Huom! Tämä sivusto on arkistoitu 1/2020, eikä sitä enää päivitetä.

Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa: Oikeudenmukaisuutta ilmastopolitiikkaan • 1.3.2011puheenvuorotJärjestöjen ilmastoaiheiset hallitusohjelmatavoitteet 2011

Tuuli Hakkarainen
Kehityspoliittinen asiantuntija
Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa

Suomen ilmastopolitiikka kaipaa juuri nyt ilmasto-oikeudenmukaisuutta: kehitysmaita ei saada kansainvälisiin neuvottelupöytiin, elleivät teollisuusmaat kanna vastuuta historiallisista päästöistään. Ilmasto-oikeudenmukaisuuden periaatteiden noudattaminen tulevalla hallituskaudella on myös Suomen etu, sillä jatkuessaan ilmastonmuutos syventää globaalia köyhyyttä, väkivaltaisia konflikteja, pakolaisvirtoja ja pandemioita, jotka eivät pysähdy maamme rajoille.

Rohkea ilmastotyö Suomessa ja kehitysmaissa tarjoaa meille mahdollisuuden puuttua kansainvälisten ongelmien syihin sen sijaan, että yritämme paikkailla toimettomuuden vakavia seurauksia tulevaisuudessa. Hidastelu paitsi uhkaa kehitysmaiden ihmisten hyvinvointia, myös nostaa ilmastonmuutoksen hintalappua jokaisen suomalaisen osalta.

Ilmastonmuutos syventää globaalia köyhyyttä

Historiallisesti kehitysmaat ovat vähiten vastuussa ilmastonmuutoksen aiheuttamisesta. Huolimatta nousevien talouksien alati kasvavista päästöistä, tuottaa maailman köyhin kymmenes edelleen vain puoli prosenttia globaalista päästötaakasta. Ilmastonmuutoksen vaikutukset kuitenkin kohdistuvat  voimakkaimmin juuri köyhimpiin kehitysmaihin.

Lähellä päiväntasaajaa sadot pienenevät ja aavikoituminen, kuivuus ja tulvat lisääntyvät. Jo yhden asteen lämpötilan nousu vähentää Afrikan viljasatoja 10–20 prosentilla. Silti nykyiset globaalit vähennyssitoumukset eivät rajaa lämpenemistä edes kahden asteen alapuolelle.

Uusi ongelma, uutta rahaa

Teollisuusmaat ovat sitoutuneet tukemaan kehitysmaiden ilmastotoimia. Vuosina 2010–2012 Suomen osuus rahoituslupauksista on 110 miljoonaa euroa, ja seuraavien kymmenen vuoden kuluessa maailmanlaajuisen tuen on määrä kymmenkertaistua.

Ilmastorahoja ei voi ottaa kehitysyhteistyöstä, sillä köyhyyttä vähentävän kehitysyhteistyön tarve maailmassa ei ole vähentynyt. Kehityslupausten rikkominen vaarantaisi Suomen pitkäjänteisen kehitysyhteistyön tulokset ja vaikeuttaisi kansainvälisen ilmastosopimuksen saavuttamista.

Biopolttoaineet voivat viedä ojasta allikkoon

Euroopan unionissa on päätetty nostaa biodieselin ja -bensan osuus 10 prosenttiin liikenteen polttoaineista vuonna 2020. Nykytiedon valossa tavoite ei kuitenkaan ole järkevä.

Tutkimukset osoittavat, että viljelykasvipohjaisten biopolttoaineiden ilmastopäästöt ovat jopa fossiilisten polttoaineiden päästöjä suuremmat, kun huomioidaan koko tuotantoketju maankäytön muutoksista alkaen. Viljelykasvipohjaiset biopolttoaineet vievät myös resursseja ruuantuotannolta ja lisäävät ruuan hinnan heilahteluita. Suomen tulisikin poistaa julkinen tuki viljelykasvipohjaisilta liikenteen polttoaineilta.

Hyvinvointi on muutakin kuin talouskasvua

Jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat kuin suomalaiset, kulutusta ylläpitämään tarvittaisiin kolmen ja puolen maapallon luonnonvarat. Kasvava kulutus ja talouskasvu eivät enää Suomen varallisuustasolla automaattisesti lisää väestön hyvinvointia.

Suomen tuleva hallitus voi edistää siirtymistä kestävämpään ja tyytyväisempään elämäntapaan virallistamalla uusia hyvinvoinnin mittareita bruttokansantuotteen rinnalle. Esimerkiksi aidon kehityksen indikaattori GPI antaa bruttokansantuotetta monipuolisemman kuvan suomalaisten hyvinvoinnista.

Neljä toivetta hallitusohjelmaan

Suomalaisten hyvinvointiin, turvallisuuteen ja ympäristöön vaikuttavat useat kansainväliset haasteet. Onneksi näihin haasteisiin on ratkaisuja. Kepa ehdottaa, että uusi hallitus

  • täyttää sitoumuksensa kehitysmaiden ilmastotoimien rahoittamisesta. Ilmastorahoituksen lisäksi Suomi nostaa kehitysyhteistyön määrärahat 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä.
  • lisää ilmastopolitiikan ennakoitavuutta säätämällä päästövähennyksistä ilmastolain. Suomen tavoitteena on kotimaisten kasvihuonekaasupäästöjen hallittu ja ennakoitava vähentäminen vähintään 40 prosentilla vuoteen 2020 ja 95 prosentilla vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoon.
  • toimii aktiivisesti uuden oikeudenmukaisen ja laillisesti sitovan monenvälisen ilmastosopimuksen voimaan saattamiseksi vuoden 2013 alusta.
  • ryhtyy seuraamaan bruttokansantuotteen rinnalla aidon kehityksen indikaattoria (GPI), joka kuvaa talouden kehityksen lisäksi inhimillistä hyvinvointia ja ympäristön tilaa.