Vesistöt
Ilmastonmuutoksen myötä järvien jääpeiteaika lyhenee kaikkialla Suomessa. Ennusteiden (SILMU 1996) mukaan järvet jäätyvät Etelä-Suomessa keskimäärin vain muutamaksi viikoksi keskitalvella. Lämmenneessä ilmastossa Etelä-Suomessa ei synny talvisin pysyvää lumipeitettä, vaan sateet joko tulevat vetenä tai satanut lumi sulaa nopeasti pois. Sulaminen ja vesisateet voivat synnyttää talvitulvia, joista on esimerkkejä viime vuosilta. Vuonna 1989 Vantaanjoen suurin tulva oli helmikuussa ensimmäistä kertaa 80 vuoteen. Kevättulvat sen sijaan vähenisivät voimakkaasti varsinkin Etelä-Suomessa (SILMU 1996).
Joet tulvivat talvisin
Kesäisin veden määrä joissa ja järvissä vaihtelee vuosittain sateisuuden mukaan. Kuivuus voi laskea veden pintaa siinä määrin, että se haittaa jokien kaloja. Toisaalta rankkasateet voivat aiheuttaa tulvia joissa ja Järvi-Suomen suurissa järvissä. Kun joessa virtaa paljon vettä, eroosio joen rannoilla lisääntyy. Kosteikot ja tulvamaat rannikoilla vähentävät ja tasapainottavat tulvahaittoja. Maankäytön suunnittelun avulla on mahdollista luoda alueita, jotka puskuroivat tulvia ja tarjoavat elinympäristön monimuotoiselle lajistolle. (FINADAPT WP 6)
|
Kuva 1. Jääpeitteen muutokset neljällä eri järvellä Suomessa. |
Ilmastonmuutos voimistaa vesien rehevöitymistä
Suomen sisävesien tila on kohentunut huomattavasti 1970-luvun jälkeen, kun rehevöityneitä järviä on kunnostettu ja ravinnekuormitukseen kiinnitetty huomiota. Ilmastonmuutoksen myötä järvien tilan myönteinen kehitys voi kuitenkin ottaa takapakkia. Pidempi ja lämpimämpi kasvukausi lisää kasviplanktonin perustuotantoa järvissä. Kasviplanktonin kevätkukinta aikaistuu, ja sen biomassa kasvaa. Samalla eloperäisen aineksen hajotus kiihtyy ja ravinteiden kierto nopeutuu. (FINADAPT WP 6)Järviin ulkopuolelta tuleva ravinnekuormitus kasvaa lämmenneessä ilmastossa. Etelä-Suomen lumettomilta pelloilta huuhtoutuu talvisin nykyistä enemmän ravinteita, kuten typpeä ja fosforia. Typen huuhtoutuminen saattaa lisääntyä myös metsistä.
Kokonaiskuormitukset ovat eräissä malleissa kasvaneet sadassa vuodessa noin 10 %. Kokonaiskuormitukseen voidaan vaikuttaa erilaisilla viljelykäytännöillä (SILMU 1996)
Muutoksia lajistossa
Suomalaiset kalat voidaan jakaa lämpötilan suhteen kylmän ja lämpimän veden suosijoihin. Kylmän veden kaloihin kuuluvat lohikalat ja made, lämpimässä viihtyvät särkikalat ja kuha. Lämmenneessä ilmastossa odotetaan tiettyjen kalakantojen romahtavan ja toisten kasvavan (SILMU 1996). Kevätkutuisten kalojen lisääntymisaikatauluun on odotettavissa muutoksia. Virossa hauen ja lahnan kevätkudun onkin havaittu aikaistuneen viime vuosikymmeninä (WWF 2002).Särkikalat ja kuha yleistyvät
Ilmastonmuutoksen myötä mm. särkikalat ja kuha runsastuvat, kun taas siian ja taimenen menestymisen odotetaan heikkenevän (WWF 2002). Lohikaloja haittaa lämpenemisen lisäksi vesien heikentyvä happitilanne ja samentuminen, jotka ovat seurausta rehevöitymisestä. Kalastajille ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat epäsuotuisia, sillä nimenomaan taloudellisesti arvokkaat kalalajit taantuvat (FINADAPT WP 6).Jää- ja lumipeitteen häviäminen vaikeuttaisi uhanalaisen saimaannorpan lisääntymistä. Norppa tekee lumikinokseen talvipesän, missä sen poikaset ovat suojassa kylmältä ja pedoilta. Jos lauha talvi hävittää lumikinokset, poikaset saattavat paleltua jäälle. Saimaalla yleiset kettu ja ilves uhkaisivat myös avojäällä köllöttäviä kuutteja. (SILMU 1996)
Suomen luontotyyppien uhanalaisuus –selvityksen (Raunio ym. 2008) mukaan ilmastonmuutos on uhkatekijä tunturilammille ja Pohjois-Lapin järville. Arktisten järvien lajiyhteisöissä on tapahtunut huomattavia muutoksia 1850-luvun jälkeen, veden lämpötiloja seuraten. Pohjassa elävät piilevälajit menestyvät lämpötilojen ollessa alhaisia ja jääpeitteen paksu, kun taas lämpeneminen suosii keijuvia lajeja. Havaintojen mukaan vapaana vedessä keijuvat piilevälajit ovat runsastuneet ja pohjassa elävät taantuneet. (Smol ym. 2005)