Maatalous
Ilmastonmuutoksen arvioidaan hyödyttävän Suomen maataloutta. Lisääntynyt hiilidioksidi tehostaa kasvien yhteyttämistä ja ilmaston lämpenemisen myötä kasvukausi pitenee noin 3–5 viikkoa vuoteen 2050 mennessä, Pohjois-Suomea lukuun ottamatta lähinnä syksystä. (MMM 2005)
Nykyisten nopeasti tuleentuvien viljalajien tilalle pitää kuitenkin kehittää lajikkeita, jotka hyödyntävät muuttuneet olosuhteet paremmin. Vehnän, ohran ja kauran viljelyn pohjoisraja siirtyisi SILMUn keskiskenaariossa 350 kilometriä pohjoisemmaksi. Etelä-Suomessa voisi hyvin kasvattaa maissia. Perunasato voi kasvaa Etelä-Suomessa noin 10-50 % ja Pohjois-Suomessa jopa kaksin- tai kolminkertaiseksi. (SILMU 1996)
Sadot ja tuholaismäärät kasvavat
Lämpeneminen lisää toisaalta kasvintuholaisten määrää ja aiheuttaa suurempia sadonalennuksia. Leudot talvet mahdollistavat ankeroisten ja viruksia levittävien kirvojen leviämisen Suomessa. Perunarutto lisääntyisi, ja ilman kasvinsuojelua tämä voisi suurelta osalta kumota perunasadon kasvun.
Toisaalta ilmaston lämpeneminen lisää myös haitallisten kylmyys- ja kuumuuskausien mahdollisuutta. Hallariskin muutosta on vaikea ennustaa, koska se riippuu maan routaisuudesta ja päivän pituudesta. Kasvien sietokyvyn ylittäviä kesälämpötiloja esiintyisi aiempaa useammin.
Talvehtivien kasvien vararavinto riittäisi entistä paremmin. Suojaavan lumipeitteen häviäminen ja siitä seuraava kylmyys saattaisivat kuitenkin olla niille tuhoisia. Kohonneiden kevätlämpötilojen takia liian aikaisin loppuva talvehtiminen voi aiheuttaa alttiutta keväthallalle. (SILMU 1996)
Talven routakauden lyhentyessä ja kosteiden, lumettomien talvien lisääntyessä ravinteiden huuhtoutumisen ja peltojen eroosion riski kasvaa. Myös savimaiden tiivistyminen, joka vaikeuttaa viljelyä, voi lisääntyä Etelä-Suomessa. Sademäärän lisääntyminen ja syyssateiden voimakkuus voivat aiheuttaa viljan lakoontumista ja vaikeuttaa korjuuta. Lisääntynyt haihdunta saattaa lieventää sateisuuden haittoja, joskin syksyllä ilmankosteus on yleensä korkea ja haihdunta vähäistä. Kosteissa oloissa jyvien entsyymitoiminta vilkastuu ja vilja voi alkaa itää. Rukiin ja vehnän laatu voi tällöin heiketä niin, että ne eivät kelpaa leipäviljaksi. (SILMU 1996) (MMM 2005)
Vaikka nykyiset ääri-ilmiöt eivät välttämättä johdu ilmastonmuutoksesta, niiden perusteella voidaan arvioida lämpenemisen vaikutuksia tulevaisuudessa. Vuonna 2004 kasvukauden alun kuivat jaksot mahdollistivat aikaiset kylvöt, ja kesältä odotettiin todellista huippusatoa. Elokuun rankkasateet kuitenkin pilasivat sadon. Pahiten kärsi ohra, mutta myös rukiin, rypsin ja perunan sadot pienenivät. Kasvitaudit ja rikkaruohot vahingoittivat kasveja, koska torjunta-aineita ei voitu ruiskuttaa märkien peltojen kantamattomuuden vuoksi. (MMM 2005)
Puutarhatuotannon odotetaan hyötyvän ilmastonmuutoksesta. Omenanviljelyä voidaan laajentaa ja muun muassa kirsikasta voi tulla tärkeä viljelykasvi Suomessa. Sekä kasvihuone- että avomaatuotannon sadot kasvavat todennäköisesti, mutta myös tauti- ja tuholaisriski lisääntyy. Marjoista vadelman ja mansikan sadot kasvanevat keskimäärin. (MMM 2005)
Poronhoito voi vaikeutua
Kotieläinten ulkolaidunnusta voidaan lisätä, jolloin niiden hyvinvointi paranee ja rehun varastointitarve pienenee, mutta vesistöjen ravinnekuormitus voi kasvaa. Taudit voivat lisääntyä, ja jos eläinsuojien lämpötilat nousevat hyvin korkeiksi, maidontuotanto ja liha- ja siipikarjan kasvu voi heikentyä. (MMM 2005)
Pohjoisessa poronhoito vaikeutuu, kun lisääntyvät talvisateet vahvistavat lumipeitettä ja kohoava lämpötila lisää jääkerroksen muodostumisen riskiä, jolloin porojen on vaikeampi saada ravintoa. Sammalet ja varvut valtaavat aluetta poronjäkäliltä. Toisaalta varhainen kevät lisää ravinnon saantia. (MMM 2005) (ACIA 2004)