Ruoka ja ilmastonmuutos • 1.6.2005
Ruoka aiheuttaa merkittävän osan ihmisen ilmastoa kuormittavista päästöistä. Suomessa maatalouden osuus on tällä hetkellä noin 9 % kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä. Globaalisti osuus on noin 15 %. Ero johtuu pääasiassa maaperän reaktioiden hitaudesta kylmässä ilmastossamme.
Maatalouden päästöt ovat kuitenkin vain osa ruoantuotannon ja -kulutuksen kokonaispäästöistä. Erilaisten kuljetusten osuus ruoan ilmastokuormituksesta on huomattava. Energiaa kuluu paljon myös elintarviketeollisuudessa. Etenkin pakasteiden lisääntyvä käyttö merkitsee kylmälaitteiden energiankulutuksen kasvua sekä kuljetuksissa että kaupan varastoissa ja vähittäismyymälöissä.
Myös kotitalouksien ruoanvalmistus muodostaa merkittävän osan ruoan aiheuttamasta energiankulutuksesta. Ilmastonmuutosta voi kuitenkin tältä osin hillitä tehokkaasti paitsi kiinnittämällä huomiota ruoan valmistusmenetelmiin, myös käyttämällä kotona uusiutuvilla energialähteillä tuotettua vihreää sähköä tai muuta uusiutuvaa energiaa.
Tavallisen kansalaisen harmina ruoan ilmastovaikutusten arvioinnissa on tiedonsaannin vaikeus. Mitä pidemmälle jalostettua ruoka on, sen huonommin sen valmistuksen ympäristövaikutuksia voi arvioida. Tieto valmistusmenetelmistä tai edes raaka-aineiden tuottajista häviää usein tuotteen matkalla pellolta pöytään.
Aktiiviseltakin henkilöltä edellytetään kohtuutonta vaivannäköä ruoan ympäristövaikutusten selvittämisessä. Kaupasta tarvittavia tietoja ei yleensä saa. Lisäksi maatalouden osalta ilmastonmuutosta kiihdyttävien päästöjen vähentäminen saattaa joskus myös olla ristiriidassa tuotannon muiden ympäristövaikutusten tai eettisten näkökulmien kanssa.
Esimerkiksi peltojen kalkitus lisää maaperän hiilidioksidipäästöjä. Kalkitus on kuitenkin välttämätöntä, jotta kasvit voisivat käyttää maaperän ravinteet tehokkaasti hyödykseen. Näin lannoitusta voidaan vähentää, ja haitalliset rehevöittävät päästöt vesistöihin pienenevät. Nautaeläinten ruoansulatuksessa syntyvä metaani voitaisiin kerätä teknisin ratkaisuin talteen, jos eläimet pidettäisiin ympäri vuoden sisällä. Eläinsuojelullisesti tällainen ratkaisu on kuitenkin kyseenalainen.
Yleisesti eläinperäisten tuotteiden aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt ovat selkeästi suurempia kuin saman energiasisällön tarjoavien kasviperäisten tuotteiden. Etenkin Pohjois-Suomen oloissa kasvintuotannon energiatehokkuus on kuitenkin niin heikko, että karjatalous on siellä perusteltu, ja usein ainoa mahdollinen ravinnontuotannon muoto.
Meidän on syötävä elääksemme, eikä haitatonta ruoantuotantoa ole. Ilmastonmuutoksen torjunnassa keskeisiä toimia ovat eläinperäisten tuotteiden kulutuksen vähentäminen nykyisestä, ruoan tuotanto- ja valmistusmenetelmien energiatehokkuus sekä kuljetusmatkojen lyhentäminen. Talvikaudella esimerkiksi tuoreiden vihannesten tuotannon ja kuljetusten kasvihuonekaasupäästöt ovat suuria. Kotimaisen ruoan suosiminen on kuitenkin yleensä perusteltua ympäristö- ja ilmastonsuojelunäkökulmista katsottuna.