaisiin saavuttaa tässä tiukassa tavoiteajassa.
Poznanista ei kuitenkaan odoteta syntyvän merkittäviä läpimurtoja, koska muun muassa Yhdysvaltoja edustaa siellä edelleen Bushin neuvottelijat. Uusi presidentti Barack Obama aloittaa valkoisessa talossa tammikuussa 2009, joten hänen erittäin lupaava ilmastopolitiikkansa pääsee vaikuttamaan kansainvälisiin neuvotteluihin vasta ensi vuoden puolella.
Poznanissa tulee kuitenkin tapahtua merkittävää edistystä niin työohjelman kuin lukuisten asiakysymysten suhteen, jotta Kööpenhaminassa voidaan onnistua. Kuluneena vuonna ilmastoneuvotteluissa on lähinnä keskusteltu eri ideoista, mutta nyt näistä keskusteluista on päästävä todellisiin neuvotteluihin ja hyvät ehdotukset on saatava jalostettua osaksi sopimusluonnostekstejä.
Hallitusten tulee päästä sopuun tarkasta neuvotteluohjelmasta seuraavalle vuodelle. Lisäksi niiden tulee edistyä merkittävästi mm. kehitysmaiden osaamisen kehittämistä, metsäkadon pysäyttämistä (REDD), teknologiansiirtoa, rahoitusta ja sopeutumista koskevissa kysymyksissä. Myös hallinnollisten valmiuksien parantamisen ja rahoitusmekanismien kehittämisen osalta pitää päästä eteenpäin.
Yksi Poznanin kokouksen kulmakivistä tulee olemaan korkean tason neuvottelut yhteisestä näkemyksestä (shared vision), joka määrittää tulevan sopimuksen kunnianhimon tason ja ohjaa laillisesti sitovan sopimuksen laatimista. Jotta ilmaston lämpeneminen voitaisiin pysäyttää alle kahteen asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna, tulisi yhteisen näkemyksen tunnustaa tarve kääntää globaalit päästöt laskuun selvästi ennen vuotta 2020. Lisäksi on tärkeää todeta, että teollisuusmaiden tulee tarjota kehittyville maille mitattavaa, raportoitavaa ja todennettavaa (MRV) taloudellista ja teknologista tukea niiden päästövähennys- ja sopeutumistoimiin.
Päästöjen ennakoimattoman nopea kasvu ja lisääntynyt tieteellinen ymmärrys ilmastojärjestelmän herkkyydestä ovat syitä, joiden vuoksi yhteisessä näkemyksessä tulisi tunnustaa, että kehittyneiden maiden tulisi vähenetää päästöjään IPCC:n 25-40 prosenttihaarukan korkeamman päädyn mukaan vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasosta. Kehitysmaiden taas on sitouduttava vähentämään päästöjään merkittävästi ”business as usual”-urasta.
Ilmastokatastrofin torjumisella on todella kova kiire ja ilmastonmuutos on luultuakin vakavampi ongelma. Toivokaamme siis paljon viisautta, yhteistyöhalukkuutta ja sinnikkyyttä hallitusten neuvottelijoille, jotta Poznanissa saavutettaisiin edistystä ja hyviä tuloksia menestyksen takaamiseksi Kööpenhaminassa.
Karoliina Auvinen
Poznanin ilmastokokouksen seurantaa muualla
YK:n ilmastokokouksen viralliset sivutSivuilta löytyvät kokouksen viralliset asiakirjat, aikataulut, tiedotteet, videomateriaalia ja paljon muuta.
Action Network: ECO-Daily NGO Newsletter
Englannin kielinen päivittäin kokouksen aikana julkaistava uutiskirje, joka seuraa kokouksen tapahtumia järjestönäkökulmasta
Oneclimate.net
Verkkosivuilla seurataan Poznanin kokousta virtuaaliajassa. Runsaasti video- ja kuvamateriaalia.
Suomen luonnonsuojeluliiton ilmastoblogi
Suomen delegaatioon kuuluva Leo Stranius seuraa blogissaan kokousta paikan päällä