IPCC hoputtaa ilmastonmuutoksen torjuntaa • 9.5.2007
Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) neljännen arviointiraportin viimeinenkin osaraportti on julkaistu. Paneeliin raporttiin kokoamat ilmastonmuutoksen hillintää koskevat faktat saivat asiantuntijoiden, tutkijoiden ja valtionpäämiehien hyväksynnän Bangokissa 4. toukokuuta. Niin kuin aiemmin julkaistujen kahden osaraportin kohdalla, oli IPCC:llä nyt myös ilmastonmuutoksen hillinästä ja sopeutumisesta käytettävissä aiempaa laajempaa ja varmempaa tietoa.
Raportissa todetaan yksimielisesti, että päästökehitykselle täytyy saada suunnanmuutos ja pian. Lämpenemisen rajoittamiseksi kahteen asteeseen täytyy päästöjen määrä saada laskuun 2015 mennessä. Vuoteen 2050 mennessä päästöjen tulisi olla enää 50-15% vuosituhannen alkuun verrattuna. Tehtävä on IPCC mukaan niin teknisesti kuin taloudellisesti mahdollinen. Tarvittava teknologia on olemassa tai tulossa kaupalliseksi. Hillitsemisen kustannukset rajoittavat maailman BKT:n kasvua vain joitakin prosentin kymmenesosia vuodessa. Merkittävimpänä päästöjen kehitystä ohjaavana tekijänä pidetään raportissa päästötonnin hintaa.
Tehtävä on kuitenkin myös haasteellinen. Vuosina 1970- 2004 maailman hiilidioksidipäästöt ovat kasvaneet peräti 80 prosenttia. Päästöt kasvavat tällä hetkellä nopeimmin kehitysmaissa, joilla ei vielä ole sitovia päästötavoitteita. Raportti kuitenkin arvio, että vielä vuonna 2030 näiden maiden asukaskohtaiset päästöt ovat huomattavasti teollisuusmaiden vastaavia pienemmät.
IPCC:n arviointiraportin kolmesta eri osasta vastaa jokaisesta erillinen työryhmä. Raporteista löytyy kuitenkin selkeä yhteinen viesti. Kaikissa on korostettu maapalolla tapahtuvien muutosten voimakuutta ja tarvittavien toimenpiteiden kiireellisyyttä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat hyvin laaja-alaisia ja useiden keinojen yhdistäminen on välttämätöntä sen hillitsemiseksi. Ilmastonmuutos on vahvasti sidoksissa moneen muuhun globaaliin ongelmaan, joten sen hillitsemisessä ei voi tuijottaa pelkästään hiilidioksidin määrään. Esimerkiksi uusiutuvien energioiden lisäämisen kohdalla positiiviset vaikutukset kertautuvat paremman energiaturvallisuuden, työllisyyden ja ihmisten terveyden kautta. Ydinvoiman käytön kohdalla taas on arvioitava ydinaseisiin, ydinjätteeseen ja turvallisuuteen liittyvät riskit.