ilmasto.org

Trooppiset metsät ja suosademetsät

© FAO, Larry Hamilton, FO-6881
Trooppisen alueen metsiin on varastoitunut enemmän hiiltä kuin muihin metsiin yhteensä (IPCC 2007), ja metsäkadon myötä yhä suurempi osa tästä hiilestä karkaa ilmakehään. Metsätalous – suurimmaksi osaksi metsien häviäminen ja rappeutuminen –  aiheuttaa noin 17 prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä (IPCC 2007 SPMsynth). Metsiä raivataan paitsi metsäteollisuuden tarpeisiin, myös maatalousmaaksi ja polttopuuksi. Maailman ruokajärjestö FAO arvioi, että metsäkato tulee jatkumaan kehittyvissä maissa.

Trooppisen alueen metsiin on varastoitunut enemmän hiiltä kuin muihin metsiin yhteensä

Elinympäristön häviäminen ja pirstoutuminen on trooppisten metsien lajeille tällä hetkellä ilmastonmuutosta suurempi uhka – sademetsät hupenevat kaikkialla maailmassa, ja esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa metsäkato on kiihtynyt 2000-luvun aikana (FAO 2007). Ilmastonmuutos tulee kuitenkin muodostumaan yhä merkittävämmäksi uhkatekijäksi myös tropiikissa 2000-luvun alkupuoliskolla. Esimerkiksi Amatsonin alueella ikivihreät sademetsät voivat muuttua kausivihanniksi metsiksi tai ruohostomaiksi, kun sateet vähentyvät. Jo 2,5 asteen nousu keskilämpötilassa voi aikaansaada muutoksen laajoilla alueilla sademetsässä, millä on vakavia seurauksia monimuotoisille eliöyhteisöille (IPCC 2007).

© FAO

Kuva 1. Metsäalan väheneminen on voimakkainta trooppisten metsien alueella.

Sademetsät ovat merkittäviä monimuotoisuuskeskuksia, ja elinympäristöjen häviämisen ja ilmastonmuutoksen yhteisvaikutukset uhkaavat niiden ainutlaatuista lajistoa. Trooppisilla saarilla suuri osa lajeista on kotoperäisiä, eli ne esiintyvät vain tietyllä saarella. Esimerkiksi Borneon 210 nisäkäslajista 48 prosenttia elää vain Borneossa (UNEP 2007).

Jopa viisi prosenttia kaikesta maanpäällisestä hiilestä on sitoutunut trooppisten suosademetsien turvekerrokseen. Suurin osa trooppisista soista sijaitsee Kaakkois-Aasiassa, missä suoekosysteemit ovat varastoineet hiiltä turpeeseen jopa 24 000 vuoden ajan (http://blogs.helsinki.fi/jyjauhia/). Maankäytön muutosten aiheuttamista päästöistä noin puolet on peräisin trooppisten suosademetsien ojituksesta ja raivauksesta: kun puusto on raivattu, turpeenmuodostus loppuu, ja turve hajoaa, jolloin hajottajaeliöiden hengitys vapauttaa turpeeseen sitoutuneen hiilen ilmakehään (Peat-CO2 2006).

Ojitetut suosademetsät palavat herkästi kahdesta syystä. Kuivahtanut turve syttyy helposti kuivan kauden aikana, ja usein suosademetsiä raivataan tulen avulla aivan tarkoituksella. Ilmastonmuutos vaikuttaa suosademetsiin erikoisella tavalla: palmuöljyn kasvava kysyntä biopolttoaineeksi kiihdyttää trooppisten metsien häviämistä, kun niitä raivataan plantaaseiksi (UNEP 2007).
 

Katso myös: Tammikuun 2008 puheenvuoro