Nousevatko ilmastokysymykset Euroopan parlamenttivaaliteemaksi tänä keväänä? • 1.4.2009 • puheenvuorot

Ehdokasasettelu Euroopan parlamenttivaaleihin on juuri päättynyt. Suomalaisia taistoon lähtee 241 ehdokasta edustaen niin eduskuntapuolueita kuin muitakin.  Kehys ry koordinoi kehitysyhteistyöjärjestöjen ja meitä lähellä olevien järjestöjen yhteistä vaalikampanjaa otsikolla Pallo pelissä, jolla pyrimme nostamaan ehdokkaiden tietoisuuteen EU:n merkittävää roolia globaalina toimijana.  Kiitettävästi ehdokkaat ovat jo nyt allekirjoittaneet sitoumuksen edistää mm. kestävää kehitystä, ihmisoikeuksia ja kehityspoliittista johdonmukaisuutta. Tähän mennessä lähes 60 ehdokasta on jo allekirjoittanut sitoumuksen.

Viestit on laadittu yhdessä eurooppalaisten kehitysyhteistyöjärjestön kanssa. Ne ovat aika kovat tavoitteet monissa EU-maissa ja mielenkiinnolla odotamme millaista palautetta tulemme saamaan 27 EU-jäsenmaassa.

Ilmastokysymysten osalta pääviestimme on ilmasto-oikeudenmukaisuus.

Euroopan unionin on kunnioitettava oikeutta ympäristöoikeudenmukaisuuteen maailmanlaajuisesti. Sen tulee myös tunnustaa vastuunsa heikossa asemassa olevista, ilmastonmuutoksesta kärsivistä yhteiskunnista eri puolilla maailmaa vähentämällä tuntuvasti kasvihuonekaasupäästöjä, tukemalla sopeutumispyrkimyksiä lisärahoituksella ja varmistamalla luonnonvarojen tasapuolinen saatavuus.

Parlamentin seuraavalla kaudella kansainvälisen yhteisön tulee laatia ja toteuttaa uusia kansainvälisiä mekanismeja, joilla pyritään hallitsemaan ilmastonmuutoksen väistämättömiä vaikutuksia.

Mitä kehitysyhteistyöjärjestöt vaativat?

Tärkeintä on ilmastonmuutoksen hidastaminen. Ilmastonmuutoksesta ovat ensisijaisesti vastuussa teollistuneet maat. Niiden on toimittava ensin ja vähennettävä merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjään. Jotta vaarallinen, laaja-alainen ilmastonmuutos voitaisiin välttää ja maapallon lämpötilan nousu rajoittaa alle kahteen asteeseen (esiteolliseen aikakauteen verrattuna), EU:n jäsenvaltioiden on vähennettävä omia päästöjään vähintään 30 % vuoteen 2020 mennessä ja vähintään 80 % vuoteen 2050 mennessä, molemmat verrattuna vuoden 1990 tasoon.

Jäsenvaltioiden tulee saavuttaa 30 % päästövähennystavoite EU:n alueella. Sen vuoksi on arvioitava uudelleen jäsenvaltiot, jotka pyrkivät alhaisempiin lukuihin osana voimassa olevaa ilmasto- ja energiapakettia, ja vahvistaa tavoitteet niiden todellisen vähennyspotentiaalin mukaan.

Vaadimme myös, että EU:n on päästävä eroon riippuvuudestaan tuontienergiasta, joka on tuotettu biopolttoaineilla tai bionesteillä, sillä ne vievät resursseja ruoan tuotannolta etelässä. EU:n tulee vähentää energiankulutustaan keskittymällä energiatehokkuuteen ja edistämällä uusiutuvien luonnonvarojen kestävää tuotantoa.

Jotta yllämainittu tavoite saavutettaisiin, tulee kehityksen Euroopassa suuntautua kohti kestävämpää mallia, joka kuluttaa vähemmän hiiltä. Tämä vaatii syvällistä kulutustottumusten muuttamista EU:ssa. Muutoksen edistämiseksi tulee koulutusta lisätä maailmanlaajuisesti.

Samalla EU:n tulee sitoutua pitkän aikavälin merkittävään taloudelliseen apuun, jolla tuetaan kestävän kehityksen politiikkaa etelässä. Tätä tarkoitusta varten on tärkeää siirtyä käyttämään asianmukaista, edullista ja vain vähän hiilidioksidipäästöjä tuottavaa teknologiaa sekä lisätä taloudellisia resursseja. Tällaisen tuen tulee vastata vähintään 15 % päästövähennyksistä (suhteessa vuoden 1990 tasoon). Nämä varat voidaan ohjata yhteiskunnallisesti ja ympäristön kannalta kestävien markkinaperusteisten järjestelmien kautta (esim. Gold Standardin CDM -projektit) tai suorana taloudellisena tukena joko nykyisten tai uusien kanavien kautta.

Kehitysyhteistyöjärjestöjen mielestä EU:n tulee käyttää puhtaan kehityksen mekanismin (CDM) kaltaisia hyvitysjärjestelmiä ainoastaan lisätoimena päästöjen vähentämiseksi ja asettaa niiden ylärajaksi 3 %. Tulevaisuudessa kaikkien ulkoisten päästöhyvitysten tulee täyttää tiukat ympäristö-, yhteiskunta- ja lisäarvokriteerit. Vain vähintään Gold Standardin vaatimukset ja/tai vastaavat laatukriteerit täyttäviin hankkeisiin perustuvat päästöhyvitykset voidaan ottaa huomioon EU:n päästövähennystavoitteissa.
EU:n tulee vaatia kunnianhimoisia tuloksia ja ottaa johtava rooli taistelussa ilmastonmuutosta vastaan niissä kansainvälisissä prosesseissa, jotka toteutuvat osana YK:n ilmastonmuutosta koskevaa puitesopimusta. Sen tulee myös rohkaista muita maita ja toimijoita samaan.

Miten sitten sopeutumisesta aiheutuvat kustannukset tulee kattaa?

Mielestämme parlamentin tulee tunnustaa, että ilmastonmuutokseen sopeutuminen vaatii ennen kaikkea kehitystä ja köyhyyden vähentämistä – eli ruohonjuuritason valmiuksien kehittämistä – ja että siitä on tulossa yhä tärkeämpi tekijä kehityksen turvaamisessa. Sopeutumisen kustannukset on siis sisällytettävä kehityksen suunnitteluprosesseihin ja kehityspolitiikkaan liittyviin prosesseihin.

Sopeutumista ilmastonmuutokseen koskevat erityishankkeet ja integraatiostrategiat tulee rahoittaa avustuksina myönnettävillä lisämäärärahoilla. Näiden määrärahojen tulee hyödyttää ensisijaisesti köyhiä ja heikoimmassa asemassa olevia, ja niitä pitäisi käyttää kehityksen paikallisen ja kansallisen omistajuuden periaatteiden mukaisesti.

EU:n tulee tukea sellaisten alueellisten yhteistyömekanismien täytäntöönpanoa, joilla vähennetään ilmastonmuutokseen liittyvien äärimmäisten luonnonilmiöiden aiheuttamien suuronnettomuuksien riskiä.

Kehitysyhteistyöjärjestöjen mielestä EU:n tulee myös tunnustaa, että onnettomuuksien riskin vähentäminen ei liity pelkästään siihen, miten yhteisöt valmistautuvat luonnonilmiöiden, kuten myrskyjen ja pyörremyrskyjen varalle. Vaarallisten luonnonilmiöiden kehittymistä inhimillisiksi katastrofeiksi voidaan välttää myös vähentämällä yhteisöjen rakenteellista haavoittuvuutta. Humanitaarisen avun ohella tulee politiikoissa ja strategioissa ottaa huomioon myös mittavien riskien vähentäminen vahvistamalla yhteisöjen valmiuksia. Riskejä ovat mm. uhkaava elintarvikekriisi, muuttuvista sääoloista johtuva, nopeasti lisääntyvä varojen ja toimeentulon väheneminen sekä yhteiskunnan köyhempien sektoreiden kehityssaavutusten taantuminen. EU:n DDR-strategian (aseistariisunnan, liikekannaltapanon ja joukkojen kotiuttamisen strategia) ja strategisten toiminta-alojen tulee sisältää keinoja, joilla voidaan estää ja lieventää esimerkiksi ruokakriisin kaltaisia hitaasti kehittyviä katastrofeja ja valmentaa kansalaisia ja yhteisöjä niiden varalle.

On vielä syytä korostaa, että poliittisia ja lainsäädännöllisiä sääntelyjärjestelmiä voidaan soveltaa vain rajoitetusti epävirallisilla sektoreilla, joilla suurin osa köyhistä ja heikossa asemassa olevista ihmisistä elää ja työskentelee.

Mielestämme EU:n tulee käyttää vaikutusvaltaansa kumppaneihinsa edistääkseen luonnonvarojen saatavuutta yhteiskunnallisena hyödykkeenä ja perusihmisoikeutena, jotta kiihtyvä metsien hävittäminen ja aavikoituminen saataisiin kuriin. Samalla on suojeltava veden ja maan ekosysteemien monimuotoisuutta, sekä ilman ja maaperän laatua.

Paljon yhteistyötä kuitenkin tarvitaan, että ilmasto- ja muut globaalit asiat eivät jää talouskeskustelun alle näissä vaaleissa ja, että niistä puhutaan ihmisten kielillä niin, että myös äänestäjät ymmärtävät sitä.