Huom! Tämä sivusto on arkistoitu 1/2020, eikä sitä enää päivitetä.

Haastattelu: Ilmastonmuutos on yksi aikamme suurimmista ihmisoikeushaasteista • 14.12.2016ihmisoikeudetilmasto-oikeudenmukaisuus

haastattelija Salka Orivuori, haastateltava Niina Laajapuro

Amnesty Internationalin mukaan ilmastonmuutoksen ratkaisemisessa on kyse ihmisoikeuksista ja oikeudesta, ei avusta tai hyväntekeväisyydestä. Ilmastonmuutoksen myötä yleistyvät säähän liittyvät katastrofit ja nouseva merenpinta tuhoavat koteja ja uhkaavat ihmisten mahdollisuutta elantoon. Ellei päästöjä vähennetä merkittävästi, yli 600 miljoonaa ihmistä tulee kärsimään ilmastonmuutoksen aiheuttamasta kuivuudesta ja nälästä. Ja kun nälänhädät, kuivuudet ja luonnon katastrofit yleistyvät, lisääntyy myös niiden ihmisten määrä, jotka lähtevät kodeistaan.

”Mielikuva Amnestystä on usein, että se on varsin radikaali järjestö. Tosiasiassa merkittävä osa Amnestyn työtä on sen varmistaminen, että valtiot toteuttavat niitä sitoumuksia ja sopimuksia, joihin itse ovat sitoutuneet,” Amnesty Internationalin Suomen osaston vt. toiminnanjohtaja Niina Laajapuro kertoo. ”Viimeiset pari vuotta on menty kovaa vauhtia takapakkia. Muun muassa Suomessa on turvallisuuden ja talouden varjolla vähä vähältä nakerrettu olemassa ollutta suhteellisen hyvin toimivaa turvapaikkajärjestelmää. Vaikka yksittäiset muutokset ovat ehkä pieniä, niiden yhteisvaikutus on se, että koko turvapaikkajärjestelmä vähitellen uhkaa romuttua. Toisaalta moni kehittyvä maa kantaa suurta vastuuta pakolaisista.”

Niina Laajapuron mukaan ihmisoikeusnormit asettavat valtioille hyvin vahvoja velvoitteita – myös ilmastonmuutoksen liittyen. Niinpä kansainvälinen Amnesty vaikuttaa ilmastoneuvotteluihin yhteistyössä ympäristöjärjestöjen kanssa. Amnesty tuo mukaan keskusteluun osaamisensa ihmisoikeusnormeista, jotka asettavat vahvoja vaatimuksia valtioille. Lisäksi pohditaan sitä, miten ihmisoikeusnormeja voidaan käyttää ilmastonmuutokseen liittyvissä oikeusprosesseissa. ”Koska ilmastonmuutos uhkaa monien ihmisoikeuksien toteutumista, tästä seuraa valtioille velvoite torjua ilmastonmuutosta. Valtioiden tulee lisäksi paitsi auttaa ihmisiä sopeutumaan ilmastonmuutokseen, myös tarjota korvaus niille, jotka ovat esimerkiksi menettäneet kotinsa merenpinnan nousun takia. Rikkailla mailla on velvollisuus tukea köyhiä maita ihmisoikeuksien toteuttamisessa, mutta myös köyhillä mailla on velvollisuus huolehtia ihmisoikeuksien toteutumisesta kaikin käytettävissä olevin keinoin,” Niina Laajapuro selventää.

Hiljattain voimaan tulleeseen Pariisin sopimukseen on kirjattu, että ilmastonmuutosta käsittelevissä toimissa on kunnioitettava ihmisoikeuksiin liittyviä osapuolten velvoitteita. ”Myös ilmastonmuutoksen torjumiseen tähtäävissä toimenpiteissä tulee kunnioittaa ihmisoikeuksia. Nykyisellään valtioiden ilmoittamat päästövähennykset eivät vielä riitä Pariisin sopimuksessa sovittuun lämpötilan nousun rajoittamiseen alle 1,5 asteeseen. On ratkaisevaa, miten valtiot nyt käytännössä toteuttavat tämän sitoumuksensa. Toisin sanoen sopimus on toimeenpantava siten, että se vastaa valtioiden ihmisoikeusvelvoitteita,” Niina Laajapuro muistuttaa.

”Ilmastonmuutos liittyy vahvasti myös syrjintään, koska ilmastonmuutoksen vaikutukset kohdistuvat eniten marginalisoituneisiin ja heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin,” Laajapuro kertoo. Esimerkiksi suurin osa pienviljelijöistä on naisia, jotka kärsivät kuivuuksien ja tulvien aiheuttamista sadon menetyksistä. Naiset usein ovat vastuussa myös veden hausta, joten he kärsivät ensimmäisinä myös vedenpuutteesta.