Metsäpalot
Kuivuus lisää IPCC:n mukaan metsäpalojen todennäköisyyttä leudoilla, subtrooppisilla, ja osin myös trooppisilla alueilla. Metsäpalojen arvioidaan lisääntyvän erityisesti Australiassa ja Uudessa-Seelanissa, Pohjois-Amerikassa sekä Euroopassa aivan erityisesti Välimeren maissa (IPCC 2007). Metsäpalot lisääntyvät varsinkin alueilla, jossa metsä on kuivunut hyönteistuhojen tai hakkuiden takia. (IPCC 1996)
Metsäpalojen lisääntyminen vapauttaa hiiltä ilmakehään ja hävittää eliölajeja
Metsäpalot vapauttavat ilmakehään valtavat määrät hiiltä. Samalla ne nopeuttavat entisestään ennätyksellisen nopeaa tahtia, jolla eliölajit häviävät sukupuuttoon. Erityisen merkittäviä eliölajien lajisukupuuton kannalta ovat trooppiset metsät, jotka sisältävät eniten eliölajeja pinta-alaa kohden.
Viimeisimmän El Niño -kauden 1997-98 metsäpalot Brasilian sademetsäalueilla olivat ennätyksellisen laajoja. (WWF 1998) Myös Indonesiassa oli vuonna 1997 poikkeuksellisen mittavia metsäpaloja, jotka uhkasivat muun muassa luonnonvaraisten orankien elinalueita. Siperiassa oli El Niñoon yhdistettäviä metsäpaloja. Meksikon voimakkaat metsäpalot kesällä 1998 taas ajoittuvat kuivuuskaudelle, jonka El Niñoa seuraava La Niña -ilmiö normaalisti aiheuttaa Meksikonlahden alueella. (NOAA 1998)