Selviytymistaistelu • 11.12.2015
Ilmastoneuvottelujen likaisin peli käydään ilmastonmuutoksen aiheuttamista vahingoista ja menetyksistä suurten teollisuusmaiden ja olemassaolonsa puolesta taistelevien kehitysmaiden välillä. Kokonaiskuva ei ole kaunis.
Vahingot ja menetykset (loss and damage) on noussut vuoden 2010 jälkeen yhdeksi keskeiseksi ilmastokokousten neuvottelukysymykseksi. Sillä tarkoitetaan niitä vahinkoja ja menetyksiä, joita heikoimmassa asemassa olevat kehitysmaat kohtaavat ilmastonmuutoksen seurauksena jo nyt. Kyse on tilanteista, jolloin ilmastonmuutoksen hillintätoimet eivät riitä ja ympäristönmuutoksiin ei ole enää mahdollista sopeutua.
Vaikka ilmaston lämpeneminen onnistuttaisiin pysäyttämään alle kahteen asteeseen, kuivuus, tulvat, merien happamoituminen, merenpinnan nousu ja myrskytuhot tulevat yleistymään ja aiheuttamaan ilmastopakolaisuutta. Osa vaikutuksista on nopeita, toiset hitaita prosesseja, jotka vievät ihmisiltä elinmahdollisuudet tietyillä alueilla.
Kenet uhrataan? Heikoimmat.
Maat neuvottelevat jatkoa Varsovassa sovitulle mekanismille, jonka avulla käsitellä vahinkoja ja menetyksiä. Jo Bonnin viimeisessä välikokouksessa lokakuussa kehitysmaat toivat pöydälle kompromissiehdotuksen, jonka arveltiin johtavan yhteisymmärrykseen maiden välillä. Ehdotuksessa puhutaan mekanismista, jolla käsitellä vahinkoja ja menetyksiä ja ilmastopakolaisuutta.
Tämä ei kuitenkaan ole kelvannut useille teollisuusmaille. Yhdysvallat, Uusi-Seelanti ja Kanada eivät pelkästään ole vastustaneet vahinkojen ja menetysten korvaamisen mainitsemista, vaan aktiivisesti ajaneet sopimukseen mainintaa siitä, että niitä ei voida pitää korvausvelvollisina. Perjantai-iltana julkaistussa tekstissä kompromissiehdotusta on heikennetty ja Yhdysvaltojen ajamat varaukset on otettu mukaan.
Tilanne on ennennäkemätöntä kansainvälisessä oikeudessa. Maat toimivat näin tilanteessa, jossa kompensaatiota ja velvollisuutta kenellekään osapuolelle ei yritetty sisällyttää tekstiin. Vaatimus tulehduttaa prosessin. EU on vältellyt ottamasta kantaa aiheeseen julkisesti, mutta antanut ymmärtää, että se yrittää rakentaa siltaa eri käsitysten välille. Todellisuudessa se ei ole osoittanut lainkaan enempää solidaarisuutta.
Samaan aikaan Yhdysvallat, EU, Kanada, Brasilia ja useat kehitysmaat muodostavat yhdessä High Ambition Coalitionin, jonka vaatimuksia on muun muassa 1,5 asteen tavoitteen maininta sopimuksessa. Yhdysvallat on myös luvannut 30 miljoonaa dollaria kehitysmaiden vahinkoihin ja menetyksiin. Rohkaisevia merkkejä, joilla ei näytä olevan vaikutusta neuvotteluihin vahingoista ja menetyksistä.
Koko kiistan taustalla on se, että teollisuusmaat ovat päävastuussa ilmastonmuutoksesta ja sen aiheuttamista haitoista. Reilu peli.