Kehitysmaat ja vuoden 2012 jälkeinen ilmastosopimus • 1.8.2006
Kioton pöytäkirjan tultua voimaan ilmastopolitiikan suuntaviivat ovat melko selvät vuoteen 2012 saakka, joten nyt on syytä pohtia, miten siitä jatketaan. Neuvottelijat erityisesti kehitysmaissa eivät ole ottaneet selkeää kantaa asiaan. Tähän on hyvä syy: kehitysmaat haluavat ensin nähdä, noudattavatko teollisuusmaat YK:n ilmastosopimuksen ja Kioton pöytäkirjan velvoitteita.
Tilastot eivät näytä hyvältä. Kehittyneimpien teollisuusmaiden päästöt ovat lähes poikkeuksetta reilusti suuremmat kuin Kioton tavoite. Edes Euroopan unioni, jota pidetään vahvimpana ja "vihreimpänä" toimijana, ei välttämättä saavuta tavoitettaan. Sinänsä innovatiivisessa päästökauppajärjestelmässä teollisuudelle on jaettu päästöoikeuksia avokätisesti. Niin kauan kuin teollisuusmaat eivät edisty, kehitysmaat eivät missään tapauksessa ota itselleen sitovia tavoitteita.
Indonesian näkökulma
Vuonna 2000 Indonesia tuotti 1,47 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä, joten se oli 16. suurin tuottaja. Vuoteen 2010 mennessä energiasektorin hiilidioksidipäästöjen odotetaan kaksinkertaistuvan.
Indonesia, jonka alueella sijaitsee maailman kolmanneksi suurin trooppinen sademetsä, kärsii vakavasta metsäkadosta. Vuosina 1990-2000 1,3 miljoonaa hehtaaria metsää hävisi, joten vuotuinen metsäkato oli 1,2 prosenttia. Maankäytön ja metsäpinta-alan muutokset olivat suurin yksittäinen kasvihuonekaasupäästöjen lähde 48 prosentin osuudella.
Toisaalta trooppinen Indonesia, joka koostuu tuhansista saarista, on erittäin altis ilmastonmuutoksen vaikutuksille, kuten merenpinnan nousu, äärimmäiset sääilmiöt, El Niño -ilmiön voimistuminen ja trooppisten tautien leviäminen.
Maa ei ole vielä täysin toipunut vuoden 1997 Aasian talouskriisistä. Ilman ulkomaisten sijoitusten lisääntymistä ja teknologian siirtoa päästövähennystavoitteiden hyväksyminen tai saavuttaminen on erittäin vaikeaa. Kuten muillakin kehitysmailla, haasteena on asettaa tavoite, joka ei rajoita taloudellista kasvua. Näin kehitys- ja teollisuusmaiden välistä elintasokuilua voidaan kaventaa samalla, kun ihmisiä suojellaan ilmastonmuutoksen vaaroilta.
Puhtaan kehityksen mekanismista oppia päästövähennysten toteuttamisesta?
Puhtaan kehityksen mekanismi (CDM) lisää suuren yleisön tietoisuutta ilmastonmuutoksesta ja kasvihuonekaasujen vähentämisen tärkeydestä. Indonesialla on tutkimusten mukaan merkittävä päästövähennyspotentiaali, mutta vain pieni osa hanke-ehdotuksista on toteutunut. Uusien hankkeiden toteuttaminen voi lisätä luottamusta siihen, että päästöjä voidaan vähentää ja se voi jopa edistää talouskasvua.
Seuraava askel: kehitysmaiden on alettava johtaa
Kehitysmaiden vastahakoisuus on haaste vuoden 2012 neuvotteluille vuoden 2012 jälkeisestä ilmastopolitiikasta. Haasteeseen voidaan vastata yksinkertaisesti niin, että kehitysmaat alkavat itse toimia. Toimet on aloitettava sisäpoliittisesti, neuvottelemalla ensin kansallisista toimintasuunnitelmista.
Käytännössä asia ei ole näin yksinkertainen, sillä monissa merkittävissä kehitysmaissa instituutiot ilmastonmuutoksen torjumiseksi ovat vasta kehitysvaiheessa tai puuttuvat kokonaan. Näissä maissa taloudellinen kehitys on aina tärkein asia, ja ympäristöasioista vastaavat ministeriöt ovat usein kaikkein heikoimpia. Taloudellisesta kehityksestä vastaavat ministeriöt ovat vahvempia, ja kannat kansainvälisiin neuvotteluihin muodostetaan kehitys ensin -periaatteen mukaisesti.
Ilmastonmuutos on kuitenkin kehityskysymys. Tuore kehitys- ja avustustyötä tekevien järjestöjen raportti osoittaa, että ilmastonmuutoksella on suuri vaikutus kehitysmaihin, ja se voi jopa tehdä tyhjäksi inhimilliseen kehitykseen tähdänneet ponnistelut. Tämä asia on ymmärrettävä kehitysmaissa. Kuivuus, tulvat, tautien leviäminen ja yhä yleisemmät sään ääri-ilmiöt pitäisi nähdä varoitusmerkeiksi ilmastonmuutoksesta.
Jotta kehitysmaat voivat alkaa johtaa, niiden on keskusteltava keskenään, ilman teollisuusmaita, erilaisten vuoden 2012 jälkeistä ilmastopolitiikkaa koskevien ehdotusten hyvistä ja huonoista puolista. Pelko päästötavoitteiden vaikutuksesta taloudelliseen kehitykseen ei saa estää keskustelua Indonesian mahdollisuuksista ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Nyt tarvitaan tapoja vähentää päästöjä ja kasvattaa taloutta samaan aikaan.