IPCC:n raportit
Hallitustenvälinen ilmastopaneeli eli IPCC, on julkaissut neljä laajaa arviointiraporttia (Assesment Report). Raportit koostuvat yleensä eri osa-alueita käsittelevistä kolmesta osaraportista, joista jokaisen on laatinut oma työryhmänsä. Kaikkiaan osaraportteihin kootaan tieto ilmastonmuutoksen tieteellisestä perustasta, vaikutuksista, sopeutumisesta ja hillitsemisestä, niin luonnontieteellisestä, sosiaalisesta kuin taloudelliseta näkökulmasta tarkasteltuna.
Jokaisesta osaraportista julkaistaan lisäksi muutamakymmensivuinen yhteenveto päätöksentekijöille (Summary for Policymakers), joka tiivistää osaraportin tärkeimmät tulokset. Yhteenvedot käännetään myös suomeksi Ilmatieteen laitoksen, Suomen ympäristökeskuksen ja VTT:n toimesta.
IPCC koostaa tietoa ilmastonmuutoksesta päätöksentekijöille
IPCC julkaisee ajoittain myös erikoisraportteja valituista aiheista varsinaisten arviointiraporttien täydentämiseksi ja syventämiseksi. Erikoisraporttien aiheita ovat olleet mm. hiilen talteenotto ja varastointi, otsonikadon ja ilmastonmuutoksen yhteydet, teknologiansiirto kehitysmaihin ja erilaiset päästöskenaariot.IPCC:n ensimmäinen laaja arviointiraportti ilmestyi vuonna 1990. Sen mukaan ihmiskunta lisää merkittävästi kasvihuonekaasujen pitoisuuksia ilmakehässä. Päästöjä pitäisi välittömästi vähentää yli 60 %, jotta niiden pitoisuudet saataisiin vakiinnutettua nykyiselle tasolle. Mikäli jatketaan entiseen tahtiin, ilmasto lämpenee nopeammin kuin koskaan jääkauden jälkeen.
IPCC:n toinen laaja arviointiraportti valmistui vuonna 1995. Tämä lähes 2 000-sivuinen julkaisu on jakaantunut kolmeen eri työryhmäraporttiin, jotka käsittelevät ilmastotiedettä (työryhmä I), ilmastonmuutoksen seurauksia ja niiden välttämistä (työryhmä II) sekä yhteiskunnallisia, taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia ja vaatimuksia (työryhmä III). Yhteenvedossa todetaan, että ihmiskunnan vaikutukset näkyvät ilmastossa.
IPCC arvioi ilmastonmuutoksen seurauksia ja torjuntakeinoja
IPCC julkaisi kolmannen arviointiraporttinsa elokuussa 2001. Näkyvimmät ilmastonmuutoksen vaikutukset siihen mennessä olivat:
- hiilidioksidin pitoisuuden kasvu 31 prosentilla ja muiden kasvihuonekaasujen lisääntyminen vielä suuremmalla määrällä
- lämpötilan nousu 0,6 astetta (± 0,2 °C) 1900-luvun aikana
- meren pinnan nousu 10-20 cm
- Vuosi 1998 oli lämpimin säännöllisten mittausten alkamisen jälkeen (1861). Pohjoisella pallonpuoliskolla vuosi oli mahdollisesti lämpimin tuhanteen vuoteen.
IPCC ennusti, että vuosisadan loppuun mennessä
- lämpötila nousee keskimäärin 1,4-5,8 astetta
- meren pinta nousee 10-90 cm
- joillakin alueilla kuivuuskaudet voimistuvat, kun taas toisilla tulvat lisääntyvät
- sademäärät lisääntyvät keskimäärin hydrologisen kierron voimistuessa
Tämä on ns. parhaan arvion mukainen ennuste. On periaatteessa mahdollista, että muutos jää pieneksi. Toisaalta yhtä hyvin on mahdollista, että muutokset ovat ennustettua suurempia. Ilmaston epälineaarisuus mahdollistaa yllättävät ja suuret muutokset nopeastikin. Oleellista on, että vaikka päästöt lopetettaisiin heti, menneet päästöt vaikuttavat ilmastoon vielä pitkään - kymmenistä tuhansiin vuosiin.
IPCC:n neljäs arviointiraportti ilmestyi kolmessa osassa keväällä 2007. Osaraportti ”Ilmastonmuutoksen tieteellinen perusta” vahvistaa entisestään käsitystä ihmisen osallisuudesta ilmastonmuutoksen syntyyn ja kehitykseen esiteollisesta ajasta alkaen. Sadan viime vuoden aikana maapallon lämpötila on noussut keskimäärin 0,74 °C, ja lämpeneminen on viime vuosikymmeninä kiihtynyt. Lämpötilan arvioidaan nousevan 1,8–6,4°C vuoteen 2100 mennessä.
Osaraportissa ”Ilmastonmuutoksen vaikutukset, sopeutuminen ja haavoittuvuus” IPCC toteaa, että ihmisen toimista aiheutuva ilmaston lämpeneminen on vaikuttanut näkyvästi moniin fysikaalisiin ja biologisiin järjestelmiin 30 viime vuoden aikana. Ilmastonmuutoksen vaikutukset vaihtelevat alueittain. Maanosista Afrikka on erityisen haavoittuvainen. Yleisesti lämpenemisen mahdolliset hyödyt mitätöityvät lämpenemisen jatkuessa. Kuivuus, rankkasateet ja tulvariskit lisääntyvät. Yli miljardia ihmistä koskettava vesipula pahenee miljoonien ihmisten terveys heikentyy.
Osaraportissa ”Ilmastonmuutoksen hillitseminen” IPCC pitää nopeita ja voimakkaita päästörajoituksia tarpeellisina, mutta vähentää pelkoja niiden taloudellisista haittavaikutuksista. Kaikilla yhteiskunnan sektoreilla on merkittäviä taloudellisia mahdollisuuksia päästöjen vähentämiseen. Päästöjen vähentäminen synnyttää myös monia sivuhyötyjä. 1970-luvulta alkaen päästöt ovat kasvaneet nopeimmin energiantuotannossa. Talouden riippuvaisuus energiasta kyllä vähenee, mutta väestön ja talouden kasvu lisää päästöjä. Jos ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuudet halutaan vakauttaa, tulee maailmanlaajuiset päästöt kääntää laskuun sitä nopeammin, mitä alhaisempaan pitoisuuteen pyritään. Seuraavat 20–30 vuotta ovat tässä ratkaisevia.