EtusivuIlmastonmuutosUutisetPuheenvuorotOpetus ja pelitLisätietoa

Ilmastotutkimuksen järjestäytyminen

YK:n ympäristöohjelman (UNEP) ja ilmatieteellisen järjestön (WMO) järjestämä ensimmäinen maailman ilmastokonferenssi (World Climate Conference, Geneve 1979) totesi hiilidioksidipitoisuuden nousseen jo 15 %. Syynä pidettiin fossiilisia energialähteitä ja metsien hävittämistä. Konferenssi totesi, että päästöjen lisäys saattaa lämmittää ilmastoa.

Tämän huolen seurauksena perustettiin kansainvälisiä tutkimusohjelmia koordinoimaan alan siihen mennessä hajanaista tutkimusta. Luonnontieteellisiä ohjelmia ovat WCRP (World Climate Research Program, 1980) ja IGBP (International Geosphere Biosphere Programme, 1986).

Yhteiskuntatieteellistä tutkimusta koordinoi IHDP (International Human Dimensions Programme on Global Environmental Change, 1990). Näiden ohjelmien tarkoitus on tutkia ilmastonmuutoksen lisäksi laajasti ihmisen vaikutusta maapallon elolliseen ja elottomaan luontoon eli ns. globaalimuutosta.

Vuonna 1987 UNEP:n ja WMO:n järjestämä kokoussarja osoitti, että suuri osa maailman ilmastotutkijoista piti ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta mahdollisena. Tuolloin lämpenemisvauhdiksi arvioitiin 0,3 astetta vuosikymmenessä.

Tutkijat ehdottivat kansainvälisen sopimuksen solmimista päästöjen vähentämiseksi. Tähän mennessä oli havaittu, että ihmiskunta tuotti ilmakehään hiilidioksidin lisäksi myös monia muita kasvihuoneilmiöön vaikuttavia kaasuja kuten metaania, freoneja, dityppioksidia sekä rikin ja typen oksideja. Oli myös esitetty lukuisia mahdollisia palautemekanismeja, jotka vahvistaisivat tai heikentäisivät ilmastonmuutosta. Pahimmillaan riskinä olisi karkuun päässyt kasvihuoneilmiö, joka saattaisi johtaa dramaattisiin muutoksiin lyhyessä ajassa.

IPCC - YK:n ilmastotieteellinen asiantuntijaelin

Vuonna 1988 YK perusti poliittisen päätöksenteon tueksi ilmastotieteen johtavista asiantuntijoista koostuvan elimen, Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (Intergovernmental Panel on Climate Change, IPCC). Tarkalleen ottaen IPCC on Maailman ilmatieteenjärjestön(WMO) ja YK:n ympäristöohjelman (UNEP) alainen tieteellinen elin. Kaikki näiden järjestöjen jäsenmaat ovat oikeutettuja osallistumaan paneelin toimintaan. Noin kerran vuodessa kokoontuvassa paneelin yleiskokouksessa valtioita edustavat niin asiantuntijat, tiedemiehet kuin poliitikotkin.

IPCC:n tehtävänä on arvioida monitieteellisesti ilmastotieteen tutkimuksen tuloksia ja esittää ne päätöksentekijöille ymmärrettävässä muodossa. Paneeli ei siis itse tuota tutkimustietoa, vaan kokoaa ympäri maailmaa tehtyjen ilmastonmuutosta käsittelevien luonnontieteellisten, sosio-ekonomisten ja teknisten tutkimusten tuloksia. Sen toimintaan osallistuu yli 2 000 tutkijaa ympäri maailmaa. Paneelin toiminnan periaatteisiin kuuluu objektiivisuus tarvittavien toimenpiteiden suhteen. Paneelin tarjoaman tiedon valossa ilmastonmuutoksen edellyttämistä toimista päättämisen katsotaan olevan poliittisten päätöksentekijöiden tehtävä.

IPCC julkaisee noin 4-5 vuoden välein monisatasivuisen arviointiraportin (Assesment Report), joka kokoaa yhteen viimeisimmän tieteellisen tiedon ilmastonmuutoksesta. Raportin kokoaa kolme työryhmää, joilla jokaisella on oma erityisalueensa. Raportit käyvät läpi niin asiantuntijoiden kuin valtioiden edustajien hyväksynnän. Näin ollen julkaistujen raporttien tiedot ovat myös poliittisten vallanpitäjien hyväksymiä ja oikeaksi myöntämiä.

SILMU - Suomalainen ilmastonmuutoksen tutkimusohjelma

Suomen Akatemian SILMU-tutkimusohjelma vuosina 1990-95 oli monitieteinen 200 tutkijan ja 87 miljoonan markan ohjelma, joka tuotti suuren määrän tieteellisiä tutkimuksia ja opinnäytteitä (mm. 37 väitöskirjaa). SILMUn jälkeen ilmastonmuutosta on käsitelty Akatemian globaalimuutoksen tutkimusohjelmassa.