Korallien kuolema ja muita reunahuomautuksia • 15.3.2016
Tunnen vainajan jo monen vuoden takaa, lapsuudestani asti. Olen luonto-ohjelmien suurkuluttajien perheestä, ja Jacques Cousteaun meriseikkailut ovat jääneet mieleen. Ensimmäinen tietokirjani oli eläinmaailman atlas, jonka komein aukeama oli omistettu kirkkaille koralliriutoille. Seikkailukertomus, jolla voitin kirjoitelmakilpailun ala-asteella, alkoi jännittävällä sukelluskohtauksella korallien keskellä. Ja kun lukion biologiassa saimme pidettäväksemme esitelmiä eläinkunnan ihmeistä, moni valitsi aiheekseen himpun verran kehittyneempiä selkärankaisia: minä tietenkin polttiaiseläinten jalon joukon.
Minulle nämä kaksi vuosikymmentä ovat olleet koko ihmisikäni, kun taas itse tarinan päähenkilölle vain silmänräpäys: ovathan korallit asustaneet maailman meriä jo liki puoli miljardia vuotta. Nyt ne kuitenkin tekevät kuolemaa.
Koralli voi menettää värinsä jo meriveden lämpötilan noustessa muutamalla asteella. Hetkellisestä vaalenemisesta potilas voi vielä selvitä, mutta jos ilmiö jatkuu pidempään, on kuolema vääjäämätön. Yli kahden asteen lämpeneminen surmaa pysyvästi koko riutan. Nyt raportoidut korallien vaalenemiset ovat olleet laajimmat koskaan mitatut.
Ilmaston — ja tässä tapauksessa vesistön — lämpeneminen ei ole korallien ainoa huoli: samaan aikaan meret myrkyttyvät ja muovittuvat, minkä lisäksi liikakalastusalusten pohjaa laahaavat pyyntiverkot repivät riuttoja. Alkaa olla muistokirjoituksen paikka.
Luonnonihmeen ja 500 miljoonan vuoden väriloiston menettäminen on kuitenkin vain pieni sivujuoni ilmastonmuutoksen tarinassa — ikään kuin harhalaukauksen uhri. Se jo kertoo jotakin katastrofin ja tragedian laajuudesta.
***
Changemaker-verkostonn pian alkava vuoden 2016 pääkampanja käsittelee liikakalastusta.
