Hiilen erottaminen ja varastointi • 1.12.2005
Fossiilisten polttoaineiden tuottajat toivovat voivansa vähentää tuotteidensa ilmastovaikutuksia erottamalla suuren osan polttoaineiden hiilestä joko ennen polttoa tai polton jälkeen savukaasuista ja pumppaamalla sen hiilidioksidina geologisiin muodostumiin tai mereen. Yritykset ovat käyttäneet runsaasti rahaa teknologian kehittämiseen ja koehankkeisiin.
Hiilen erottaminen ja varastointi (Carbon capture and storage, CCS) on toistaiseksi koeasteella olevaa teknologiaa, jonka odotetaan olevan kaupallisessa käytössä aikaisintaan vuonna 2020. Teknologiana se on siis samassa vaiheessa kuin tuulivoima 10–15 vuotta sitten. Tekniikka ei sovellu käytettäväksi vanhoissa voimaloissa, vaan sitä voidaan ottaa käyttöön vasta sitä mukaa, kun voimaloita uusitaan.
Montrealissa oli tarkoitus käsitellä Hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n hiilen erottamista ja varastointia koskevaa erityisraporttia. Yhdysvallat teki kuitenkin jo ensimmäisenä kokouspäivänä hyvin selväksi, että se ei halua asiaa käsiteltävän ilmastosopimuksen alla.
Ilmoitus herätti ihmetystä, sillä USA on ollut CCS-teknologian aktiivinen tukija ja puolestapuhuja. Linjauksen takana lienee halu heikentää YK:n ilmastosopimusta jättämällä tämä monia maita kiinnostava teknologia ulkopuolelle. Myöhemmin USA sanoikin olevansa hyvin kiinnostunut CCS:n edistämisestä "muilla foorumeilla" kuin ilmastosopimuksen alla. Tällä USA viittaa mm. Aasian ja Tyynenmeren maiden vapaaehtoiseen yhteistyöhön, jonka se katsoo olevan laillisesti sitovaa sopimusta parempi.
EU ja monet muut maat haluavat aloittaa Montrealin kokouksessa ilmastosopimuksen alaisen selvitystyön CCS:stä. Selvitystyö voi johtaa siihen, että jo ensi vuonna tehdään päätöksiä CCS:n suhteesta ilmastosopimukseen. Keskeisiä kysymyksiä ovat, miten CCS:n mahdollinen käyttö huomioidaan maiden päästöjen laskennassa ja hankemekanismeissa ja miten käyttöä valvotaan.
Ympäristöjärjestöille on tärkeää varmistaa, että kiinnostus CCS:ää kohtaan ei vähennä uusiutuvien energialähteiden ja muiden käyttövalmiiden, turvallisten ratkaisujen julkista rahoitusta. Järjestöt katsovat, että yritysten on vastattava kehitystyöstä.
Koska hiilidioksidin pysyminen maanalaisissa varastoissa on epävarmaa, CCS:ää käyttävillä yrityksillä on myös oltava vastuu varastoinnin pitävyydestä ainakin vuosisadan ajan. Vaihtoehtoisesti varastoinnin epävarmuus voidaan huomioida, kun CCS:n avulla aikaansaatuja päästövähennyksiä lasketaan.