Huom! Tämä sivusto on arkistoitu 1/2020, eikä sitä enää päivitetä.

Cancúnin ilmastotunnelmia tutkijan silmin • 7.12.2010CancúnG77KiinaUSA

Antto Vihma
Tutkija,
Ulkopoliittinen instituutti,
Kansainvälinen ympäristö- ja luonnonvarapolitiikka -tutkimusohjelma

Neuvottelut Cancúnissa ovat päässeet vauhtiin – jos tällaista ilmausta on ilmastoneuvotteluiden surrealistisen hitaassa maailmassa voi ylipäänsä käyttää. Alla sekalaisia huomioita ensimmäiseltä viikolta.

USA ja Kiina pysyvät hiljaa. Viimeaikaisissa virkamiestason neuvotteluissa havaittua G2-nokittelua ei toistaiseksi ole kuultu kokoussalissa eikä julkisuudessa. Maiden väliset kahdenväliset neuvottelut ennen kokousta ovat sujuneet ilmeisen hyvin. Se, onko tämä YK-prosessin tai ympäristön kannalta positiivinen asia, jää nähtäväksi. Kiinan tiedotuskoneisto on huomattavasti entistä aktiivisempi, mutta kannat itse neuvotteluhuoneissa eivät enteile etenemistä asiakysymyksissä.

Logistiikka takkuaa. Helpoin small talk –aihe Cancúnissa on säätilan kehumisen lisäksi logististen ongelmien vertailu. Kokouksen osallistujat ovat sijoittuneet laajalle alueelle ja bussikuljetukset ovat kauniisti sanottuna epäsäännöllisiä. Ilmastointiin sen sijaan on panostettu – parin tunnin bussimatkasta voi tulla kevyesti pukeutuneelle neuvottelijalle koettelemus. Valituslistaan kuuluu myös kokouspaikan heikko langaton internetyhteys.

Japani sanoi sen ääneen. Jo ainakin puolitoista vuotta on tiedetty Japanin suhtautuvan kielteisesti Kioton pöytäkirjan toiseen sitoumuskauteen. Japanin neuvottelukanta on pääministerin julkisesti linjaama ja parlamentissa käsitelty. Tästä huolimatta avajaiskokouksen tylyhkösti muotoilu lausunto, jonka mukaan Japani ”ei missään olosuhteissa” kirjaa päästövähennyslupaustaan Kioton pöytäkirjan alle, oli monille uutinen. Kehitysmaat ovat regoineet voimakkaasti ja yleisesti pitäneet linjausta provosoivana.

Puheenjohtajat puskevat hommia. Eräs neuvotteluiden kovimpia ja epäkiitollisimpia tehtäviä on olla ilmastokokouksen isäntämaa. Vielä kuluttavampi työ on olla yli 130 maan kehitysmaaryhmän puheenjohtaja. Tähän mennessä sekä isäntämaa Meksiko että kehitysmaiden G77-ryhmää luotsaava Jemen ovat onnistuneet hyvin. Kehitysmaaryhmän riidat – esimerkiksi haavoittuvaisuutta ja sopimuksen oikeudellista muotoa koskien – on käyty pääosin suljetuin ovin. Meksikon huippudiplomaatit ovat tehneet kaikkensa laajapohjaisesti osallistavan ja läpinäkyvän valmistelun eteen. Tämä on isännän hankala työ, jossa on tehtävä kompromisseja joka tapauksessa.

Show me the money. Eräs ensimmäisen viikon suurimmista huolenaiheista on hidas eteneminen teollisuusmaiden kehitysmaille suuntamassa rahoituksessa. Jotta Kööpenhaminan rahaston perustamisessa olisi mieltä, pitäisi saada selkeä päätös rahoituksen suuruusluokasta. Lisäksi tulisi käynnistää prosessi, joka selvittäisi tarkemmin rahoituksen lähteitä sekä rahaston hallintamallin ja raportoisi tulokset ensi vuoden kokoukselle. Tällä hetkellä rahoituksen suuruus on auki ja prosessipäätökset näyttävät vaikeilta.

Bolivia nousemassa änkyrämaiden listakärkeen. Ilmastoneuvotteluiden jännittävässä maailmassa on usein vaikeaa nimetä osapuolta, joka kyynisimmin jarruttaa konsensuksen löytämistä. Saudi-Arabialla on tällä saralla pitkä ja vaikuttava ansioluettelo. Tällä hetkellä Bolivia nostaa profiiliaan halpahintaisella populismilla; vaatimalla 6% teollisuusmaiden BKT:stä ilmastorahoitukseen, lämpenemisen pysäyttämistä 1 asteeseen, sekä pyrkimällä torjumaan kaikki puheenjohtajien uudet tekstiehdotelmat ”epädemokraattisina”.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kööpenhaminan kokouksen eräs kuuma peruna, ilmastosopimuksen oikeudellinen muoto, sai keskiviikkona virallisen neuvotteluryhmän. Viime vuonna virallisen ryhmän perustaminen kaatui Kiinan ja Intian vastustukseen, nyt pienemmät kehitysmaat saivat tahtonsa läpi. Päätöstä tästä asiakohdasta on turha odottaa Cancúnissa, mutta on tervetullutta että näin keskeisestä asiasta keskustellaan avoimesti ja useassa yhteydessä.

Teksti on julkaistu aiemmin Ulkopoliittisen instituutin blogissa.