Huom! Tämä sivusto on arkistoitu 1/2020, eikä sitä enää päivitetä.

Ilmastonmuutos haastaa maailmankatsomuksemme • 11.8.2015ilmastoetiikkailmastonmuutos

luonnontieteilijöiden ja teologien keskusteluryhmä

Teologit ja luonnontieteilijät vaativat yhteisessä 11.8.2015 julkaistussa kannanotossaan nopeaa toimintaa ilmastonmuutoksen haittojen lieventämiseksi. Vaadittavat muutokset ovat niin suuria, että niiden aikaansaaminen vaatii sekä luonnontieteellistä osaamista että ihmistieteellistä ymmärrystä. Ilmastonmuutos haastaa ihmiskuntaa maailmankatsomuksellisella tasolla. 

Kannanotto on syntynyt luonnontieteilijöiden ja teologien keskusteluryhmässä, joka on kokoontunut vuodesta 2013. Teologit ja luonnontieteilijät painottavat, että kehityksen suuntaa on muutettava ripeästi, jotta entistä laajemmat ongelmat voitaisiin välttää. Teologit ja luonnontieteilijät muistuttavat samalla siitä, että ympäristöosaamisen kasvattaminen tarjoaa myös taloudellisia mahdollisuuksia Suomen kaltaiselle maalle.

”Ongelmien juuret ovat elämäntavassa, joka perustuu siihen, että jatkuvasti halutaan lisää aineellista hyötyä. Elämän mielekkyyttä ja yhteiskunnan menestystä ei enää voida mitata kulutuksen kasvamisella. Tarvitaan todellisuuskäsityksen muutosta, jossa elämän mielekkyys syntyy pikemminkin merkityksellisistä suhteista toisiin ihmisiin ja ympäröivään todellisuuteen” Espoon piispa Tapio Luoma


Kannanotto kokonaisuudessaan, puheenjohtajien videokommentit sekä kuvaus keskusteluryhmästä:
www.ilmastokannanotto.fi

***

Ilmastonmuutos haastaa maailmankatsomuksemme

Luonnontieteilijöiden ja teologien keskusteluryhmän kannanotto, 11.8.2015

Kuinka kauan täytyy maan riutua, laidunten ruohon kuivettua? Villieläimet ja linnutkin katoavat ihmisten pahuuden tähden. Mutta he sanovat: ”Kuka sen voi tietää, miten meille käy!” (Jeremia 12.4)

Tämä Vanhan testamentin teksti runsaan kahden tuhannen vuoden takaa sopii hämmästyttävän hyvin keskusteluun ilmastonmuutoksesta. Tilanteen uskonnollinen tulkinta on sama: ekosysteemien toiminta on vaurioitunut ihmisten väärien tekojen ja syntisyyden vuoksi. Lisäksi ihmisten tapa reagoida ongelmiin on samankaltainen. Ihmiset haluaisivat paeta vaikeita ongelmia. Myös katteetonta optimismia esiintyy: ”Kuka sen voi tietää, miten meille käy!”

Me seitsemäntoista luonnontieteilijää ja teologia olemme kokoontuneet yhteisiin keskusteluihin kahden vuoden ajan. Olemme käsitelleet erilaisia tieteenalojamme yhdistäviä aiheita, kuten luonnontieteen ja uskontojen suhdetta, ihmiskäsitystä ja tieteellistä kieltä. Koemme vahvasti, että tällaisia monitieteellisiä keskusteluja tarvitaan sekä akateemisen tutkimuksen että käytännön sovellutusten kannalta.

Ryhmäämme eniten puhututtanut eettinen kysymys on ollut ilmastonmuutos. Se on vaikea aihe, jonka hahmottamiseen tarvitaan nimenomaan monitieteellistä keskustelua. Ilmastonmuutoksen vakavuus on luonnontieteilijöiden osaamisaluetta. Tutkimustulokset tuovat esiin tarpeen yhteiskunnalliselle murrokselle, joka on niin suuri, että sitä voisi kuvailla maailmankatsomukselliseksi muutokseksi. Ongelmien juuret ovat elämäntavassa, joka perustuu siihen, että jatkuvasti halutaan lisää aineellista hyötyä. Tarvitaan todellisuuskäsityksen muutosta, jossa elämän mielekkyys syntyy pikemminkin merkityksellisistä suhteista toisiin ihmisiin ja ympäröivään todellisuuteen. Määräävänä arvona tulee olla kestävä kehitys, ei taloudellinen kasvu.

Olemme vakuuttuneita siitä, että ilmastonmuutoksen haaste on otettava vakavasti tieteessä, taloudessa, politiikassa sekä eri uskontojen ja maailmankatsomusten piirissä. On aika etsiä yhteisiä ratkaisuja rohkeasti, sitkeästi ja luovasti. Tässä työssä tarvitaan monialaista, perinteiset rajat ylittävää yhteistyötä.

Me, luonnontieteilijöiden ja teologien ryhmä, emme väitä tietävämme ratkaisukeinoja kaikkiin ongelmiin. Silti olemme vakuuttuneita siitä, mikä on oikea suunta. Nostamme esiin erityisesti seuraavat seikat:

Luonnontieteellisiin tutkimustuloksiin perustuvat ilmastonmuutoksen riskit tulee ottaa vakavasti eettisessä ja poliittisessa pohdinnassa, ja on etsittävä toimenpiteitä elämän suojelemiseksi.

Tämä merkitsee, että energiapolitiikkaa on uudistettava sekä Suomessa että globaalisti. Suomessa on lisättävä kestävää uudistuvan energian tuotantoa ja parannettava energiatehokkuutta. Energian kulutusta on vähennettävä. Se on mahdollista, jos tahtoa löytyy.

Kirkko on pitkään kampanjoinut kohtuullisen elämäntavan puolesta, esimerkiksi Ilmasto-ohjelmassaan (2008) ja Ekopaasto-kampanjalla. Perinteinen suomalainen kohtuullisuuden hyve on nostettava taas kunniaan ja elettävä todeksi sekä seurakunnissa että koko yhteiskunnassa.

Ilmastonmuutos on myös taloudellinen mahdollisuus, jos Suomesta löytyy rohkeutta panostaa ympäristötieteisiin ja -teknologiaan. On kyettävä luomaan taloudellinen malli, jossa kasvu ei ole ristiriidassa ympäristön hyvinvoinnin kanssa.

Lamaannuksen valtaan ei pidä jäädä. Toivoa on, jos ryhdymme toimimaan. Haastamme juuri Sinut mukaan tähän muutokseen ja työhön.

Tapio Luoma, Espoon hiippakunnan piispa
Markku Kulmala, akatemiaprofessori

(Keskusteluryhmän puheenjohtajat)

Jaana Husu-Kallio, ELT, kansliapäällikkö
Pauliina Kainulainen, TT, pastori
Outi Krause, TkT, professori
Jorma Kuparinen, MMT, professori
Rope Kojonen, TT, tutkijatohtori
Jyri Komulainen, TT, piispainkokouksen pääsihteeri
Suvielise Nurmi, TM, ympäristöeetikko
Markus Olin, FT, tutkimusprofessori
Panu Pihkala, TT, tutkijatohtori
Antti Raunio, TT, professori
Laura Riuttanen, FM, meteorologi
Risto Saarinen, TT, akatemiaprofessori
Jyri Seppälä, TkT, professori
Ilkka Sipiläinen, TM, asiantuntija
Aku Visala, TT, dosentti

(Keskusteluryhmän jäsenet)