ilmasto.org

Kasvillisuus

Kasvit eivät ehdi siirtyä lämpövyöhykkeiden mukana

1–3,5 asteen muutos sadassa vuodessa siirtää IPCC:n mukaan maapallon lämpövyöhykkeitä noin 150–550 kilometriä navoille päin. Tämä on oleellisesti nopeampaa kuin esimerkiksi puulajien siirtymisnopeus, jonka on arvioitu olevan noin 4–200 kilometriä sadassa vuodessa. Tästä syystä metsien kasvilajit muuttuvat voimakkaasti ja eräillä alueilla tietyt metsätyypit ja niiden lajit saattavat IPCC:n mukaan tuhoutua kokonaan. (IPCC 1997, IPCC 1996)

Keskimäärin noin kolmanneksen maailman luonnonvaraisten metsien kasvillisuudesta arvoidaan läpikäyvän merkittäviä muutoksia. Luku vaihtelee eri alueilla välillä 1/7-2/3. Eniten lämmön aiheuttamia muutoksia tapahtuu pohjoisilla alueilla ja vähiten tropiikissa, jonka muutokset aiheutuvat sademäärien muutoksista ja kuivuudesta. (IPCC 1997, IPCC 1996)

Vuoden 2050 jälkeen osa ekosysteemeistä tulee kiihdyttämään ilmastonmuutosta, sillä lämpenemisen myötä niistä vapautuu enemmän hiiltä kuin mitä ne sitovat. Myös metsäpalot yleistyvät ja voimistuvat lämmenneessä ilmastossa useilla alueilla. (IPCC 2007)

Noin kolmannes maailman metsistä kokee voimakkaita muutoksia

IIPCC arvioi, että kuivat alueet, pensaikkomaat ja savannit kuivuvat entisestään ja aavikoituminen lisääntyy (IPCC 2007). Lisäksi kuivien alueiden kosteikot ja suot kärsivät. Esimerkiksi Espanjan ja Kreikan kosteikkoalueista 85 %:n arvioidaan kuivuvan ilmastonmuutoksen seurauksena. (IPCC 1997) (IPCC 1996)


Kuva 6. A, B: Kuusi ja pyökki nykyisessä ilmastossa; C, D: Kuusi ja pyökki lämmenneessä ilmastossa.

Lähellä pohjoisnapaa sijaitsevilla alueilla ilmaston arvioidaan voivan lämmetä jopa kymmenen astetta. Pohjoisen havumetsävyöhykkeen arvioidaan leviävän hitaasti arktiselle tundralle ja tundra-alueiden lajien taantuvan, koska merialueet rajoittavat pohjoisessa niille soveltuvia alueita. Samalla nykyinen havumetsien alaraja nousee pohjoisemmaksi. Eteläiset tuholaiset ja kasvisairaudet leviävät pohjoisemmaksi, sillä talven kylmyys rajoittaa vähemmän niiden leviämistä. Myös metsäpalot pohjoisen metsissä lisääntyvät voimakkaasti lämmenneessä ilmastossa. Tiettyjä merkkejä tästä on havaittavissa Kanadan ja Venäjän metsissä. Paitsi että metsäpalot ovat hiilen lähde, ne voivat muuttaa metsälajien suhteita ja nopeuttaa tundran häviämistä.
(IPCC 1997) (IPCC 1996)

Esimerkiksi soiden kaltaisten kosteikkojen vesitalous muuttuu lämmenneessä ilmastossa. Kuumemmilla alueilla haihtuvuus lisääntyy ja kosteikot kärsivät kuivumisesta. Etelä-Euroopassa tämä hävittäisi kosteikkoja nopeasti. Arktisten alueiden soilla ikirouta sulaa ja kuivaa eräitä alueita ja aiheuttaa toisaalla tulvajärviä. Näiden tapausten vaikutus kosteikkojen ekosysteemeihin on tapauskohtaista, mutta IPCC odottaa, että maailman suoalueiden pinta-ala pienenee. Samalla kosteikkojen erikoistunut eliöstö menettää asuinalueensa ja on sukupuuttovaarassa.
Suot sitovat hiiltä muodostaessaan turvetta. Samalla ne siis estävät hiiltä palaamasta ilmakehään hiilidioksidina. Tämä luontainen hiilensitomiskyky pienenee soiden kuivuessa. Voi olla että kuivuneista soista tulee jopa ilmastonmuutosta kiihdyttäviä hiilen lähteitä. Toisaalta soiden kuivuminen vähentää niiden metaanipäästöjä. (IPCC 1996)

Merenpinnan nousu vaarantaa maailman rannikkoseutujen kosteikkoja, suistoalueita ja mangrovemetsiä, jotka ovat eliölajeiltaan hyvin monipuolisia. Jo nyt merenpinnan nousu saattaa tuhota näitä alueita 0,5-1,5 % vuodessa. Tällä nopeudella merenpinta saattaisi peittää alleen puolet maapallon rannikkoseutujen kosteikoista seuraavan vuosisadan aikana. Rannikkokosteikkojen ekosysteemien siirtymistä rantavyöhykkeen mukana vaikeuttaa usein rannikkojen tiheä ihmisasutus. (IPCC 1996)