Huom! Tämä sivusto on arkistoitu 1/2020, eikä sitä enää päivitetä.

Työn tulevaisuus on vihreä • 1.11.2007puheenvuorot

Timo Räikkönen
tutkija, Työ ja yhteiskunta -tiimi, Työterveyslaitos

Työn tulevaisuudesta on tehty erilaisia skenaarioita kymmenittäin pelkästään 2000-luvun aikana. Useimmat näistä raporteista on tehty yksinomaan talouden, globalisaation ja teknologian kehityksen viitekehyksestä käsin. Erilaisia työn tulevaisuuden skenaarioita pohdittaessa tulisi ottaa huomioon myös ilmastonmuutokseen liittyvät kysymykset, sillä on selvää, että ilmastonmuutoksen huomioon ottava työelämä on hyvin erilainen kuin nykyinen työelämä.

Viherkaulusammattilaisten tarve kasvaa tulevaisuuden työmarkkinoilla, kun yritykset esimerkiksi päättävät tehdä toiminnastaan mahdollisimman hiilidioksidineutraalia. Viherkaulusammattilaisen tehtäviin kuuluvat tässä tapauksessa hiilidioksidipäästöjen vähentämispotentiaalin kartoittaminen ja tarvittavien toimenpiteiden suunnitteleminen näiden päästöjen vähentämiseksi, hävittämiseksi tai kumoamiseksi erilaisten offset-projektien avulla. Viherkaulusammattien joukkoon voidaan lukea myös esimerkiksi kaikki uusiutuvaan energiaan tai energiatehokkuuteen liittyvät suunnittelu-, tuotanto-, asennus- ja ylläpitotehtävät.

Monet perinteisemmät sinikaulusammatit ja yhä enenevässä määrin myös monet valkokaulusammatit ovat siirtymässä talouden globalisaation ja ulkoistamistoimenpiteiden seurauksena halvempien tuotantokustannusten maihin. Monet uusista viherkaulusammateista – aurinkopaneelien asennustyöt, tuulivoimaloiden pystyttäminen ja ylläpito, vanhojen rakennusten tiivistäminen jne. – ovat luonteeltaan paikallisia. Työllistämispotentiaali on merkittävä, sillä nämä työt eivät ole siirrettävissä ulkomaille.

Tulevaisuuden tutkimuskeskus on äskettäin pohtinut mielenkiintoisella tavalla ympäristöalan koulutuksen tulevaisuuden tarpeita Suomessa. Tulevaisuuden kestävän kehityksen osaajatyyppejä on hahmoteltu kolmen esimerkin kautta. Generalistien osaamisen perusta on erilaisten tietojen ja taitojen yhdistäminen kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Generalistit ovat tulkkeja, jotka osaavat liittää, jäsentää ja arvioida pirstaleista tietoa kokonaisuudeksi kestävän kehityksen näkökulmasta hallinnon, yritysten ja poliittisten päättäjien toiminnan tueksi. Spesialistien tarve ei kuitenkaan katoa, sillä myös jatkossa tarvitaan sellaisia osaajia, jotka hallitsevat syvällisesti ympäristökysymysten luonnontieteellisen perustan ja kestävän kehityksen ekologisen ulottuvuuden. Uutta luovan poikkitieteilijän vahvuutena on puolestaan laaja kestävän kehityksen taloudellisten, kulttuuristen ja sosiaalisten ulottuvuuksien ja yhteyksien ymmärtäminen osana globalisaatiokehitystä ja työelämän murrosta.

Työelämän toimijoiden, asiantuntijoiden ja kansalaisten keskuudessa vallitsee vielä paljon epätietoisuutta siitä, mitä ympäristöongelmien kriisiytyminen todella merkitsee työelämän kehitykselle, niin työn sisältöjen, organisaatioiden kuin kokonaisten toimialojen näkökulmasta. Jos otamme varoitukset kasvun rajoista vakavasti, on selvää, että viherkaulustyöntekijöiden – mikä sisältää myös edellä mainitut generalistit, spesialistit ja uutta luovat poikkitieteilijät – asema lähitulevaisuuden työmarkkinoilla on valoisa.