Palvelumarkkinoiden liberalisointi: uhka ilmastolle? • 1.11.2003
Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa neuvotellaan parhaillaan uudelleen palvelukaupan avaamista koskevasta GATS-sopimuksesta. Palvelut ovat merkittävä osa kansainvälistä taloutta ja kytkeytyvät lähes kaikkiin ympäristötekijöihin: energian hyödyntämiseen ja tuotantoon sekä jakeluun, kuljetuksiin, veteen, turismiin, rakentamiseen ja niin edelleen.
Ylikansallisten palveluja tuottavien yritysten kuten öljy-yhtiöiden, sähköyhtiöiden, yksityisten vesiyhtiöiden ja hotelliketjujen toiminnalla on merkittäviä ympäristövaikutuksia kaikkialla maailmassa. Siispä ylikansallisilla yhtiöillä on painava sanansa sanottavana neuvotteluista.
GATS on kehyssopimus, joka sisältää rajat ylittävän kaupankäynnin (esim. merikuljetukset ja putkistot), markkinaläsnäolon (ulkomainen investointi öljykenttään tai bensiinin jakelu), luonnollisten henkilöiden liikkumisen (työskentely öljykentällä tai muissa öljyalan palveluissa) sekä palvelun kulutuksen ulkomailla (tuberkuloosin hoidattaminen muualla kuin kotimaassa).
Maat ovat sopimusta solmiessa saaneet valita, mitkä alat ne haluavat avata kilpailulle, mutta sopimukseen sisältyy velvoite lisäliberalisoinnista. Tehtyjä sitoumuksia ei voi perua.
GATSin peruspilareita ovat kansallinen kohtelu ja suosituimmuusperiaate. Kansallinen kohtelu tarkoittaa, ettei kotimaisille yrityksille saa tarjota minkäänlaisia etuuksia. Suosituimmuusperiaate vastaavasti estää valitsemasta tuotteita ja tuottajia esimerkiksi tuotantotavan perusteella.
Näitä sekä markkinoillepääsyä koskevia säädöksiä soveltaen mm. uusiutuville energiamuodoille asetettu kiintiö, fossiilisten polttoaineiden käytön rajoittaminen sähköntuotannossa ja öljyä hyödyntävien toimenpiteiden rajoittaminen tietyllä alueella voidaan katsoa WTO:n sääntöjen vastaiseksi. WTO:n mukaan kiintiöt ja rajoitukset ovat epäedullisia sellaisten maiden tuontisähkölle, joissa ei käytetä uusiutuvaa energiaa tai joissa tuotetaan sähköä ydinvoimalla.
GATS vaikeuttaa tulevaisuudessa entisestään tehokkaan ympäristöpolitiikan toteuttamista ja hupenevien luonnonvarojen suojelemista. Mikäli polttoaineiden hyödyntäminen, kuten öljynporaus, todella otetaan mukaan GATS-sopimukseen, hallitusten mahdollisuudet säädellä ulkomaisten energiayhtiöiden toimintaa kapenevat entisestään.
Sopimuksen takia myös esimerkiksi Kalifornian hallinnon olisi lähes mahdotonta korjata epäonnistunutta sähkömarkkinoiden vapauttamispolitiikkaansa uudella sääntelyllä. Vaikka sähkömarkkinoiden avaaminen olisi osoittautunut ympäristölle vahingolliseksi tai poliittiseksi farssiksi, hallitusten olisi äärimmäisen vaikeaa laatia uusia säännöksiä sen jälkeen, kun markkinoille on tullut ulkomaisia toimijoita.
Myös Kioton pöytäkirjaan kuuluvat päästövähennykset voidaan nähdä liikuteltavina taloudellisina välineinä, jolloin ne kuuluisivat GATSin piiriin rahoituspalveluina. Tällöin myös Kiotoon kuulumattomien osapuolten yritykset voisivat osallistua päästökauppaan. Myös Kioton pöytäkirjaan sisältyviä joustomekanismejä voidaan pitää ympäristöpalveluina.
WTO on ainoa kansainvälinen järjestö joka voi valvoa sääntöjensä toteuttamista tehokkain sanktioin. YK:n ympäristösopimuksilla ei ole vastaavaa mahdolliuutta. WTO:n toimivaltaa ei saa kuitenkaan laajentaa ympäristökysymyksiin, vaan YK:n roolia on vahvistettava ja ympäristöä käsiteltävä siellä.