Huom! Tämä sivusto on arkistoitu 1/2020, eikä sitä enää päivitetä.

Eurovaaliehdokkaiden tavoitteita EU:n ilmastopolitiikalle • 12.5.2014EU:n ilmastopolitiikkaeurovaalit 2014

eurovaaliehdokkaat:
Li Andersson (vas), Christina Gestrin (rkp), Riitta Myller (sdp), Laura Peuhkuri (kd), Sirpa Pietikäinen (kok), Oras Tynkkynen (vihr)

Uudet europarlamentaarikot ottavat kaudellaan kantaa suuriin ilmasto- ja energiapoliittisiin kysymyksiin, mm. kansainvälisen ilmastosopimuksen solmimiseen, EU:n 2030 ilmasto- ja energiatavoitteisiin ja päästökaupan korjausesitykseen. Miten eurovaaliehdokkaat aikovat toimia ilmaston puolesta EU-parlamentaarikkona?

Ilmasto.org pyysi kahdeksalta ehdokkaalta eri puolueista puheenvuorot heidän tavoitteistaan EU:n ilmasto- ja energiapolitiikalle. Ehdokkaita pyydettiin vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: Millaisena ehdokkaat näkevät EU:n roolin kansainvälisessä ilmastopolitiikassa? Millaiset tavoitteet he toivovat EU:n asettavan vuodelle 2030? (Nykyehdotuksessa komissio ehdottaa, että EU:ssa päästöjä vähennettäisiin 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoteen 1990 verrattuna. Uusiutuvan energian tuotannolle asetetaan EU:n laajuinen 27 prosentin sitova tavoite ja energiatehokkuuden osalta luovutaan aiemmin asetetusta sitovasta tavoitteesta. Tätä ehdotusta tuleva parlamentti voi muuttaa haluamaansa suuntaan.)  Mitä painopisteitä ehdokkaalla on seuraavalle vaalikaudelle ilmasto- ja energiapolitiikassa? Millä keinoilla ehdokkaan näkemyksen mukaan globaalit ilmastopäästöt saadaan laskuun vaalikauden 2014-2019 aikana?

Puheenvuorot:

  • Li Andersson (vas): Onko Euroopan unionista ilmastokriisin ratkaisijaksi?
  • Christina Gestrin (rkp): Pohjoismaiden tulisi toimia EU:ssa kunnianhimoisen ilmastopolitiikan vetureina
  • Riitta Myller (sdp): EU:n rooli ilmastopolitiikassa
  • Laura Peuhkuri (kd): Ilmastonmuutos on vakava globaali haaste
  • Sirpa Pietikäinen (kok): Ilmastopolitiikan vaihtoehdot
  • Oras Tynkkynen (vihr): Miksi Euroopan pitää johtaa ilmastonsuojelussa

Myös Keskustan ja Perussuomalaisten ehdokkailta on pyydetty puheenvuorot, ne julkaistaan heti saataessa.

***

Li Andersson (vas): Onko Euroopan unionista ilmastokriisin ratkaisijaksi?

Kysyttäessä Euroopan unionin saavutuksista mainitsen yleensä kaksi: ihmisten vapaan liikkuvuuden ja ympäristölainsäädännön.

Unioni tarjoaa tehokkaat välineet puuttumiseen ilmastonmuutoksen kaltaisiin globaaleihin ongelmiin, jotka eivät tunne valtioiden rajoja. Samalla on myös perusteltua sopia yhteisesti mahdollisimman kunnianhimoisista tavoitteista. Yhdessä sovittujen ratkaisujen toimeenpano vaikuttaa samalla tavalla jokaiseen maahan, esimerkiksi talouteen ja kilpailukykyyn. Näin myös vältytään loputtomilta “mut kun ne muut…” -argumenteilta. EU:lla on siis merkittävä institutionaalinen rooli eurooppalaisen ilmastopolitiikan raamittajana.

On myös selvää, että EU:n ilmastopoliittinen rooli on kansainvälisesti merkittävä. Unionin asettamilla tavoitteilla on suuri vaikutus siihen, miten kunnianhimoisista tavoitteista ylipäätään tullaan keskustelemaan seuraavissa ilmastoneuvotteluissa Pariisissa vuonna 2015.

Siitä pääsemmekin tämän hetken suurimpaan ongelmaan. Koska lämpeneminen ja ilmastopäästöjen kasvu jatkuvat koko ajan, tarvitsemme nopeita ja riittäviä päätöksiä. Päättäjien on sitouduttava edistämään talous- ja tuotantojärjestelmän muuttamista niin, että se huomioi ympäristön ja ilmaston kantokyvyn rajat. Euroopan komission vuoden alussa julkaistut uudet tavoitteet unionin ilmastopolitiikalle olivat siihen nähden pettymys.

Komission päästövähennystavoite, neljäkymmentä prosenttia vuoteen 2030 mennessä, on liian matala, mikäli ilmaston lämpeneminen halutaan pitää alle kahdessa asteessa. Tavoitteen pitäisi olla lähemmäs kuusikymmentä prosenttia. Tämän lisäksi tarvitaan myös jatkossa sitovia maakohtaisia tavoitteita niin energiatehokkuuden kuin uusiutuvan energian lisäämisen osalta. Näiden osalta olen itse sitoutunut työskentelemään uusiutuvan energian osuuden nostamiseksi neljäänkymmeneenviiteen prosenttiin ja energiatehokkuuden parantamiseen neljälläkymmenellä prosentilla.

Ratkaisuja on. Tavoitteiden on oltava riittävän määrätietoisia, jotta vuoteen 2050 mennessä saavutetaan yhdeksänkymmenenviiden prosentin päästövähennys vuoden 1990 tasoon nähden. On verotettava päästöjen tuottamista ja rajoitettava fossiilisten polttoaineiden käyttöä. EU:n tulee ohjata jäsenmaita siirtymään uusiutuvia energianlähteitä hyödyntävään teknologiaan ja teollisuuteen tukemalla niiden tutkimusta ja käyttöönottoa. Hiilitulleilla ja -veroilla, energiatehokkuudella, joukko- ja raideliikenteen kehittämisellä sekä uusiutuvan energian käytön lisäämisellä voidaan vähentää päästöjä ja edistää ympäristö-oikeudenmukaisuutta koko maailmassa. Tämän lisäksi ensi kaudella on keskeistä korjata päästökaupan toimintaa hiilen hinnan nostamiseksi. Kivihiilen nykyinen liian halpa hinta johtaa sen käytön lisääntymiseen.

Komission latteiden linjausten vuoksi ei ole syytä heittäytyä toivottomaksi, vaan vaatia päättäjiltä enemmän! Kansalaisliikkeet ovat jo aikaisemmin näyttäneet, miten paljon huomiota ja painetta voi saada aikaan silloin, kun ihmiset toimivat yhdessä. Sen lisäksi europarlamenttiin ja jäsenmaiden eduskuntiin on saatava päättäjiä, jotka ymmärtävät, miten iso kysymys ilmastonmuutos on jo nyt ja tulevaisuudessa.

Eurovaalit ovat yksi näytön paikka, missä meidän jokaisen panoksella on merkitystä. Jos yhdessä päätämme niin, voi Euroopan unioni olla ilmastokriisin ratkaisija.

ehdokkaan sivut: http://liandersson.fi


***

Christina Gestrin (rkp): Pohjoismaiden tulisi toimia EU:ssa kunnianhimoisen ilmastopolitiikan vetureina

EU:n tulisi olla aktiivinen toimija ja edelläkävijä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Kunnianhimoisilla tavoitteilla tuemme vihreää kasvua ja luomme uusia työpaikkoja. EU:n tulisi sitovien hiilidioksiditavoitteiden lisäksi asettaa yhteiset tavoitteet uusiutuvalle energialle, energiatehokkuudelle ja biopolttoaineille. Taloudellisia ohjauskeinoja uusiutuvan energian käytön edistämiseksi tarvitaan vielä ainakin tulevan vaalikauden aikana. Uskon, että uusiutuvan energian käyttö ajan myötä tulee niin kannattavaksi, että markkinavoimat vievät sen kehitystä eteenpäin. Uusiutuvan energian teknologioiden kansainvälinen kysyntä on vahvassa kasvussa, ja alan tulevaisuuden näkymät näyttävät erittäin valoisilta.

EU:n heikentynyt taloustilanne ja tuotannon vähentyminen ovat johtaneet siihen, ettei päästökauppa ole alhaisen hintansa vuoksi toiminut toivotulla tavalla. On tärkeää, että EU:n päästökauppa saadaan toimimaan. Päästökauppa ohjauskeinona kiinnostaa myös muita maita, esimerkiksi Kiinassa suunnitellaan päästökaupan käyttöönottamista vuonna 2018. Mielestäni on hyvä, että Euroopan parlamentti hyväksyi komission ehdotuksen siirtää huutokaupattavien päästöoikeuksien määrää myöhemmäksi. Mielestäni on tärkeää, että päästökaupan ohjaava vaikutus toteutuisi, eli että se lisäisi investointeja vähähiilisiin ratkaisuihin sekä tukisi vihreän talouden kasvua. Mikäli päästökaupan ohjaavaa vaikutusta ei saada toimimaan, EU:n tulisi ryhtyä pohtimaan myös muita ohjauskeinoja, kuten hiilidioksidiveroa.

Suomen tulee toimia aktiivisesti EU:ssa ja YK:ssa, jotta sitovaa kansainvälistä ilmastosopimusta koskevat neuvottelut toteutuisivat, ja uusi kunnianhimoinen ilmastosopimus voitaisiin hyväksyä vuonna 2015.  EU:n tulisi jatkossakin olla aktiivinen toimija ilmastonmuutoksen torjunnassa. EU:n tulisi myös pitää kiinni tavoitteista vähentää hiilidioksidipäästöjä 80-95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 päästöihin verrattuna. Myös EU:n 2020-strategia asettaa tärkeitä poliittisia linjauksia. EU:n, kuten myös Suomen, tulisi panostaa energiaomavaraisuuteen, energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan. Olen usein painottanut, että Pohjoismaiden välistä yhteistyötä EU:ssa tulisi tiivistää. Tämä koskee myös ilmastopolitiikkaa. Toimin itse Pohjoismaiden neuvoston ympäristö- ja luonnonvarainvaliokunnan puheenjohtajana, ja ilmastopolitiikka on vahvasti esillä valiokunnassamme. Vaadimme pohjoismaisia hallituksia toimimaan aktiivisesti EU:ssa kunnianhimoisen ilmastopolitiikan veturina.

On myös tärkeää, että kestävien julkisten hankintojen käyttöönotossa edistyttäisiin, sillä se edistäisi vihreää kasvua jäsenmaissa. Tämä tapahtuisi parhaiten määrittelemällä yhteiset ympäristö- ja kestävyyskriteerit pohjoismaiden julkisille hankinnoille. Se edesauttaisi sekä energiatehokkaiden ja ympäristöystävällisten innovaatioiden syntymistä että pohjoismaiden kotimarkkinoiden vahvistamista. Tämä olisi erinomainen pohjoismainen aloite, jota voisimme yhteisvoimin viedä EU:iin. Kaikki, mikä edistää öljyriippuvuuden pienentämistä, energiatehokkuuden parantamista, cleantech-alan tuotekehittelyä ja uusiutuvan energian käyttöä, on hyödyksi Suomen taloudelle ja EU:n kilpailukyvylle.

ehdokkaan sivut: http://www.gestrin.fi/

***

Riitta Myller (sdp): EU:n rooli ilmastopolitiikassa

Monessa vaalikoneessa ja vaalipaneelissa asetetaan kysymys niin, että onko EU:n oltava edelläkävijä ilmastopolitiikassa, vaikka sen oma talous kärsisi. Tällaiseen kysymykseen on mahdotonta vastata, koska itse uskon, että on kysymys win-win tilanteesta. Eurooppaan syntyy uusia työpaikkoja niille aloille, joilla ratkaistaan ilmasto-ongelmia eli niin sanottuun vihreään teknologiaan. Eri kohdissa tuotantoa ja kulutusta on löydettävä energiatehokkaampia ratkaisuja ja tulevaisuuden kestävä energiatuotanto voi perustua vain hajautettuihin energialähteisiin.

Tätä taustaa vasten tarvitaan kunnianhimoisia sitovia ilmastotavoitteita, jotta markkinoita syntyy
puhtaalle ja energiatehokkaalle tuotannolle. Tavoitteiden pitää olla sillä tasolla, että niillä on mahdollista saavuttaa keskeisin ilmastopolitiikan tavoite eli se, että maapallon lämpötila ei nouse 2 astetta enempää.

Komission esittää, että vuodelle 2030 asetetaan 40 prosentin hiilidioksidin vähentämistavoite. Tätä tukisi EU:n laajuinen tavoite lisätä uusiutuvien energioiden osuus koko energiatuotannosta 27 prosenttiin. Aikaisemmissa 2020 tavoitteissa kullekin maalle laskettiin oma sitova uusiutuvan energian tavoite. Nyt siis siitä luovuttaisiin, samoin luovuttaisiin ohjeellisesta energiatehokkuustavoitteesta.

Energiapolitiikan pitää olla ennakoitavaa, koska investoinnit ovat pitkäikäisiä. On vaikea arvioida, miten EU:n yhteisellä uusiutuvien energioiden tavoitteella annetaan riittävä signaali paikallisille investoinneille. Uusiutuvat energiat tuotetaan useimmiten pienissä alueellisissa yksiköissä ja/tai osana muuta tuotantoa. Niinpä olisi järkevää pitää kiinni kansallisista sitovista tavoitteista, jotta kansallinen lähiohjaus toimisi paremmin ja yllykkeitä uusiin uusiutuvien ratkaisuihin olisi enemmän. Erityisen tärkeää olisi pitää kiinni uusiutuvien polttoaineiden tavoitteesta. Niiden pitää olla toisen tai kolmannen polven biopolttoaineita, jotta kilpailua ruuan tuotantoalan kanssa ei tule.

EU:n ilmastotavoitteet kaatuvat tai nousevat sillä, miten energian kulutus saadaan kuriin. Kaikessa toimissa pitää energiatehokkuuden olla lähtökohtana. Komission esitys lähtee siitä, että kun asetetaan tiukka päästötavoite, energiatehokkuus tulee mukana siivellä. Tämä antaisi jäsenmaille enemmän vapauksia toimia omien vahvuuksiensa pohjalta. Itse haluan varmistua siitä, että tavoitteiden saavuttaminen myös todellisuudessa johtaa energiatehokkuuden selkeään lisääntymiseen.

Kansainvälisissä neuvotteluissa EU:n lähtökohtana tulee olla se, että kaikki sitoutuvat IPCC selkeään viestiin siitä, että maapallon lämpötilan nousu pitää rajoittaa 2 asteeseen. On katsottava, mitä keinoja USA:ssa, Kiinassa ja Intiassa on otettu käyttöön ja mitä siellä on suunnitteilla. Yhdessä asiantuntijoiden kanssa on arvioitava minkälaisella cocktaililla päästään tavoitteisiin.

YK:n ilmastokokouksessa Pariisissa 2015 on saatava aikaan sitovat kansainväliset tavoitteet. EU:n puolelta voidaan asettaa rajavero niiden maiden tuotteille, jotka eivät tähän sitoudu. Kaikkein köyhimpiä maita on tuettava sekä saavuttamaan tavoitteet että sopeutumaan ilmastomuutoksen haasteisiin. Näiden puolesta olen valmis tekemään työtä Euroopan parlamentissa.

ehdokkaan sivut: http://riittamyller.fi/

***

Laura Peuhkuri (kd): Ilmastonmuutos on vakava globaali haaste

Eurovaalien edellä on toisinaan todettu, että energiapolitiikka on kansallisen sääntelyn asia. Ilmasto- ja energiapolitiikka ovat kuitenkin käytännössä erottamattomat, koska noin 70 % maailmanlaajuisista hiilidioksidipäästöistä on peräisin energiantuotannosta. Energia on kautta historian ollut tiiviin poliittisen mielenkiinnon kohde ja julkisen vallan vaikutus alalla on ollut vahvaa. Tätä on perusteltu energian strategisella roolilla yhteiskunnassa. Samasta syystä kansallisvaltiot ovat perinteisesti olleet haluttomia siirtämään energiaan liittyvää päätöksentekoa ylikansallisille tahoille, kuten EU:lle. Nyky-yhteiskunnassa tämä energian strateginen luonne on ilmeinen. Sään ääri-ilmiöiden, kuten kovien talvimyrskyjen, aiheuttamat laajat sähkökatkot ovat osoittaneet, häiriötön energian jakelu on elintärkeä asia.

Päälinjana EU:n politiikassa tulee olla keskittyminen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen. Esitetty uusi ilmastopaketti on peruslinjoiltaan kannatettava. Euroopan Unionin on osoitettava varoja ilmastonmuutosta hillitsevien teknologioiden kehittämiseen ja käyttöönottoon. Ilmastonmuutos on vakava globaali haaste. Euroopan unionin on panostettava tehokkaaseen kokonaisratkaisuun ja muiden maiden saamiseen mukaan pitkän aikavälin globaalisti sitoviin tavoitteisiin. Ilmastonmuutos, energiaomavaraisuuden nostaminen ja energiantarve nykyisestä sähköverkosta irrallaan olevilla alueilla ovat ajureita monimuotoisille energiaratkaisuille. Suomelle kotimaisiin energialähteisiin nojaavan ja hajautetun energiantuotannon laajempi hyödyntäminen tuo etua sekä taloudelle, ympäristölle, että ihmisille mm. parantuvan kauppataseen, myönteisten työllisyysvaikutusten ja lisääntyvän huoltovarmuuden kautta.

Energiajärjestelmässä on käynnissä suuri murros, jolla on monta ulottuvuutta. Energiantuotannon kokoluokka monipuolistuu ja hajautetun energiantuotannon ratkaisut kehittyvät. Eri energiamuotojen, sähkön, lämmön ja polttoaineiden keskinäiset suhteet muuttuvat. Sähkön osuus kokonaisenergiankulutuksessa kasvaa mm. korkean teknologian käyttöönoton, matalaenergiarakentamisen ja sähköisen liikkumisen kasvamisen myötä. Ylimenovaiheessa tarvitaan perinteisiä vaihtoehtoja, kuten ydinvoimaa, mutta pidemmällä tähtäimellä energiaratkaisut tulevat painottumaan toisin. Energiataloudelle suuri muutos tulee olemaan se, että polttoaine on ”ilmaista” kuten aurinko ja tuuli. Tuotantokustannus syntyy silloin pääasiassa teknologiasta, jolla muunnetaan tämä luonnon lahjana antama energia käyttökelpoiseen muotoon sähköksi, lämmöksi tai polttoaineeksi. Uuden energiateknologian etuna verrattuna perinteiseen on se, että sen tuotantokustannus laskee teknologian kehittyessä. Näiden muutosten vaikutukset tulee huomioida ennakoivasti Euroopan Unionin lainsäädännössä.

Avaimena ilmastopäästöjen vähentämiseen on panostaminen energiansäästöön ja uuden energiateknologian kehittämiseen sekä käyttöönottoon. Uuden energiateknologian kehittäjäyritykset ottavat yritystoiminnassaan monenlaista riskiä jo ilman sääntelyn ennakoitavuuteen liittyvää poliittista riskiä. Verrattuna muihin aloitteleviin kasvuyrityksiin, näiden yritysten pääoman tarpeet ovat tyypillisesti suurempia. Liiketoimintamalleja ja rahoitusmalleja teknologian kehittämiseen pitää monipuolistaa. Euroopan Unioni onkin uuden ohjelmakauden innovaatiorahoituksessaan huomioinut hyvin vihreän teknologian ja uuden teknologian pk-yritykset. Uuden energiateknologian yritykset tähtäävät tyypillisesti varhaisessa vaiheessa kansainvälisille markkinoille, sekä toisiin Euroopan maihin että Aasiaan ja muualle Euroopan ulkopuolelle. Euroopassa on pidettävä yritysten yleisistä toimintaedellytyksistä huolta. Näkökulmana pitää olla pitkällä aikavälillä kestävä talouskasvu, joka huomioi sekä talouden, ihmisen että ympäristön edun.

Euroopan Unionin monitavoitteinen ilmasto- ja energiapolitiikka on osoittautunut ristiriitaiseksi ja välillisesti aiheuttanut Euroopan maissa tukijärjestelmien ”villin lännen”. Kalliiksi osoittautuneita kannustimia on paikoin ryhdytty purkamaan. Sääntelyn tempoilevuus on aiheuttanut tappion riskin niille yrityksille, jotka ovat olleet uuden energiateknologian tuottamisen sekä käyttöönoton etujoukoissa. Kiristyneessä taloustilanteessa Euroopan Unionin on järkeistettävä ohjaustaan, jotta muutos fossiilisesta energiantuotannosta puhtaaseen energiaan voidaan tehdä mahdollisimman kustannustehokkaasti. Ohjauksen tulee olla vaikuttavaa ja riittävän pitkäjänteistä, mikäli Eurooppa haluaa saada kestävää etua uuden teknologian kehittäjänä ja soveltajana.

ehdokkaan sivut: http://www.peuhkuri.fi/

***

Sirpa Pietikäinen (kok): Ilmastopolitiikan vaihtoehdot

Järjestyksessään viides hallitustenvälisen ilmastopaneelin osaraportti ilmastonmuutoksen etenemisestä julkaistiin syksyllä 2013. Raportti vain vahvistaa tiedeyhteisön aikaisempaa viestiä: ilmastonmuutos etenee vääjäämättä. Pahimmillaan ihmiskunnalla ja koko planeetallamme on edessään sopeutuminen nykyistä lähestulkoon viisi astetta lämpimämpään maailmaan.

Raportin viesti päättäjille on selvä: ihmiskunnalla ole aikaa seistä tumput suorina töllistelemässä ja toivoa, että ilmastonmuutos menisi pois itsestään. Päästöt on saatava laskuun jo ennen vuotta 2020.

Tässä valossa Euroopan unionin joissain piireissä liian pitkälle meneviksi leimattuja ilmastotavoitteita ei itse asiassa voida kutsua edes kunnianhimoisiksi. Vuoteen 2030 tähtäävän ilmastopaketin 40 prosentin päästöleikkaustavoite on vähimmäisvaatimus sille, että saamme yhteiskuntamme hiilineutraaliksi ja päästöt 80–95 prosenttia pienemmiksi vuoteen 2050 tultaessa.

Talouskriisi ja EU:n päästökaupan takkuaminen ovat nostaneet poliittiseen keskusteluun yhä vahvemmin ne, joiden mielestä Euroopan valitsema tie on sekä tehoton että haitallinen. Jos ratkaisua lähdetään hakemaan sitä kautta, mihin haluamme vuoteen 2050 päästä, on meillä karkeasti jaoteltuna ilmastopolitiikassamme viisi vaihtoehtoa:

1. Ei tehdä mitään
Yksi vaihtoehto on olla tekemättä mitään, nostaa kädet pystyyn ja jatkaa niin kuin tähänkin asti.
Ilmastotoimien vastustajat muistuttavat usein kustannuksista, joita ilmastopolitiikasta seuraa. Totta on, ettei muutos ole ilmaista. Mutta muuttumattomuus se vasta maksaakin - niin konkreettisesti kuin välillisesti. Arviot jopa 6 asteen lämpenemisestä vuosisadan loppuun tultaessa yleistyvät. Toimettomuuden lopullista hintalappua on vaikea arvioida, mutta esimerkiksi nk. Sternin raportti (2006) arvioi toimimattomuuden syövän 5 % globaalista BKT:stä - joka ikinen vuosi. Jos ilmastonmuutoksen aiheuttamat laajemmat vaikutukset otetaan huomioon, nousee tuo osuus jopa 20 prosenttiin. Tätä vastoin ilmastonmuutoksen rajoittamiseen pyrkivät toimet rokottaisivat maailmanlaajuista BKT:tä noin yhden prosentin verran, vuosittain. Vaa'assa painavat myös inhimillinen kärsimys ja sen kustannukset sekä koko ihmiskunnan tulevaisuus.

2. Markkinamekanismi
Ilmastopolitiikan välineeksi on mahdollista valita markkinamekanismi, esimerkkinä EU:n päästökauppa. Järjestelmän päämääränä on hinnoitella ulkoinen haitta, hiilidioksidipäästöt, ja näin ollen ohjata investointeja vähähiilisen yhteiskunnan rakentamiseen. Järjestelmä ei voi kuitenkaan toimia - kuten eurooppalainen päästökauppa-esimerkki osoittaa - jos sen rakentaminen jätetään puolitiehen. Unionissa järjestelmää on vaivannut alunperäinen valuvika: ilmaisia päästöoikeuksia kelluu markkinoilla ylijäämäksi asti. Tätä korjaamaan tarvitaan rakenteellinen uudistus. Takapainottaminen olisi ollut ensiapua henkitoreissaan kituvalle järjestelmälle.

3. Hiilivero
Ilmastopolitiikan keinoksi on myös mahdollista valita suora hiilivero. Kasvihuonekaasuille asetettava vero nostaisi tuotteiden hintoja suoraan suhteessa tuotannossa syntyviin päästöihin ja markkinoille muodostuisi tätä kautta hintaero runsas- ja vähähiilisten tuotteiden välille. Vero ohjaisi tätä kautta kulutusta sekä tuotantoa. Esimerkiksi MIT Global Change Institute on arvioinut, että toimiakseen hiiliveron tulisi alkaa vähintään 20$:sta/tonni, josta se nousisi 4 % vuosittain.

4. Päästönormi
Jos markkinamekanismi tai vero ei miellytä, olisi mahdollista myös asettaa päästöille tiukat tuote- ja laitoskohtaiset päästörajat. Yhdennettyyn päästövalvontaan asetettavat rajat määrittäisivät, kuinka paljon kunkin tuotteen tekeminen saa päästää.

5. Rukouksen voima
Viides vaihtoehto on uskoa vapaaehtoisuuden voimaan - siihen, että sekä teollisuus että kansalaiset tekevät jo olemassa olevien sääntöjen puitteissa ilmaston kannalta "hyviä" valintoja. Ja sitten tietysti voi rukoilla ihmettä.

Kun kaikki vaihtoehdot ovat pöydällä, on politiikan valinnan paikka: vapaaehtoisuuden tai toimettomuuden tietä ilmastoskeptikoiden pienenevän joukon ulkopuolella tuskin kukaan haluaa valita. Äärimmäisten ilmastovaikutusten luoma epävarmuus on tuskin myöskään yhdenkään järkevän bisneksen valitsema vaihtoehto. Suorat päästörajat istuvat hankalasti vapaaseen markkinatalouteen. Jäljelle jäävät päästökauppa ja hiilivero.

Jollei valita mitään, päädytään automaattisesti vaihtoehtoon yksi.

ehdokkaan sivut: http://www.sirpapietikainen.net/

***

Oras Tynkkynen (vihr): Miksi Euroopan pitää johtaa ilmastonsuojelussa

Eurovaalien alla moni poliitikko on vaatinut Euroopan päästötavoitteiden ehdoksi muiden maiden ilmastotoimia. Jos keskeiset kilpailijamaat eivät tee riittävästi, ei Euroopankaan heidän mielestä tarvitse vähentää päästöjä.

Ilmastokriisin uhkaamaa ihmiskuntaa voi verrata vuotavaan veneeseen. Euroopan päästötavoitteiden arvostelijat ovat kuin ihmiset, jotka lopettavat itse äyskäröinnin, jos epäilevät muiden lappavan vettä pois veneestä liian hitaasti. Hedelmällisempää on miettiä, miten saadaan kaikki mukaan äyskäröimään.

Olen osallistunut 14:ään YK:n ilmastokokoukseen Kioton kokouksesta lähtien. Vuosien varrella en ole nähnyt ainuttakaan merkkiä siitä, että Euroopan vetäytyminen ilmastovastuusta auttaisi sitouttamaan muita maita päästövähennyksiin. Päinvastoin.

Euroopan toimet ovat jo aiheuttaneet tuulivuotoa: ilmastotoimien leviämistä rajojen ulkopuolelle. Unioni toteutti aikoinaan ensimmäisenä maailmassa ilmastopäästöille laajan ja sitovan päästökaupan sekä aloitti jättisatsaukset uusiutuvaan energiaan.

Nyt päästökauppa on otettu käyttöön myös esimerkiksi useissa Kiinan provinsseissa, ja Yhdysvallat ja Kiina ovat eniten uusiutuvaan energiaan investoivat maat maailmassa. Näin tuskin olisi käynyt, jos Eurooppa ei ensin olisi panostanut uusien ratkaisujen kaupallistamiseen ja käyttöönottoon, mikä on vauhdittanut teknologian radikaalia halpenemista.

Jos edes Eurooppa ei nyt ole valmis tekemään omaa reilua osuuttaan ilmastokriisin taltuttamisesta, on siihen hyvin vaikea vakuuttaa muita. Jos edes Eurooppa ei puske neuvotteluja eteenpäin, toivo kattavasta ja kansainvälisestä sopimuksesta jää entistä heiveröisemmäksi.

Siksi Euroopan täytyy johtaa ilmastonsuojelussa. Neuvotteluissa on mahdollista edetä, kun Eurooppa sitoutuu vahvoihin ilmastotoimiin, patistaa muita maita mukaan ja rakentaa strategisia liittoja muiden kanssa.

Mitä EU:n pitää nyt sitten käytännössä tehdä ilmastopolitiikkansa vahvistamiseksi? Mainitsen kuusi kärkitavoitetta.

Ensinnäkin Euroopan on tehostettava ilmastodiplomatiaa, jotta Pariisin ilmastokokouksesta ensi vuonna saadaan kattava ja vahva sopimus. Ilmasto on nostettava huipputapaamisten kärkeen ja kumppanuuksia keskeisten toimijoiden - etenkin etelän maaryhmien - kanssa on aloitteellisesti rakennettava.

Toiseksi Euroopan pitää tehdä reilu osuus maailman päästövähennyksistä, joilla lämpeneminen saadaan pidettyä alle kahden asteen riskirajan. Vuoteen 2030 mennessä päästöjä on vähennettävä vähintään 50 prosenttia vuoden 1990 tasosta EU:n sisäisin toimin.

Kolmanneksi uusiutuvan energian osuus on nostettava Euroopassa vähintään 40 prosenttiin ja Suomessa vähintään 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Jäsenmaat tulee velvoittaa lisäämään uusiutuvien tuotantoa joustavin ja kustannustehokkain keinoin.

Neljänneksi energiatehokkuutta tulee parantaa vähintään 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Unionin ja jäsenmaiden pitää esittää riittävät toimet tavoitteen saavuttamiseksi.

Viidenneksi päästökauppa pitää korjata. Keinoja on monia, kuten ylimääräisten päästöoikeuksien vetäminen markkinoilta ja oikeuksien määrää automaattisesti tasaava reservimekanismi; tärkeintä on toimia heti.

Kuudenneksi Euroopan pitää tukea köyhiä maita ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja päästöjen rajoittamisessa. Vain hakemalla maailman heikoimpien kannalta reilu ratkaisu voidaan neuvotteluissa löytää globaali ilmastosopu.

Suomi ja Eurooppa eivät voi kukoistaa ilmastokriisin runtelemassa maailmassa. Siksi on myös meidän oma etumme saada ilmastonmuutos kuriin. Siihen tarvitaan Euroopan johtajuutta ilmastonsuojelussa.

ehdokkaan sivut: www.oras2014.fi