Huom! Tämä sivusto on arkistoitu 1/2020, eikä sitä enää päivitetä.

Ilmastoneuvottelut ulkopuolelle jääneen näkökulmasta • 14.12.2009Kööpenhamina

Jenni Kauppila

Minkä vuoksi olisit valmis jonottamaan puolitoista tuntia ulkona? Entä  jos jonotus pitäisi kestää tuulisessa tanskalaisessa talvisäässä, kun kotona on aina kesä? Ragu jonotti sitkeästi vain sandaalit jalkojensa suojana, sillä hän uskoi ilmastokokoukseen osallistumisen olevan sen, ja monen muun ponnistuksen, arvoista. Sisällä kuitenkin selvisi, että hänellä ei olisi asiaa rekisteröintitiskiä pidemmälle. Ennakkoilmoittautumisen byrokratia oli asettanut ensimmäisen esteen alkuperäiskansojen oikeudet huomioon ottavaa ja tiukkoja päästövähennystavoitteita ajamaan tulleelle intialaiselle ruohonjuuritason aktivistille.

Seuraavana päivänä toiveet olivat taas korkealla. Lainakengät lämmittivät jalkoja. Ragulle aukesi tilaisuus käyttää kokouspassia matkansa perumaan joutuneen kollegan puolesta. Ragun yritys päättyi toisenakin päivänä rekisteröintitiskille. Kokouspassien siirtäminen henkilöltä toiselle lopetettiin ensimmäisenä iltana, sillä sihteeristö ei valtavan osallistujamäärän takia pystynyt enää käsittelemään yhtään uutta hakemusta.

Kansalaisjärjestöjen organisoima Klimaforum sekä oman Kansalaisten maailmannäyttämön hankkeemme kokoukset tarjosivat hänelle ja monille muille ruohonjuuritason aktivisteille inspiroivan foorumin ajatusten ja kokemusten vaihtamiseen. Sen suorat vaikutukset Bella Centerissä käytäviin neuvotteluihin ovat kuitenkin marginaaliset.

Yhteydenpitoa  ja vuoropuhelua eri toimijoiden välillä ei voi liikaa korostaa, vaikka se saattaa ”sisäpiiriläisten” mielestä tuntua kohtuuttomalta vaatimukselta hektisten neuvotteluiden keskellä. Keskustelu samat käsitteet ja toimintatavat tuntevien toimijoiden kanssa on luonnollisesti helpompaa, mutta kuten Kööpenhaminan yliopistolla perjantaina 11.12. järjestetyssä ”Oxford Handbook on Climate Change and Society” -kirjan julkistamistilaisuudessa todettiin, laajasti jaetut termit ja instituutiot vahvistavat toistensa toimintaa.

Varsinkin medialla on ollut taipumus antaa tilaa valtavirrasta poikkeaville ”yksinäisille äänille”. Tähän saakka ilmastoskeptikot ovat täyttäneet tämän tilan tehokkaasti. Olisiko nyt aika antaa tämä tila vaikka Ragulle ja muille marginaalisille äänille, joilla on paljon kerrottavaa, mutta vaikeuksia osallistua prosessiin? He eivät halua osallistua vain ilmastonmuutoksen uhreina.