Ilmastonmuutosta voidaan hillitä jo käytössä olevin keinoin
Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n kolmas työryhmä arvioi osaraportissaan ilmastonmuutoksen hillintää. Päästövähennysmahdollisuuksia tarkastellaan aiempaa tarkemmin myös alueellisesti ja sektoreittain.
Kaikilla yhteiskunnan sektoreilla on merkittäviä taloudellisia mahdollisuuksia päästöjen vähentämiseen. Nopeat ja voimakkaat päästörajoitukset ovat tarpeen, jos maapallon keskilämpötilan nousu halutaan rajoittaa 2–3 asteen tasolle esiteolliseen aikaan verrattuna.
Päästöjen vähentäminen synnyttää monia muita sivuhyötyjä
IPCC:n mukaan ilmastonsuojelu on kytkettävä laajemmin kestävään kehitykseen. Päästöjen vähentäminen synnyttää yleensä esimerkiksi terveyttä edistäviä tai talouden tehokkuutta parantavia sivuhyötyjä. Päästöjen vähentäminen ei myöskään vain hillitse ilmastonmuutosta, vaan vähentää myös alttiutta sen haitoille ja helpottaa sopeutumista.
Talouden riippuvaisuus energiasta vähenee, mutta väestön ja talouden kasvu lisää päästöjä
IPCC vahvistaa maailman kasvihuonekaasupäästöjen kasvaneen 70 % ja hiilidioksidipäästöjen 80 % vuosina 1970–2004. Vuosina 1990–2004 kasvihuonekaasupäästöt kasvoivat 24 ja hiilidioksidipäästöt 28 %.Nopeimmin päästöt ovat kasvaneet energiantuotannossa. Vuosina 1970–2004 energiasektorin päästöt lisääntyivät 145 %. Samassa ajassa liikenteen suorat päästöt kasvoivat 120 %, teollisuuden 65 % ja maankäytön ja metsätalouden 40 %. Maatalouden suorat päästöt kasvoivat 27 % ja asumisen 26 %. Jos asumiseen lasketaan mukaan siihen liittyvän sähkönkulutuksen päästöt, kasvua kertyi 75 %.
Energiantuotannon päästöt ovat kasvaneet eniten
 Kuva 1. Suhteellinen bruttokansantuotteen, primäärienergiantuotannon, hiilidioksidipäästöjen ja väestön määrän kehitys maailmassa. |
Ilmastopoliittisia toimenpiteitä on jo monin paikoin otettu käyttöön, mutta niiden tulokset ovat jääneet toistaiseksi vähäisiksi. Jos ilmastonmuutosta ei hillitä, päästöt kasvavat IPCC:n skenaarioiden mukaan edelleen 25–90 % vuoteen 2030 mennessä.
Skenaarioissa fossiiliset polttoaineet säilyttävät johtavan asemansa maailman energiataloudessa. Jopa 75 % energiasektorin päästöjen kasvusta arvioidaan tapahtuvan kehitysmaissa. Kehitysmaissa asukkaiden ja talouden energiankulutuksen odotetaan kuitenkin jäävän teollisuusmaiden kulutustasoa pienemmäksi.
Viidennes maailman väestöstä tuottaa 46% päästöistä
Päästötalkoiden kohteet eri sektoreilla
IPCC:n mukaan päästöjen kasvun pysäyttämiseen ja nykyisen päästötason alentamiseen on seuraavien vuosikymmenten aikana olemassa merkittäviä taloudellisia mahdollisuuksia. Seuraavassa esitellään eri sektoreilla käytettävissä olevia tekniikoita ja toimenpiteitä, joilla ilmastonmuutosta voidaan hillitä lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä (vuoteen 2030 asti). Pitkän aikavälin (vuoteen 2050 asti) ratkaisut on merkitty kursiivilla.Energiantuotanto: tuotannon ja jakelun tehokkuuden lisääminen, kivihiilen korvaaminen maakaasulla, ydinvoima, uusiutuvaan energiaan perustuva sähkö ja lämpö, yhdistetty lämmön- ja sähköntuotanto sekä hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin (Carbon Capture and Storage, CCS) varhaiset sovellukset; CCS, ns. kehittynyt ydinvoima
Vuonna 2005 maailman sähköstä 18 % tuotettiin uusiutuvilla energialähteillä. IPCC arvioi osuuden voivan liki tuplaantua 30–35 %:iin vuoteen 2030 mennessä, jos hiilitonnin kustannukset ovat korkeintaan 50 dollaria. Samoilla ehdoilla ydinvoiman osuus voisi nousta nykyisestä 16 %:sta 18 %:iin. IPCC kuitenkin muistuttaa, että ydinvoiman käyttöä mutkistavat turvallisuutta, ydinaseita ja ydinjätettä koskevat kysymykset.
Uusiutuvien osuuden sähköntuotannosta arvioidaan voivan tuplaantua
Liikenne: polttoainetehokkuuden parantaminen, hybridi- ja puhtaammat diesel-autot, biopolttoaineet, joukko- ja kevyen liikenteen kehitys, maankäytön ja liikenteen suunnittelu; toisen sukupolven biopolttoaineet, tehokkaampi lentoliikenne, kehittyneet sähkö- ja hybridiajoneuvot. Biopolttoaineiden osuuden arvellaan kasvavan 3 %:iin liikenteen kokonaisenergiantarpeesta vuoteen 2030 mennessä. Osuus voisi nousta 5–10 %:iin riippuen mm. fossiilisten polttoaineiden hinnan ja ajoneuvojen energiatehokkuuden kehityksestä.
Rakennukset: tehokas valaistus ja päivänvalon hyödyntäminen, tehokkaammat sähkö-, lämmitys- ja jäähdytyslaitteet, liesien ja eristämisen kehittyminen, passiivinen ja aktiivinen auringon hyödyntäminen lämmityksessä ja jäähdytyksessä, vaihtoehtoiset jäähdytyskaasut, kaasujen talteenotto ja kierrätys; kokonaisvaltainen suunnittelu, älykkäät mittausjärjestelmät, aurinkosähköpaneelien käyttö
Teollisuus: energiapihit sähkölaitteet, lämmön ja sähkön talteenotto, materiaalien kierrätys ja korvaus, muiden kasvihuonekaasujen kuin hiilidioksidin päästöjen rajoittaminen, useat prosessikohtaiset teknologiat; parantunut energiatehokkuus, hiilen talteenotto ja varastointi teollisessa tuotannossa
Maatalous: maaperän hiilensidontakyvyn parantaminen, viljeltyjen suomaiden ja köyhtyneen maaperän entistäminen, metaanipäästöjen rajoittaminen riisinviljelyssä, karjataloudessa ja lannankäsittelyssä, dityppioksidipäästöjen vähennys parannetuilla lannoitusmenetelmillä, fossiilisten polttoaineiden korvaaminen energiakasveilla, energiatehokkuuden parantaminen; viljasatojen kehittäminen
Metsätalous: metsitys, metsänhoito, metsänhävityksen vähentäminen, puumassan käyttö bioenergiana korvaamassa fossiilisia polttoaineita, hakatun puun käsittely; biomassan tuotannon ja hiilensidontakyvyn parantaminen puulajikkeita kehittämällä, kasvillisuuden, maaperän hiilensidontakyvyn ja maankäytön kartoitusteknologioiden kehittäminen
Jätehuolto: kaatopaikkojen metaanipäästöjen talteenotto, jätteiden energiakäyttö, biojätteen kompostointi, jätevesien käsittely, kierrätys, jätteiden synnyn ennaltaehkäisy; metaanin hapettamisteknologiat
Kuva 2 havainnollistaa suhteellisia päästövähennysmahdollisuuksia eri sektoreilla ja eri alueilla. Yhdessä palkissa on eritelty ei-OECD- ja OECD-maille sekä siirtymätaloudessa olevien Itä-Euroopan ja Aasian maille arvioidut mahdollisuudet. Liikenteen kohdalla on arvioitu vain globaalit päästövähennysmahdollisuudet, sillä sektoriin kuuluu lentoliikenne, jonka päästöjä ei jaotella maakohtaisesti.
 Kuva 2. Taloudellisesti kannattaviksi arvioidut päästövähennysmahdollisuudet globaalisti eri sektoreilla suhteessa päästötonnin hintaan. |
Päästöjen rajoittamiseen on varaa
IPCC:n mukaan päästöjen kasvu voidaan pysäyttää toimilla, joiden kustannukset ovat 0–20 dollaria päästötonnia kohti.Lämpenemisen rajoittaminen 3 asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna vähentäisi maailman bruttokansantuotetta vuonna 2030 keskimäärin 0,6 %. Vuosittainen BKT kasvaisi korkeintaan 0,1 % hitaammin kuin ilman päästörajoitustoimia.
Kahden asteen lämpötilanousua koskevia tutkimuksia on tehty vasta vähän. Niissä BKT näyttäisi laskevan alle 3 %, ja sen kasvu hidastuisi 0,12 % vuodessa. Kustannukset vaihtelevat kuitenkin alue- ja sektorikohtaisesti.
Esimerkiksi hiiliverosta tai päästöoikeuksien huutokaupasta kerättyjen varojen suuntaaminen matalahiiliseen teknologiaan tai verouudistuksiin voi alentaa kustannuksia huomattavasti.
Ilmastonmuutoksen torjumisesta seuraa yleensä muitakin ns. sivuhyötyjä. Näitä ovat mm. terveyshaittojen ja -kulujen vähentyminen, energiansäästö sekä energiaturvallisuuden, työllisyyden ja maataloustuotannon parantuminen.
Laaja valikoima politiikkoja ja ohjauskeinoja
Päättäjillä on jo käytössään laaja valikoima ilmastonmuutosta hillitseviä ohjauskeinoja kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. IPCC käyttää ohjauskeinojen arviointiin neljää kriteeriä: ympäristötehokkuus, kustannustehokkuus, vaikutusten jakautuminen ja tasapuolisuus sekä institutionaalinen toteutettavuus.Sääntely ja standardit johtavat varmimmin päästötavoitteiden toteutumiseen. Hiilidioksiditonnille esimerkiksi veroin, maksuin tai kaupattavien päästölupien avulla määrättävä hinta voi johtaa merkittäviin päästövähennyksiin. Hinta ohjaa ja kannustaa tuottajia ja kuluttajia sijoittamaan vähäpäästöisiin tuotteisiin ja toimintatapoihin, mutta se ei kuitenkaan takaa tiettyä päästötasoa.
IPCC pitää kansainvälistä päästökauppaa onnistuneena. Päästötavoitteiden saavuttamisesta aiheutuvia kustannuksia on kuitenkin vaikea arvioida, sillä lupien markkinahinta vaihtelee. Päästökaupan ympäristövaikutukset riippuvat jaettavien lupien määrästä.
Tukien ja verohelpotusten kaltaiset taloudelliset kannusteet tulevat hallituksille edellisiä keinoja kalliimmiksi. Uusien teknologioiden kehittämiselle ja levittämiselle ne ovat usein kuitenkin välttämättömiä.
Teollisuuden ja hallitusten väliset, vapaaehtoisuuteen perustuvat sopimukset ovat poliittisesti houkuttelevia, auttavat herättämään tietoisuutta ja ovat vaikuttaneet monien kansallisten politiikkojen syntyyn. Niillä ei kuitenkaan ole yleisesti saavutettu merkittäviä päästövähennyksiä.
Vapaaehtoisilla sopimuksilla ei ole yleisesti saavutettu merkittäviä päästövähennyksiä.
Tiedotukseen perustuvat ohjauskeinot voivat edistää kestäviä kulutus- ja käytösvalintoja, mutta niiden päästövaikutukset ovat vielä tutkimatta.
Tutkimus-, kehitys- ja demonstraatio-ohjelmat kannustavat teknologista kehitystä, vähentävät ilmastonmuutoksen kustannuksia ja edistävät päästöpitoisuuksien tasaantumista kaikilla sektoreilla.
Taulukkoon 1 on valittu esimerkkejä tähän mennessä useissa maissa tehokkaiksi osoittautuneista toimista ja ohjauskeinoista.
| Taulukko 1. Päästöjen vähentämisessä tehokkaiksi osoittautuneita keinoja. |
|||||
|
Sektori
|
Tehokkaiksi osoittautuneet keinot
sektoreittain |
Avainhaasteet ja mahdollisuudet
|
|||
|
Energiantuotanto
|
Tukien leikkaaminen fossiilisilta polttoaineilta
Fossiilisten polttoaineiden verotus tai hiilimaksu |
Vastakkaisista intresseistä nouseva vastustus voi vaikeuttaa täytäntöönpanoa
|
|||
| Syöttötariffit uusiutuvalle energialle Uusiutuvien energiamuotojen käyttövelvoitteet Tuottajatuet |
Markkinoiden luominen vähäpäästöisille teknologioile
|
||||
|
Liikenne
|
Polttoainetalouden ohjaus, biopolttoaineiden sekoitus ja tieliikenteen CO2-st andardit
|
Tehokkuus voi kärsiä jos vain osa ajoneuvokannasta kuuluu ohjauksen piiriin
|
|||
|
Ajoneuvon hankinnan, rekisteröinnin, käytön ja polttoaineiden verotus sekä
tie- ja parkkimaksut |
Tehokkuus voi heikentyä tulojen kasvaessa
|
||||
|
Liikennetarpeen vähentäminen maankäytön infrastruktuurin suunnittelulla
Sijoitukset houkutteleviin joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen muotoihin |
Tarkoituksenmukaisia erityisesti liikennejärjestelmäänsä rakentavissa maissa
|
||||
|
Rakentaminen
|
Laitestandardit ja merkinnät
|
Standardit vaativat määräaikaisia tarkist uksia
|
|||
|
Rakennussäännöstö ja sertifiointi
|
Houkuttelevia uusille rakennuksille. Toim eenpano voi olla vaikeaa
|
||||
|
Kysyntään vaikuttavat ohjelmat
|
Säädösten tarve
|
||||
|
Julkisen sektorin esimerkkiohjelmat ja ha nkinnat
|
Julkiset hankinnat voivat lisää energiat ehokkaiden tuotteiden kysyntää
|
||||
|
Julkisen sektorin esimerkkiohjelmat ja ha nkinnat
|
Julkiset hankinnat voivat lisätä energia- tehokkaiden tuotteiden kysyntää
|
||||
| Energiapalveluyritysten kannustimet |
Kolmannen rahoitusosapuolen saaminen muka an menestystekijä
|
||||
|
Teollisuus
|
Vertaisarviointiin perustuvan tiedon jakaminen
Suoritusstandardit Tuet ja verohelpotukset |
Voivat sopia uuden teknologian käyttöönottoon. Kansallisten politiikkojen vakaus tärkeää kansainvälisen kilpailukyvyn näkökulmasta
|
|||
|
Kaupattavat luvat
|
Lupien ennustettavat jakoperiaatteet ja v akaat hintasignaalit tärkeitä sijoituksille
|
||||
|
Vapaaehtoiset sopimukset
|
Selkeät tavoitteet, vertailuskenaario, ko lmannen osapuolen mukanaolo suunnittelussa, tarkistuksissa ja muodollisessa seurannassa sekä hallituksen ja teollisuuden välinen tiivis yhteistyö menestys tekijöitä
|
||||
|
Maatalous
|
Taloudelliset kannusteet ja säädökset ohjaamaan maankäyttöä, maaperän hiilensidontakyvyn ylläpitoa sekä lannoitus- ja kasteluvarojen tehokasta käyttöä
|
Voi aikaansaada synergioita kestävän kehityksen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen välillä, jolloin torjuntakeinojen t oimeenpano helpottuu
|
|||
|
Metsätalous/metsät
|
Kansalliset ja kansainväliset taloudellis et kannusteet metsäpinta-alan kasvattamiseksi, metsäkadon vähentämiseksi ja metsänhoidon edistämiseksi
Maankäytön säädökset ja toimeenpano |
Sijoituspääoman puute ja maanomistuskysym ykset vaikeuttavia tekijöitä. Toimet voivat onnistuessaan edesauttaa köyhyyden vähentämistä
|
|||
|
Jätehuolto
|
Taloudelliset kannusteet jäte- ja jätevesihuollon parantamiseksi
|
Voi edesauttaa teknologian leviämistä
|
|||
| Uusiutuvien energialähteiden kannusteet tai velvoitteet |
Huokeiden polttoaineiden paikallinen saatavuus
|
||||
|
Lähde: IPCC 2007
|
|||||
IPCC kannustaa julkisia teknologiatukia
Ilmastopolitiikan toimeenpano helpottuu, kun se nivotaan laajempiin kestävän kehityksen ohjelmiin kaikilla sektoreilla. Laaja kansainvälinen yhteistyö auttaa vähentämään päästövähennysten kustannuksia. Yhteistyö mahdollistaa myös merkittävämpiä päästövähennyksiä. Kustannuksia voidaan lisäksi karsia kehittämällä ja laajentamalla Kioton pöytäkirjan markkinamekanismeja.IPCC korostaa puhtaan teknologian siirtämistä kehitysmaihin, jotta maailmanlaajuiset hiilidioksidipäästöt saadaan vähentymään. Rahoitus ja suotuisat olosuhteet ratkaisevat teknologiasiirtojen onnistumisen. Puhtaan kehityksen mekanismi (CDM) on esimerkki uudesta kanavasta, jolla teknologiaa voidaan siirtää kaikkien hyödyksi. CDM-projektien kautta vuosittain kulkevat varat voivat tulevaisuudessa nousta useaan tuhanteen miljardiin dollariin.
Kioton pöytäkirjan negatiiviset vaikutukset teollisuusmaiden talouskasvuun arvioidaan nyt rajallisiksi ja pienemmiksi kuin vuonna 2001. Tuolloin BKT:n arvioitiin vähentyvän 0,2–2 % vuonna 2012 ilman päästökauppaa, ja päästökaupan kanssa 0,1–1 %.
Energiatutkimuksen valtionrahoitus on nykyään vain puolet 80-luvun tasosta.
Julkinen tuki on tärkeää innovaatioille sekä teknologian kehittämiselle ja käyttöönotolle. Energiatutkimuksen valtionrahoitus on nykyään kuitenkin vain noin puolet 1980-luvun tasosta. Rahoituksen järjestäminen matalahiiliteknologian kehittämiseen on tärkeää. Kansainväliset teknologiasopimukset voisivat tukea teknologiaa koskevan tiedon leviämistä.
Ilmastonmuutoksen hillintä vuoden 2030 jälkeen
Jos ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuudet halutaan vakauttaa, tulee maailmanlaajuiset päästöt kääntää laskuun. Laskun tulee olla sitä nopeampi, mitä alhaisempaan pitoisuuteen pyritään.Seuraavien 20–30 vuoden kuluessa käyttöönotettavat päästörajoitukset vaikuttavat merkittävästi maapallon keskilämpötilan nousuun ja ilmastonmuutoksen vaikutusten välttämiseen pitkällä aikavälillä. Jos päästöjä rajoitetaan niin, että maapallon keskilämpötilan nousu jää ajan mittaan 2–3,2 °C:n tasolle esiteolliseen aikaan verrattuna, tulee päästöjen kääntyä laskuun vuoteen 2030 mennessä.
Seuraavat 20-30 vuotta ovat ratkaisevia
Vaikka pyrittäisiin erittäin alhaisiin kasvihuonekaasupitoisuuksiin, käytännössä ilmakehään jo kerääntynyt hiilidioksidi ylittää ensin tavoitetason ja kääntyy vasta sitten laskuun.
Vakautustasojen saavuttaminen riippuu puhtaan teknologian kehittämiseen ja käyttöönottoon osoitettavista kannusteista. Tiukat tavoitteet edellyttävät merkittävää tutkimus- ja kehitystyötä.