Liikennejärjestelmän kehittämiseksi tarvitaan painavia päätöksiä • 1.12.2006 • puheenvuorot

Liikennejärjestelmien kehittämisellä on merkittävä vaikutus siihen, millaisia liikennepalveluja on saatavissa ja mihin hintaan. Kehittämisellä vaikutetaan siihen, miten toimintamme ja elämänlaatumme kannalta tarpeelliset kohteet on saavutettavissa ja millaiset mahdollisuudet yksilöillä ja yrityksillä on tehdä erilaisia valintoja. Me kaikki luonnollisesti toivomme, että meillä on hyvä palvelutaso ja valintojen mahdollisuus. Näin varsinkin, jos kustannukset eivät ole mitenkään riippuvaisia saadun palvelun laadusta. Liikennepalvelun tuottajien ja laajemmin yhteiskunnan näkökulmasta kaikkiin tarpeisiin ja odotuksiin vastaaminen ei kuitenkaan ole järkevää.

Liikenneväylistä ja -palveluista vastaavien on tehtävä liikennettä koskevia valintoja, sillä käytössä olevilla ja tarpeisiin nähden rajallisilla resursseilla on kyettävä kattamaan niin rakentamisen, ylläpidon kuin kunnossapidonkin kustannukset sekä pyrittävä täyttämään yhteiskunnan liikennejärjestelmälle asettamat palvelu-, ympäristö- ja turvallisuustavoitteet.

Lopputuloksen kannalta ei ole samantekevää, mistä lähtökohdista valinnat tehdään, asetetaanko joukkoliikenne sekä pyöräily ja kävely ensisijalle vai kehitetäänkö liikennejärjestelmää autoilun lähtökohdista. Tarpeiden punninnan välttämättömyyttä korostaa, että yksilöt voivat omilla valinnoillaan merkittävästi vaikuttaa matkojen pituuteen, suuntautumiseen, ajoittumiseen ja liikennemuodon valintaan. Tärkeää on, että yksilöillä säilyisi myös mahdollisuus autottomuuteen.

Yksilöt tekevät eri perusteilla ratkaisujaan, jotka yhteiskunnan näkökulmasta saattavat johtaa huonoon tilanteeseen. Yhteiskunnan maksettavaksi tulee sellaisia kustannuksia, jotka aiheutuvat siitä, ettei liikkumisen kustannusta ole otettu huomioon esimerkiksi sijoitusratkaisua tehtäessä. Yhteiskunnan näkökulmasta on siis tarpeen tarkastella kriittisesti yksilöiden ja yritysten tarpeita ja punnita, millä tavoin ja missä kerätyt verotulot saadaan parhaiten hyödyntämään yhteiskunnan kehittämistä.

Ilmastonmuutos nostaa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa pitkän aikaväli ratkaisujen merkitystä. Se pakottaa tarkastelemaan eri toimintojen keskinäisiä vaikutuksia ja vähittäisten muutosten kertaantuvia vaikutuksia. Liikennejärjestelmä on useiden toimijoiden päätösten ja toimien summa, jossa muutokset ovat hitaita. Siksi toimintalinjojen valinnalla on merkitystä. Kyse onkin siitä, voidaanko ja halutaanko liikenteen energiankäytössä ja päästöjen vähentämisessä valita erilainen linja kuin muualla yhteiskunnassa.

Toistaiseksi liikenteen päästöjen vähentämisessä ovat korostuneet pyrkimykset hoitaa päästöjen vähentäminen ajoneuvojen ominaiskulutusta laskemalla ja ottamalla käyttöön biopolttoaineita. Nämä toimet tuntuvat miellyttäviltä, koska niihin luottamalla voidaan jatkaa nykyistä toimintaa ja yksilöiden tarvitse muuttaa elämäntapaansa.

Kysymys kuuluu, voidaanko näin saavuttaa riittävät päästövähennykset? Tällä hetkellä näyttää heikolta. Vaikka markkinoiltamme löytyy entistä vähäkulutuksellisempia autoja, kuluttajat valitsevat yhä suurempia autoja. Ominaiskulutuksessa ei ole tapahtunut toivottua laskua. Samanaikaisesti liikenne on kasvanut 2-3 % vuosivauhdilla. Viime aikoina monet ovat toivoneet biopolttoaineiden ratkaisevan liikenteen hiilidioksidikysymyksen. Valitettavasti tämäkään ei näytä kovin todennäköiseltä ainakaan kovin nopeasti. Jotta merkittävä vaikutus saataisiin aikaan, tulisi polttoaineen tuotantoon käyttää raaka-ainetta, jota on riittävästi saatavissa ja riittävän läheltä. Samalla sen elinkaarivaikutusten tulisi olla positiiviset ja hinnan kohtuullinen. Toistaiseksi tämä kokonaisuus on vielä ratkaisematta. Lisäksi tavoite karkaa käsistä, jos liikenteen kasvu jatkuu entisellä mallilla. Siis, vaikka on selvää, että biopolttoaineita on tarpeen kehittää, ei liikenteen kasvun hillintää ja ominaiskulutuksen vähentämistä pidä unohtaa.

Etsittäessä liikennealan, liikkujien ja kuljettajien vastuuta on hyvä muistaa, että periaatteessa yhteiskunnan eri osa-alueiden ei tarvitse toimia samalla tavalla. Yhteiskunnan näkökulmasta toimet kannattaa tehdä siellä, missä se on teknis-taloudellisesti edullisinta. Edullisuuden valinnassa on keskeistä vertailukohta ja aikajänne. Edullisuuden valinnalle parhaimman vertailukohdan muodostaa EU:n päästökauppa, joka antaa hiilidioksidipäästöille reaalihinnan. Kenelläkään ei kuitenkaan ole tiedossa hinnan kehitys pidemmällä aikavälillä. Todennäköisenä pidetään, että hinta nousee.

Päästökaupan myötä päästöjen vähentämisestä on kuitenkin ympäristönäkökohdan lisäksi tullut entistä selvemmin talouskysymys. Energian ja talouden kiinteää riippuvuutta korostavat oletukset maailman energiankulutuksen voimakkaasta kasvusta ja käsitykset öljyn hinnan noususta. Eli vaikka tällä hetkellä liikenteeseen ei katsottaisi tarpeen kohdistaa toimia, voi liikkumisen ja kuljetusten hinta tulevaisuudessa nousta kohtuuttomaksi liikenteestä saatavaan hyötyyn nähden. Valitettavasti liikennejärjestelmän muuttaminen tuossa tilanteessa ei käy kädenkäänteessä ja monet ”tuhlailevaan” energiankäyttöön nojanneet investoinnit voivat osoittautua kalliiksi. Tästä näkökulmasta liikennejärjestelmän energiatehokkuuden parantaminen on järkevä toimintalinja jo nyt. Keskeistä tällöin on pyrkiä hillitsemään liikenteen kasvua ja yhdyskuntarakenteen hajautumista. Mikä parasta samalla parannetaan palvelukykyä, sosiaalista ja alueellista tasa-arvoa, taloudellisuutta, sujuvuutta, ennakoitavuutta, turvallisuutta, esteettömyyttä ja ekotehokkuutta eli monia liikenteelle asetettuja tavoitteita.

Siis ilmastomuutoksen torjumiseksi tarvittava työ liikennejärjestelmän tehokkuuden parantamiseksi ei ole erillistä ja ristiriidassa muiden liikenteelle asettavien tavoitteiden kanssa vaan tukee niitä. Siksi on ihmeellistä, miten vaikeaa on tehdä kokonaisuuden kannalta järkeviä ratkaisuja. Tarvitaan selvästi asian tiedostamista ja uudenlaista ajattelua. Jo nyt voidaan parantaa tilannetta oleellisesti, mutta silloin
 

• Liikkumistarpeen vähentäminen ja kuljettamisen tehokkuus on otettava liikennesuunnittelun kulmakiviksi
• Liikkumista ja kuljetusta aiheuttava toiminta ja siihen liittyvä liikenne on tarkasteltava yhdessä ja liikennettä aiheuttavan toiminnan vastuuta liikennejärjestelmän kehityksestä on lisättävä
• Yhteistyötä eri toimijoiden kanssa on vahvennettava, hallintokuntien sekä valtion ja kuntien yhteistyötä on tiivistettävä
• Joukkoliikenne ja pyöräily ja jalankulku nostettava taajamien suunnittelun ensisijaiseksi liikkumismuodoksi
• Suunnitelma- ja ohjelmatason vaikutusarvioiden on tarjottava vaihtoehtoiset toimintalinjat maankäytön ja liikenteen yhteiselle kehittämiselle
• Seudullinen kehittäminen on saatava vahvemmaksi
• Haja-asutusalueiden palveluratkaisuissa on etsittävä liikenne- ja muut palvelut yhdistäviä räätälöityjä ratkaisuja
• Yksilöiden vastuullisia ratkaisuja on tuettava.