Teknologiaan paljon huomiota kansainvälisessä ilmastopolitiikassa • 1.10.2005
Yhdysvallat ja Aasian-Tyynenmeren valtiot Australia, Japani, Korea, Intia ja Kiina antoivat hei-näkuussa julkilausuman kumppanuudesta, jolla edistetään ilmastonmuutokseen vastaavan tekno-logian kehittämistä, siirtoa ja käyttöönottoa. Julistukseen sisältyy myös luettelo mahdollisista teknologioista. Siinä mainitaan esimerkiksi puhdas hiili, sähkön ja lämmön yhteistuotanto, hii-len talteenotto ja varastointi, metaanin talteenotto, ydinvoima, uusiutuvat energiat ja rakentami-nen. Erikseen mainitaan lisäksi "taloutta kasvattavat, mutta päästöjä vähentävät teknologiat: ve-ty-, nano-, bio-, fissio- ja fuusioteknologiat".
Julkilausuman pohjalta laaditaan myöhemmin ei-sitova sopimus, jossa määritellään toimeenpanokeinot. Julkilausumaa voi pitää johdonmukaisena jatkona USA:n jo aiemmin solmimille tutkimus- ja teknologiakumppanuussopimuksille eri maiden kanssa ja yksittäisiin teknologioihin liittyville kumppanuusohjelmille.
Teknologiayhteistyö oli esillä myös EU:n huippukokouksissa Intian ja Kiinan kanssa syyskuun alussa. Huippukokousten tuloksina hyväksyttiin Kiina–EU-kumppanuusohjelma ilmastonmuu-toksesta ja Intia–EU-aloite puhtaasta kehityksestä ja ilmastonmuutoksesta. Kiinan kanssa tullaan toteuttamaan teknistä yhteistyötä useilla aloilla, kuten energiatehokkuus ja energiansäästö, uu-siutuva energia, puhdas hiili, hiilen talteenotto ja varastointi. Intian kanssa sovitun aloitteen ta-voitteena on edistää puhtaan teknologian käyttöönottoa.
Teknologiayhteistyö ja -kumppanuudet ovat nousseet näissä ja muissa kokouksissa ja niiden tu-loksissa yhdeksi ilmastokeskustelujen avainsanoista. Kumppanuuksilla tarkoitetaan usein valti-oiden välistä yhteistyötä teknologian kehittämiseksi, kun taas teknologiayhteistyöllä tarkoitetaan usein suoraa yritysten välistä yhteistyötä. Tällöin esimerkiksi teollisuusmaan yritys saattaa sol-mia yhteistyösopimuksen kehitysmaan yrityksen kanssa.
Tällainen yhteistyö on tärkeää. Päästöjen vähentämiseksi tulisi kaikki olemassa oleva vähäpääs-töinen tekniikka saada laajasti käyttöön myös kehitysmaissa. Pidemmällä aikavälillä tarvitaan myös aivan uutta tekniikkaa, jonka kehittämisessä halutaan yhdistää eri maiden voimavarat.
Pelkästään teknologiayhteistyön varaan ei kansainvälistä ilmastopolitiikkaa voi kuitenkaan ra-kentaa. Ongelma on esimerkiksi se, ettei voi olla varmuutta siitä, että tällä hetkellä tehdyt tutki-muspanokset tuottavat vuosien kuluttua odotetut vähäpäästöiset ja toteutuskelpoiset ratkaisut.
Toinen ongelma liittyy kysyntään: tarjolla oleva teknologia ei siirry käyttöön, elleivät investoijat ole kiinnostuneita tekemään tarvittavaa satsausta. Kansainvälisellä tasolla YK:n ilmastosopi-mukseen ja Kioton pöytäkirjaan sisältyvät velvoitteet voidaankin nähdä kysyntää luovina toi-mintapuitteina.
Aasian-Tyynenmeren maiden julkilausumaa on kuvattu vaihtoehtona Kioton pöytäkirjalle. Edel-lä esitetyn valossa on kuitenkin selvää, että tällaisissa teknologiakumppanuuksissa kyse on kei-nosta, joka täydentää sopimuksia ja edistää niiden velvoitteiden täyttämistä. Lähivuosien suuri kysymys on se, miten teknologiaan liittyviä toimia sisällytetään ratkaisuihin, joita tullaan teke-mään Kioton pöytäkirjan jälkeisestä kansainvälisestä ilmastopolitiikasta.