Huom! Tämä sivusto on arkistoitu 1/2020, eikä sitä enää päivitetä.

Ministerit saapuivat Montrealiin • 7.12.2005Montrealin ilmastokokous 2005

Lauri Myllyvirta

Montrealin ilmastokokous siirtyi tänään ratkaisevaan vaiheeseen, kun ministerit aloittivat korkean tason neuvottelut. Edellisten puolentoista viikon aikana on käsitelty teknisiä asioita pois alta ja muokattu pitkään ja hartaasti vaihtoehtoisia päätösehdotuksia ministeriosuuden päätettäväksi. Neuvotteluja on tähän asti käyty virkamiesten voimin. Ministerien saapuminen voi muuttaa useiden maiden linjauksia ja parhaimmillaan avata tähän mennessä syntyneitä solmuja.

Kokouksen suurin haaste on uusien neuvottelujen aloittaminen teollisuusmaiden päästötavoitteista Kioton pöytäkirjan ensimmäisen tavoitekauden eli vuosien 2008-2012 jälkeen. Sovun on löydyttävä viimeistään vuonna 2008, jotta sopimus voisi astua voimaan ennen vuoden 2012 loppua. Tämä edellyttää tavoitteiltaan ja menettelytavoiltaan selkeää prosessia, jolla on sitova takaraja. Montrealin kokousta onkin täällä verrattu Berliinin vuoden 1995 ilmastokokoukseen, jossa neuvoteltu
"Berliinin mandaatti" johti Kioton pöytäkirjan syntyyn vuonna 1997.

Avainkysymykseksi on noussut, miten neuvottelut teollisuusmaiden tavoitteista suhtautuvat ensi vuonna alkavaan Kioton pöytäkirjan laajempaan uudelleentarkasteluun, jossa voidaan keskustella myös kehitysmaiden velvoitteista. Teollisuusmaat ovat asettaneet näiden kahden prosessin linkittämisen ehdoksi neuvottelujen aloittamiselle omista päästötavoitteistaan. Kehitysmaiden G77-ryhmä taas pitää kiinni käsityksestään, että tänä vuonna tulee pitäytyä keskustelussa teollisuusmaiden tavoitteista. Toisaalta mm. Argentiina ja Etelä-Afrikka ovat antaneet ymmärtää olevansa kiinnostuneita ensi vuonna alkavasta laajemmasta neuvottelukierroksesta.

Kehitysmaiden tavoitteet eivät voisi missään nimessä olla absoluuttisia päästötavoitteita, kuten teollisuusmailla. Montrealin kokouksen sivutapahtumissa onkin esitelty useita lupaavia sopimusmalleja, joilla voitaisiin tukea vähäpäästöisten ratkaisujen käyttöönottoa kehitysmaissa tavalla, joka tukisi niiden muita kehitystavoitteita.

Yhdysvallat muistutti viimeksi eilen, että se ei aio edes keskustella mistään vuoden 2012 jälkeisistä sitoumuksista. Tästä huolimatta monet muut teollisuusmaat elättelevät toivoa USA:n saamisesta mukaan YK:n vuoden 1992 ilmastosopimuksen alla tapahtuviin neuvotteluihin ja tekevät siksi hyvin kunnianhimottomia ehdotuksia. Pahimmillaan tämä voisi johtaa siihen, että Montrealissa sovitaan ainoastaan uudesta seminaarista viime vuoden tapaan. Vaihtoehtona on aloittaa myös kehitysmaita koskevat neuvottelut Kioton pöytäkirjan alla, jolloin USA:lla ei olisi mahdollisuutta puuttua asiaan.

Kaikki mahdollisuudet todella menestykselliseen lopputulokseen ovat olemassa. Ministereillä on edessään päätösehdotus, joka sisältää päätöksen neuvottelujen aloittamisesta vapaamuotoisessa työryhmässä, aikarajan neuvotteluille ja viittauksen laajemman neuvottelukierroksen aloittamiseen ensi vuonna.