Äärimmäiset sääilmiöt
Ilmaston lämpenemisen odotetaan IPCC:n mukaan johtavan äärimmäisten sääilmiöiden, voimakkaiden sateiden ja tulvien sekä kuivuuskausien lisääntymiseen. Globaalilla tasolla lämpöennätyksiä on rikottu viime vuosina usein. Tunnetun lämpöhistorian 12 kuumimmasta vuodesta 11 osuu vuosille 1995–2006. (IPCC 2007) Lämpimin vuosi on ollut 2005. Vaikka globaalilla tasolla ennätysarvoja on helppo mitata, keskilämpötilan nousun yhteydet paikallisiin tapahtumiin ovat vaikeammin osoitettavissa.
Myrskyt lisääntyvät ja voimistuvat
 Hurrikaani Bonnie Atlantilla vuonna 1998. |
IPCC raportoi monien äärimmäisten sääilmiöiden muuttuneen: Kylmät päivät ja yöt sekä pakkanen ovat tulleet harvinaisemmiksi, kun taas kuumat päivät ja yöt sekä helleaallot ovat yleistyneet 50 viime vuoden aikana. Näiden suuntausten arvellaan jatkuvan 2000-luvulla.
Trooppiset myrskyt ovat voimistuneet Pohjois-Atlantilla pintaveden lämpötilojen noustua. Vesihöyryn on havaittu lisääntyneen ilmakehässä viimeistään 1980-luvulta lähtien. (IPCC 2007) Trooppisten myrskyjen syntymisen on todettu vaativan vähintään 26-asteista merivettä.
Yhdysvaltain ilmatieteenlaitoksen Geophysical Fluid Dynamics Laboratory (GFDL) laski ensimmäisenä hurrikaanien käyttäytymistä realistisen simulaation avulla. Sen mallien mukaan ilmaston lämpeneminen lisää hurrikaanien tuulennopeutta noin viisi metriä sekunnissa. Jo kahden asteen lämpeneminen trooppisilla merialueilla lisää suurimpien myrskyjen maksimituulennopeutta 5–12 %. Tämä lisää myrskyjen aiheuttamia tuhoja, koska suurimmat myrskyt ehtivät saavuttaa merellä maksimituulennopeutensa ennen kuin ne saapuvat mantereelle ja heikkenevät. (Knutson 1998)
Tulvien ja maanvyörymien riski kasvaa
Ilmaston lämmetessä ja äärimmäisten sääilmiöiden yleistyessä tulvien ja maanvyörymien todennäköisyys kasvaa varsinkin leudoilla ja kosteilla alueilla. Tulvien mahdollisuus voi kasvaa jopa nelinkertaiseksi: sadan vuoden välein tuleva suurtulva tulisikin tulevaisuudessa joka 25 vuosi (IPCC 1996).
Erityisesti köyhät yhteiskunnat ovat haavoittuvia, sillä yleensä ne sijaitsevat suhteellisen riskialttiilla alueilla, niillä on rajalliset selviytymismahdollisuudet ja ne ovat riippuvaisempia ilmastolle herkistä hyödykkeistä kuten paikallisista vesi- ja ruokavarannoista. (IPCC 2007)
Esimerkkejä viime aikojen äärimmäisistä sääilmiöistä on runsaasti. Yhdysvalloissa vuoden 1988 kuivuuskausi oli useiden arvioiden mukaan pahin 400 vuoteen. Vuosina 1993 ja 1997 keskilännen tulvat olivat erittäin laajoja.
Voimakkaat sateet lisäävät maanvyörymien riskiä. Maanvyörymät ovat erittäin suuri vaara alueilla, jossa rakennukset ovat rinteessä maapohjalla. Esimerkiksi hurrikaani Mitchin mukanaan tuomat rankkasateet aiheuttivat tuhoisia maanvyörymiä Keski-Amerikassa syksyllä 1998. Venezuelan rankkasateissa ja tulvissa kuoli joulukuussa 1999 30 000 ihmistä.
Eräs indikaattori äärimmäisten sääilmiöiden yleistymisestä on vakuutusyhtiöiden korvaussummien kasvu. Yhdysvaltain jälleenvakuutusyhtiöiden keskusliiton (The Reinsurance Association of America) mukaan yhtiöiden korvaussummat ovat kasvaneet Yhdysvalloissa suorassa suhteessa suurten myrskyjen määrään. (IPCC 1996)
 Kuva 2. Sääilmiöihin liittyvien luonnonkatastrofien kustannukset. Mustat pylväät ja katkoviiva kuvaavat taloudelllisia kustannuksia kokonaisuudessaan. Rasteroidut pylväiden osat ja yhtenäinen viiva kuvaavat vakuutettujen taloudellisten menetysten osuutta. |
Vakuutusyhtiöiden korvaussummat ovat kasvaneet
Vaikka yhteyttä ilmastonmuutoksen ja yleistyneiden äärimmäisten sääilmiöiden välillä ei kausaalisesti pystytä osoittamaan, yhä useammat vakuutusyhtiöt kannattavat varovaisuusperiaatteen käyttöönottoa ilmastopolitiikassa.
Esimerkiksi vuoden 1982-83 El Niñon yhteiskunnallisiksi kustannuksiksi on arvioitu 2-3 miljardia dollaria, vuoden 1988 Yhdysvaltain keskilännen kuivuuskauden kustannuksiksi 4 miljardia dollaria ja vuoden 1993 keskilännen tulvien hinnaksi 15 miljardia dollaria. Vuoden 1992 Andrew-hirmumyrsky maksoi vakuutusyhtiöille 16 miljardia dollaria ajaen seitsemän yhtiötä vararikkoon. Osa kustannuksista tulee pelkästään yritystoiminnan keskeytymisestä - esimerkiksi 40 % Hugo-hurrikaanin kuluista tuli näistä.
Toisaalta voidaan arvioida, että vakuutetun omaisuuden kasvu (väestön ja omaisuuden arvon kasvu) ja lisääntyvä rakentaminen myrskytuhoille alttiille alueille ovat ainakin yhtä tärkeitä tekijöitä vakuutustappioiden kasvussa. Yhdysvallat kelpaa esimerkiksi maasta, jossa väestö pystytään melko hyvin turvaamaan myrskyiltä, mutta joka taloudellisessa mielessä on herkkä myrskytuhoille. Kehitysmaissa väestön turvallisuuden takaaminen on edelleen ongelma, jota ilmastonmuutos ei helpota.