Arktinen ilmastonmuutos
 Kuva 1. Arktisen alueen lämpötila on noussut 1900-luvulla nopeasti. |
Ilmastonmuutos vaikuttaa eri tavoin maapallon alueisiin. Arktisella alueella ilmasto lämpeni viime vuosisadalla melkein kaksi kertaa niin nopeasti kuin muualla maailmassa, joten ilmastonmuutoksen vaikutukset koetaan alueella ensimmäisenä. Lämpeneminen on ollut erityisen nopeaa talvella, ja arktisen alueen ikiroudan pintaosien lämpötila on noussut 1980-luvulta paikoin 3 astetta. (IPCC 2007) Esimerkiksi Alaskassa talvilämpötila on noussut 3–4 astetta viimeisen 50 vuoden aikana.
Koska arktinen ilmastonmuutos tarjoaa merkittävää ennakkotietoa tulevan lämpenemisen vaikutusten rajuudesta, sitä on tutkittu laajassa Arctic Climate Impact Assessment (ACIA) -raportissa. Raportti on ensimmäinen laajamittainen selvitys ilmastonmuutoksen alueellisista vaikutuksista.
Arktisen alueen muuta maailmaa nopeampaan lämpenemiseen on useita syitä:
- Lumen ja jään sulaessa maa- ja merialueisiin sitoutuu enemmän auringon energiaa
- Merijään vetäytyessä merialueisiin kesällä varastoitunut lämpö vapautuu ilmakehään.
- Arktisella alueella maanpinnalle pääsevästä energiasta suuri osa lämmittää suoraan ilmakehää, kun esimerkiksi tropiikissa merkittävä osa siitä menee veden haihduttamiseen.
- Ilmakerros, jonka on lämmettävä maanpinnan lämpötilaa nostaakseen, on arktisella alueella ohuempi kuin muualla.
Ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutokset ilmakehän ja valtamerten alueelle lämpöä tuovissa virtauksissa voivat kiihdyttää arktista ilmastonmuutosta. (ACIA 2004)
ACIA-hankkeen suomenkielinen tiivistelmä
Vaikutukset luontoon ja ympäristöön
Ilmastonmuutoksen odotetaan nostavan arktisen alueen lämpötilaa 4–7 asteella seuraavan 100 vuoden aikana. Jos päästöjä ei rajoiteta, lämpötila voi nousta jopa kymmenen astetta.
 Kuva 2. Arktisen alueen odotetaan lämpenevän erityisesti talviaikaan. |
Jääpeitteen sulamisen seurauksena paljastuvat maa-alueet myös kiihdyttävät ilmastonmuutosta kaikkialla maailmassa. Sateet, joiden määrä on jo kasvanut viime vuosisadan aikana 8 %, lisääntyvät erityisesti syksyllä ja talvella. Jokien virtaaman odotetaan kasvavan ja kevään tulvahuippujen aikaistuvan. (ACIA 2004)
Lämpötilan nousu vaikuttaa voimakkaasti jää- ja lumipeitteeseen. Esimerkiksi Grönlannin ja Alaskan jäätiköt sulavat ja järvien ja jokien jääaika lyhenee. Merijää voi tämän vuosisadan lopulla sulaa kesällä lähes kokonaan. Ikiroudan eteläraja vetäytynee tällä vuosisadalla satoja kilometrejä pohjoisemmaksi. (ACIA 2004)
Merenpinnan odotetaan nousevan arktisella alueella muuta maailmaa nopeammin, koska jäätiköistä vapautuva makea vesi vähentää meren suolapitoisuutta ja siten tiheyttä. Valtamerten suolapitoisuuden ja tiheyden väheneminen voi myös vaikuttaa valtamerten virtauksiin ja siten aiheuttaa voimakkaita muutoksia alueellisissa ilmastoissa. (ACIA 2004) IPCC arvoi Pohjois-Eurooppaa lämmittävän Golf-virran hyvin todennäköiseksi heikentyvän kuluvalla vuosisadalla, mutta ilmaston yleisen lämpenemisen odotetaan tasoittavan tämän viilentävän vaikutuksen lähes olemattomaksi (IPCC 2007).
Kasvihuonekaasujen odotetaan viilentävän stratosfääriä, jolloin otsonikerros ei toivu ja ultraviolettisäteily jatkuu voimakkaana. Tästä kärsivät ihmiset, kasvit ja eläimet. (ACIA 2004)
Arktinen ilmastonmuutos pahentaa otsonikatoa
Arktisen ilmaston nopealla muutoksella on suuria vaikutuksia alueen luontoon. ACIA-raportissa arvioidaan kasvillisuusvyöhykkeiden siirtyvän pohjoisemmaksi niin, että metsä leviää tundralle ja tundra napa-alueille. Metsäpalojen ja tuhohyönteisten uskotaan lisääntyvän, mikä vaarantaa ihmisen toiminnasta jo kärsivät monimuotoiset aarnimetsät. Hiilen kiertokulku muuttuu, kun tuottavammat ekosysteemit sitovat enemmän hiilidioksidia. Samalla lämpenevät kosteikot ja sulava ikirouta kasvattaa metaanipäästöjä. (ACIA 2004)
Eliölajien esiintymisalueet siirtyvät kohti pohjoista ja arktiselle alueelle ominaisten lajien kannat vähenevät rajusti. Sukupuutto uhkaa jääkarhujen kaltaisia merijäästä riippuvia merieläimiä sekä useita maaeliölajeja, kuten naalia ja tunturipöllöä. (ACIA 2004) Ilmaston lämpeneminen mahdollistaa myös vieraiden lajien bioinvaasion, jolle napa-alueiden lajistot ovat erityisen herkkiä (IPCC 2007).
Yhteiskunnalliset vaikutukset
Arktisella ilmastonmuutoksella on myös merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Erityisesti alkuperäiskansojen asema on hankala, sillä niillä on vain vähän mahdollisuuksia sopeuttaa elämäntapaansa ilmaston lämpenemisestä seuraaviin nopeisiin muutoksiin. (ACIA 2004)
Lämpeneminen uhkaa alkuperäiskansoja
 Kuva 3. Ilmastonmuutoksen aiheuttama uhka arktisen alueen infrastruktuurille vuonna 2050. |
Esimerkiksi merijään vetäytyminen vähentää inuiittien metsästyskulttuurille keskeisten eläinlajien määrää ja vaikeuttaa niiden saatavuutta. Pahimmillaan useat lajit voivat ajautua sukupuuttoon. Metsästyskulttuuri heikkenee ilmaston lämmetessä. Karibu- ja porolaumojen vaellusreittien, lisääntymisalueiden ja ravinnonsaannin muutokset uhkaavat näitä eläimiä kasvattavia ihmisiä. (ACIA 2004)
Perinteisen ravinnon, kuten hylkeiden ja useiden kalalajien, saatavuus heikkenee merkittävästi. Länsimaiseen ruokavalioon siirtyminen lisää useiden elintasosairauksien, kuten diabeteksen ja liikalihavuuden, riskiä. Terveyden kannalta keskeinen uhka on myös merijään oheneminen, joka lisää onnettomuusriskiä. Ikiroudan sulaminen heikentää viemäröintiä ja muuta kunnallistekniikkaa, mikä aiheuttaa muita terveysongelmia. (ACIA 2004)
Arktisten luonnonvarojen saatavuus paranee merijään vetäytyessä. Uusien mahdollisuuksien lisäksi esimerkiksi öljyn ja kaasun käyttö aiheuttavat ympäristöongelmia. Merikalastus kasvanee, kun esimerkiksi sillin ja turskan pyyntivesien tuottavuus kasvaa. Samalla makeanveden kalastus vaikeutuu, kun arktisiin oloihin sopeutuneet kalalajit vähenevät. (ACIA 2004)
Maanviljelys ja metsäteollisuus tehostunevat kasvukauden pidentyessä, keskilämpötilan noustessa ja sademäärien kasvaessa. Samalla metsäpalot ja tuhohyönteiset lisäävät kuitenkin myös ongelmia. (ACIA 2004)