Ilmastonmuutoksen sietämätön keveys • 1.10.2003
Aurinko lämmittää ihoa, melkein tekisi mieli nukahtaa riippumattoon. Tunne syntisen hyvästä olosta tulee todeksi, kun tutkailen kansainvälisen raportin kasvihuonekaasupäästöjen nousevaa käyrää Suomen osalta. Aurinko lämmittää, selvähän se…
On selvää, että ilmastonmuutos on riski maailman kestävälle kehitykselle. Riskejä ovat esimerkiksi lämpenemisen aikaansaamat häiriöt luonnonsysteemeissä ja sitä kautta ruuantuotannossa ja luonnon monimuotoisuuden säilymisessä. Muuttuvat sään ääri-ilmiöt voivat tuottaa vakavia haittoja ja vahinkoa yhteiskuntajärjestelmille tai jopa suoraan ihmisten terveydelle. Silti ratkaisujen löytyminen tuntuu olevan kiven takana.
Auto hakee minut ministeriön edestä - ja taas joudun ottamaan kantaa ilmastopolitiikkaan. Liikenne, kulutustuotteet, asuminen - näitähän riittää jokaiselle päivälle. Meidän tulisi ymmärtää, että kaikella toiminnallamme on seurauksia; enemmän tai vähemmän - silti yhtä paljon.
Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen vaativat aktiivista otetta ja voimavaroja. Toimettomuus on mitä todennäköisimmin kallein vaihtoehtomme, vaikka se niin kiusallisen houkutteleva olisikin. Tasapainon hakeminen toteutuksen voimakkuuden ja ajoituksen suhteen on yksi ilmastopolitiikan suurista kysymyksistä.
Allekirjoitan lupaa viedä valtioneuvoston esityslistalle asetusehdotus alailmakehän otsonista. Myrkkyä. Siitä pitää tiedottaa. Kuka tiedottaisi vielä siitäkin, että on otsonia, josta on hyötyäkin?
Yhteiskuntien kehittämisessä tulisi yleisesti ottaen tavoitella sopusointua ympäristön kanssa, niin että samalla myös taloudelliset ja sosiaaliset edellytykset toteutuvat. Kestävää kehitystä siis. Tasapainoa hakiessa on huomattava, että useat päästövähennystoimet tuottavat myös monia muita hyötyjä: taloudellisia, sosiaalisia tai ekologisia.
Tyttäreni kehotti olemaan syömättä riisiä. Riisinviljelystä tulee kuulemma metaanipäästöjä vedenalaisen hajoamisen kautta. Mikään ei siis enää ole niin yksinkertaista, kuin joskus aikaisemmin - ei edes riisin syönti.
Kioton pöytäkirjan globaalia voimaantuloa odotetaan. Pöytäkirja on jo ennen voimaantuloaankin vauhdittanut pohdintaa ja päätöksiä toimenpiteistä päästökehityksen kääntämiseksi laskuun. Pöytäkirja on oikeansuuntainen tapa toimia, vaikkakin jo nyt tiedetään, että lähivuosikymmeninä on ilmeinen tarve vieläkin tuntuvampiin päästövähennyksiin.
Päästökauppa, alkujako, teollisuuden intressit, lastemme tulevaisuus, rahaa ei voi syödä, maailma pitää pelastaa, synnytyslakko, ydinvoima, hallitusohjelman linjaus, kansallinen toimeenpano… Ei ole helppoa ministerilläkään.
Suomen kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärä koostuu erittäin monesta lähteestä, joihin kansallisella ilmastostrategiallamme vaikutetaan. Strategia näkyy monessa: jätepolitiikan osana tehdään ilmastopolitiikkaa vähentämällä metaanipäästöjä ja esimerkiksi kansallista metsäohjelmaa kehitetään ottaen huomioon ilmastopolitiikan tuoma lisäpotku bioenergian käytölle.
Energiakysymykset ovat ilmastopolitiikassa ratkaisevan tärkeitä. EU:n sisäinen päästökauppa tulee vaikuttamaan suuresti energiasektorin toimintaan. Liikennepolitiikassa on useita alueita, joissa ilmastohyöty on yksi keskeinen tavoite.
Tutkijat ja mielipidevaikuttajat eivät ole päässeet edes osittaiseen yhteisymmärrykseen ilmastonmuutoksen uhasta, sen muodosta ja määrästä. Yksi sanoo yhtä, toinen väittää toista. Poliitikko päättää kolmatta.
Ilmastostrategian toteutuksessa yhteistyö on kova sana: kunnat, maatalous, teollisuus ja tutkimus pitää saada puhaltamaan samaan hiileen - tai ehkä mieluummin tuulivoimalaan. Järjestöjen aktiivinen rooli ekologisista reunaehdoista muistuttajana on erittäin tarpeen.
Politiikassa yksi suurimmista haasteista tulevaisuutta ajatellen on näkemysten lähentyminen kansainvälisessä neuvottelupöydässä: kehitysmaiden päästöjen nouseva kehitys pitää saada taittumaan. Lisäksi tänä syksynä pidettävään ilmastosopimuksen osapuolikonferenssin keskusteluihin vaikuttaa ratkaisevasti pöytäkirjan ratifioinnin tilanne eli käytännössä Venäjä. Ilmasto ei tunnusta maan rajoja ja sitä koskeva politiikka ei ole koskaan valmista.
Riippumatossa on sietämättömän kevyt olo.