Kirkon Ulkomaanapu antaa äänensä globaalisti oikeudenmukaiselle Suomelle • 1.3.2011
Tulevat eduskuntavaalit tarjoavat Suomelle ainutlaatuisen mahdollisuuden sitoutua vahvemmin vuosituhattavoitteisiin (MDG) ja tehdä politiikkaa, joka tukee globaalia vastuuta ja oikeudenmukaisuutta.
Ilmastonmuutos on yksi Kirkon Ulkomaanavun vaalivaikuttamisteemoista sen ollessa aikamme keskeinen oikeudenmukaisuushaaste: Teollisuusmaat ovat käyttäneet ilmakehää oman taloudellisen hyvinvointinsa luomiseen enemmän kuin niille kuuluisi ja niin paljon, että kehitysmaille ei ole tilaa kehittyä hiili-intensiivisesti eli jatkaa tällä saastuttavalla kehityspolulla. Samalla köyhät ja heikoimmassa asemassa olevat ihmiset kärsivät ilmastonmuutoksen vaikutuksista eniten, vaikka ovat vähiten vastuussa ongelman aiheuttamisesta. Lisäksi ilmastonmuutoksen vaikutukset voivat vaarantaa ihmisoikeuksien toteutumisen sekä syventävää jo olemassa olevia ja luoda uusia kehitysongelmia.
Tulevien päättäjiemme onkin varmistettava, että Suomi vastaa ilmastohaasteeseen ripein ja riittävin toimin niin vähentämällä omia päästöjään kuin sitoutumalla antamaan kehitysmaille ilmastorahoitusta, joka on uutta ja lisää kehitysyhteistyömäärärahoille.
Päättäjiemme on myös taattava kehitysyhteistyömäärärahojen nostaminen YK:ssa sovittuun tavoitteeseen1 ja osallistuttava aktiivisesti kansainväliseen keskusteluun innovatiivisista rahoitusmekanismeista2. Ilmastomuutos olisi myös otettava kaikessa kehitysyhteistyössä aidosti läpileikkaavaksi teemaksi.
Kestävälle polulle sitovilla päästövähennystavoitteilla
Jotta maailmanlaajuinen lämpötilan nousu saadaan rajoitettua mahdollisimman paljon alle 2 asteeseen, kansainvälinen laillisesti sitova, tehokas ja oikeudenmukainen sopimus tulee sopia mahdollisimman pian, ja Suomen on toimittava aktiivisesti sopimuksen aikaansaamiseksi.
Odottelu ei auta, vaan päättäjiemme on sovittava kansallisesti sitovista päästövähennystoimista. Ilmastolain lisäksi Suomen olisi pikaisesti liityttävä niiden EU-maiden joukkoon, jotka kannustavat EU:ta kiristämään vuoden 2020 päästövähennystavoitteen 20 prosentista 30 prosenttiin3.
Aikaisin aloitettavat tasaiset päästövähennykset ovat myös taloudellisesti edullisempia kuin tehokkaiden toimien lykkääminen ja myöhemmin tehtävä päästötason romahduttaminen. Jos Suomi haluaa selvitä menestyjänä talouden murroksesta, päätökset sitovista päästövähennyksistä on tehtävä nyt. Lainsäädäntötason sitoutuminen lyhyen aikavälin tavoitteisiin varmistaa myös pitkän aikavälin tavoitteiden toteutumisen.
Tulevan hallituksen tulee säätää laki, joka varmistaa kotimaisten kasvihuonekaasupäästöjen hallitun ja johdonmukaisen vähentäminen siten, että päästöjä leikataan vähintään 40 % vuoteen 2020 mennessä ja 95 % vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoon.
Suomen kannettava globaali vastuunsa riittävällä ilmastorahoituksella
Päästöjen merkittäväkään vähentäminen ei kuitenkaan yksin riitä, sillä kaikkia ilmastonmuutoksen vaikutuksia ei enää pystytä ehkäisemään, ja erityisesti kehitysmaissa joudutaan jo nyt sopeutumaan ilmastonmuutokseen.
Samaan aikaan kun haasteet ovat merkittävät, kehitysmaiden ja köyhien ihmisten mahdollisuudet vastata niihin ovat hyvin rajalliset. Teollisuusmaiden onkin tuettava kehitysmaiden sopeutumista ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja niiden päästövähennystoimia.
Ilmastonmuutostoimia ei tule kuitenkaan toteuttaa köyhyyden vähentämisen ja vuosituhattavoitteiden saavuttamisen kustannuksella. Ilmastonmuutoksen sopeutumiseen ja torjumiseen liittyvät toimet ja kehitysyhteistyö on hyvä yhdistää kentällä, mutta rahoituslähdetasolla ne tulisi pitää erillään.
Tulevan hallituksen on sitouduttava kehitysmaille ilmastonmuutoksen sopeutumiseen ja hillitsemiseen annettavaan riittävään lyhyen ja pitkän aikavälin ilmastorahoitukseen, joka on uutta ja lisää suhteessa kehitysyhteistyömäärärahoille (0,7 % BKT:sta).
- 1. 0,7 % BKT:sta vuoteen 2015 mennessä
- 2. Innovatiivisilla rahoitusmekanismeilla, kuten rahoitusmarkkinaverolla, viitataan uusiin rahoituslähteisiin, joilla voidaan merkittävästi kasvattaa kehitystarkoituksiin suunnattavan rahoituksen määrää, lisätä rahoituksen ennakoitavuutta sekä vähentää kehitysrahoituksen riippuvuutta poliittisesta päätöksenteosta.
- 3. EU:n nykyinen vuoden 2020 päästövähennystavoite on 20 prosenttia. Tämä ei ole edes Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n haarukassa, jonka mukaan teollisuusmaiden tulee vähentää päästöjään 25-40 prosentilla, jos lämpeneminen halutaan rajoittaa kahteen asteeseen. EU:n siirtyminen 30 prosentin päästövähennystavoitteeseen olisi askel oikeaan suuntaan, jotta EU voi kunnialla sanoa kantavansa kortensa kekoon. Muun muassa kuuden maan ympäristöministerit lähettivät maaliskuussa 2011 avoimen kirjeen, jossa he pyytävät EU:n vuodeksi 2020 asetetun päästövähennystavoitteen kiristämistä 20 prosentista 30 prosenttiin. Kirjeen allekirjoittajina ovat Britannian, Ruotsin, Tanskan, Saksan, Portugalin ja Espanjan ympäristöministerit. (http://www.decc.gov.uk/en/content/cms/news/chrish_eulett/chrish_eulett.aspx)