Ruokavalinnat, ympäristö ja ilmastonmuutos • 1.7.2006
Jokainen voi vaikuttaa ympäristön tilaan valinnoillaan. Yksi iso valinta on ruokavalio. Ekokuluttajan perussäännöt ovat: suosi kasvikunnan tuotteita, luomua ja lähiruokaa. Nämä samat säännöt pätevät ilmastoystävälliseen ruokavalioon.
Kasvissyönti on paitsi paras valinta eläinten kannalta, myös ekologinen valinta. Kasvikunnan tuotteiden energiakertymät ovat yleensä eläinkunnan tuotteita pienemmät. Ihmisille kelpaavaa ravintoa, kuten soijaa ja viljaa, syötetään tuotantoeläimille. Länsimaissa jopa 70% viljasadosta menee rehuksi, ja on huomattava, että eläinproteiinin (lihan, munan ja maidon) tuottamiseen kuluu enemmän energiaa ja proteiinia kuin eläintuotteista lopulta saadaan. Siksi sekaruoan tuottamiseen tarvitaan vähintään kaksinkertainen viljelymaa-ala vegaaniruokaan verrattuna.
Viljelymaa-alaa ei juurikaan voida lisätä muuten kuin metsiä hakkaamalla, ja metsien hakkuu kiihdyttää ilmastonmuutosta. Esimerkiksi soijan tehoviljely rehuksi on johtanut laajoihin sademetsätuhoihin Brasiliassa. Suurin osa maailman soijasta päätyy tuotantoeläinten ravinnoksi.
Intialainen kuluttaa vuodessa vain pari sataa kiloa viljaa, kun suomalainen kuluttaa sitä yli 700 kiloa. Ero johtuu suomalaisten runsaasta eläinkunnan tuotteiden käytöstä, ei runsaammasta viljatuotteiden syömisestä. Erotuksena kasvisproteiinin tuottamiseen on eläinproteiinin energiakertymään vielä rehun lisäksi laskettava mm. eläinsuojien lämmitys sekä teurastamoiden ja meijerien toiminta. Energiatehokkainta on syödä kasvikunnan tuotteet suoraan.
EU:ssa eläinten rehuna käytettävästä proteiinista 70% on tuotettu unionin ulkopuolella. Suomessa eläinten rehun valkuaisista jopa 90% on tuotu ulkomailta. Ulkomailta tuodun rehun energiakertymään on laskettava myös kuljetukset. Esimerkiksi ns. kotimaisen lihan kotimaisuus on kyseenalaista, jos eläimelle on syötetty ulkomaista rehua.
Kasvihuonekaasuista hiilidioksidi, metaani, dityppioksidi ja HCFC-aineet liittyvät läheisesti ruoan tuotantoon ja kulutukseen. Sekaruokaa syövän ihmisen ruoan aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt ovat vegaaniruokavalioon verrattuna yleensä noin kaksinkertaiset. Ero syntyy lähinnä siitä, että karjankasvatuksesta aiheutuu paljon kasvihuonekaasuja.
Metaani on hyvin voimakas kasvihuonekaasu, ja Suomen metaanipäästöistä yli puolet on peräisin lehmistä. Myös lampaiden ja sikojen ruoansulatuskanavasta vapautuu metaania. Metsien, hiilinielujen, raivaaminen rehuviljapelloiksi ja karjalaitumiksi on yksi ilmastonmuutosta aiheuttava tekijä.
On huomattava, että myös riisinviljelyssä vapautuu paljon metaania - peräti 16% ihmisen aiheuttamista päästöistä. Lisäksi riisi tuodaan meille Suomeen aina kaukaa. Siksi riisi kannattaakin korvata vaikkapa kotimaisilla ohra- tai spelttisuurimoilla. Perinteisen riisipuuron sijaan kannattaa kokeilla esimerkiksi kauramaitoon keitettyä ohrapuuroa.
Ruoantuotanto vaikuttaa ympäristöön kokonaisvaltaisesti. Maatalouden happamoittavat päästöt ja vesien rehevöityminen ovat pitkälti seurausta intensiivisestä tuotantoeläinten kasvatuksesta. Eläinten lannan mukana vesistöön ajautuu typpeä ja fosforia. Eläinten lannan aiheuttamat ammoniakkipäästöt ovat elintarviketuotannon happamoittavista päästöistä suurimmat.
Luomutuotteita kannattaa suosia paitsi niiden myrkyttömyyden ja maaperän hyvinvoinnin takia, myös siksi, että esimerkiksi luomutuotettu vilja kuluttaa kiloa kohti noin puolet vähemmän energiaa kuin tavanomaisesti tuotettu vilja. Luomutuotanto on siis myös ilmastoystävällistä.
Ympäristö- ja ilmastoystävällinen ruokavalio sisältää paljon lähellä luomutuotettuja kasviksia, juureksia ja viljatuotteita. Ulkomailta tuotavien hedelmien tilalla kannattaa suosia kotimaisia marjoja ja hedelmiä silloin kun se on mahdollista. Proteiinintarpeen tyydyttämiseksi ei tarvitse turvautua näennäisesti kotimaisiin ympäristöä kuormittaviin eläinkunnan tuotteisiin. Aidosti kotimaisia proteiininlähteitä ovat esimerkiksi eräät pavut, herneet ja siemenet unohtamatta sieniä. Jopa ulkomainenkin kasviperäinen elintarvike on usein koko elinkaareltaan vähemmän ympäristöä kuormittava kuin kotimainen eläinkunnan tuote.
Lisää tietoa ruokavalion ympäristövaikutuksista saa mm. Vegaaniliiton julkaisemasta "Ruokavalion ympäristövaikutukset"-esitteestä, joka on luettavissa myös netissä, www.vegaaniliitto.fi. Kirjoista voin suositella Jens Holmin teosta "Ruoka, ympäristö ja
oikeudenmukaisuus".