YK:n ilmastoneuvotteluissa, kuten tällä hetkellä Qatarin Dohassa, on yksinkertaisimmillaan kyse siitä, että valtiot pyrkivät sopimaan toimista, joiden avulla ilmastonmuutos ei karkaa hallitsemattomaksi katastrofiksi. Käytännössä on sovittu, että ilmaston lämpeneminen jää alle kahteen asteeseen.
Onko kahden asteen rajan alittaminen enää mahdollista? Kyllä on, sanoo esimerkiksi tuore Climate Action Trackerin analyysi. Tämä vaatii kuitenkin erittäin ripeitä toimia päästöjen vähentämiseksi. Analyysin mukaan päästöjen tulisi laskea globaalisti nykytilanteesta noin 15% vuoteen 2020 mennessä.
Miten päästöjä sitten voisi vähentää tarvittavan määrän? Avainratkaisuna on energiantuotannon mullistaminen: energiantuotanto on suurin päästölähde, joten myös suurin muutospaine kohdistuu energiasektoriin. Käytännössä kyse on fossiilisten polttoaineiden käytön radikaalista vähentämisestä. Jos haluamme pysyä alle kahden asteen, tulisi arviolta 70-80 % tunnetuista fossiilisten polttoaineiden varannoista jättää hyödyntämättä.
Fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämisen mahdollistaa energiansäästö ja uusiutuvan energian laajamittainen käyttöönotto. Uusiutuvan energian investoinnit ovat lisääntyneet viime vuosina huomattavasti, mutta edelleen tahti on ilmastokriisin ratkaisun kannalta liian hidas. Jos uusiutuvan energian rahoitus kaksin-kolminkertaistuisi seuraavien vuosien aikana, etenisi uusiutuvan energian kehitys tarvittavalla nopeudella.
Mitä tämä kaikki tarkoittaa politiikan kannalta? Ensinnäkin, valtioiden tulisi asettaa sitovat, ilmastotieteen kannalta riittävät päästövähennystavoitteet. Vaikka YK-neuvotteluprosessi etenee hitaasti, voidaan tämä tehdä valtioiden tasolla itsenäisestikin. Ei ole aikaa odotella vuonna 2020 voimaan astuvaa globaalia sopimusta.
Toinen tärkeä poliittinen keino on uusiutuvan energian tavoitteiden ja tukien asettaminen ja niiden jatkuvuuden varmistaminen. Tavoitteilla luodaan ennustettavat markkinat ja tukien avulla uudet teknologiat voidaan tuoda markkinoille. Kun uusiutuvan energian kustannukset laskevat tuotannon ja markkinoiden kehittyessä, voidaan tukitasoa laskea ja lopulta tuista voidaan luopua. Kun uusiutuvan energian tuotantokustannukset laskevat fossiilisten tasolle, kannustin investoida fossiiliseen energiaan on hyvin pieni.
Tuotantokustannusten lasku ei vaikuta vain siinä valtiossa, jossa politiikkaa harjoitetaan, koska teknologiamarkkinat ovat globaalit. Näin yhden valtion tukipolitiikka aiheuttaa parhaimmillaan positiivisia vaikutuksia eli ns. spillover-hyvinvointia globaalisti. Hyvänä esimerkkinä tästä voidaan pitää Saksan aurinkopaneelien syöttötariffipolitiikkaa. Asettamalla kunnianhimoisen tavoitteen ja riittävät syöttötariffin, on Saksa aikaansaanut globaalin aurinkoenergiabuumin. Tämä on laskenut aurinkopaneelien kustannuksia muutamassa vuodessa reippaasti yli 50%.
Aurinkosähkön hintakehitys Saksassa.
kuva: Clean Technica
EU:ssa keskustellaan tällä hetkellä siitä, tulisiko vuoden 2020 jälkeisessä ilmasto- ja energiapolitiikassa huomioida erikseen ilmasto- ja energiatavoitteet. Suurin vaikuttavuus ilmastonmuutoksen kannalta saataisiin ehdottomasti, jos myös vuoden 2020 jälkeen sovittaisiin molemmista tavoitteista. Tästä olisi varmasti etua myös EU:n uskottavuudelle YK-neuvotteluissa.
