Kovat piipussa sopimustekstin kimppuun • 13.6.2009
Eilen päättyneessä Bonnin ilmastokokouksessa maiden väliset ristiriidat alkoivat tulla yhä kärjekkäämmin esiin. Ideointivaiheesta on siirrytty neuvotteluun, eli maat lyövät nyt pöytään tiukkoja kantoja voidakseen joustaa niistä myöhemmin sitä mukaa, kun toiset neuvotteluosapuolet pehmentävät omia kantojaan. Mittavaa vastaan tulemista tarvitaan, sillä muutoin sopimusta ei Kööpenhaminassa synny, tai se jää tasolle, josta ei ole vastaavaa hyötyä ilmastokaaoksen torjumisessa.
Kokouksen konkreettinen tulos on tolkuton kasa (yhteensä noin 300 sivua!) neuvottelutekstiä ilman virallista sopimusluonnoksen statusta. Keskeisissä sisältökysymyksissä Bonnissa ei edistytty.
Yhteisten sopimusluonnosten sijaan maat päättivät täyttää nk. kuuden kuukauden muutosesityssäännön toimittamalla omat esityksensä Kioton pöytäkirjan muutosehdotuksiksi sekä Kööpenhaminan sopimukseksi. Ennen takarajan umpeutumista esityksiä uuden ilmastosopimuksen luonnokseksi jätettiin viisi, joista suurimman mediahuomion keräsi Yhdysvaltojen esitys puitesopimuksen ”toimeenpanosopimukseksi”. Esitys jätti kuitenkin vielä isoimmat kysymykset auki: kuinka paljon teollisuusmaat vähentäisivät päästöjään; millaiseen tukeen ne sitoutuisivat sopeutumiseen, puhtaaseen teknologiaan ja metsien suojeluun kehitysmaissa ja millaisten institutionaalisten järjestelmien kautta tarve löytäisi rahan ja toisin päin. Muut neljä sopimusluonnosta sopimusraiteen alla jättivät Australia, Tuvalu, Costa Rica ja Japani. Kioton pöytäkirjan muutosesityksiä odotellaan vielä, mutta kokouksen päättyessä omat esityksensä olivat jättäneet ainakin Uusi-Seelanti, Tuvalu sekä 36 kehitysmaan ryhmä, joista jälkimmäinen esittää teollisuusmaille 40 % päästövähennyksiä vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä – kahdeksan vuoden sopimuskauteen paketoituna.
Virallisten sopimusluonnosten lisäksi ilmastosopimuksen pääsihteeri Yvo De Boirille luovutettiin perjantaina 5.6. juhlallisin menoin ympäristöjärjestöjen kokonaisvaltainen esitys Kööpenhaminan sopimukseksi, Copenhagen Treaty 1.0. Sopimusluonnoksen takana oli 47 asiantuntijaa eri maanosista sekä kuusi järjestöä, joista tunnetuimmat ovat Greenpeace ja WWF. Esitys sisältää muutosesityksiä Kioton pöytäkirjaan, esityksen Kööpenhaminan pöytäkirjaksi, jonka B-liitteeseen kirjattaisiin Yhdysvaltojen ja hiljattain teollistuneiden valtioiden velvoitteet sekä sekä joukon sopimuksen alaisia päätöksiä. Sopimuksen lähtökohtana on päästövähennyspolku, joka pysäyttää lämpenemisen hyvällä todennäköisyydellä ennen kahden asteen riskirajaa.
Neuvotteluja jatketaan seuraavan kerran Bonnissa elokuussa, jolloin maat siirtyvät pienempiin neuvotteluryhmiin ja alkavat karsia vaihtoehtoja. Tätä seuraa kahden viikon jakso Bangkokissa syys-lokakuussa, jolloin tekstiä saadaan toivottavasti siistittyä huomattavasti sekä karsittua alle sadan sivun. Ennen väännön huipentumista Kööpenhaminan ilmastokokoukseen 7.-18.12. on välissä vielä viiden päivän neuvottelujakso Barcelonassa marraskuun alussa. Läpimurtoja toivotaan saavutettavan matkan varrella virkamiesprosessin ulkopuolisissa kokouksissa, joista merkittävimpiä ovat G8-kokous heinäkuussa ja YK:n ilmastohuippukokous syyskuussa.