Voiko päästöjen kompensoinnilla pelastaa ilmaston? • 1.4.2007
Kuluttajille on tarjolla monia mahdollisuuksia hyvittää ilmastolle aiheuttamiaan haittoja. Päästöjen hyvittäminen tai päästöjen kompensointi tarkoittaa sitä, että aiheutettujen päästöjen vastineeksi rahoitetaan päästöjä vähentäviä hankkeita muualla maailmassa. Hyvittämisen tavoitteena on siis saada aikaan omien päästöjen suuruinen päästövähennys toisaalla. Luottokorttiyhtiöt, matkatoimistot, automerkit, jopa lentokentät ja lentoyhtiöt ovat valmiita järjestämään kompensaatiotapoja puhtaan omantunnon haluaville asiakkailleen. Yksi kiinnostavimmista esimerkeistä on vihreä luottokortti. Jokaisen tällaisella luottokortilla tehdyn ostoksen päästöt kompensoidaan. Luottokorttiyhtiöllä on yleisluontoiset päästötiedot eri tuoteryhmistä, ja näin lentämisestä, auton polttoaineesta tai uuden käsilaukun ostamisesta syntyvät päästöt kompensoidaan ilmastovaikutusten mukaisesti. Kaikki on kompensoitavissa!
Ilmastopäästöjen kompensoinnin periaate on yksinkertainen. Perustapa on istuttaa puu, joka käyttää kasvuunsa ilman hiilidioksidia. Hiilidioksidipäästöt muutetaan puu-raaka-aineeksi. Kehittyneemmissä kompensaatiojärjestelmissä ei istuteta puita, vaan investoidaan uusiutuvan energian hankkeisiin, jotka toteutetaan usein kehitysmaissa. Tausta-ajatuksena on, että sähkö, joka muuten tuotettaisiin hiilivoimalla, tuotetaankin hiilen sijasta tuuli- tai aurinkoenergialla, ja näin vältetään ilmastopäästöjen syntymistä. Kestävän energian tuottaminen kehitysmaissa näyttää win-win – ratkaisulta. Kuluttajalla on mahdollisuus korvata hiilidioksidipäästönsä ja kehitysmaiden ihmiset saavat päästötöntä energiaa. Hiiltä tai öljyä käyttävät voimalaitokset eivät aiheuta ainoastaan hiilidioksidipäästöjä, vaan fossiilivoimalat tuottavat myös ilmansaasteita, jotka ovat syynä hengityselinsairauksiin.
Päästöjen kompensointi puita kasvattamalla sen sijaan on monisyisempi kysymys kuin kenties ensisilmäyksellä vaikuttaisi. Puut vievät monessa maassa muutenkin niukkaa maanviljelyskelpoista pinta-alaa. Kompensoinnin toteutumiseksi tulisi olettaa, että puut, tai ainakin metsät, pysyvät kasvamassa "ikuisesti". Jos metsä palaa, sen sisältämä hiilidioksidi vapautuu takaisin ilmakehään. Toinen huomionarvoinen seikka on, että puiden täytyy olla "lisäpuita". Puiden istuttaminen joutomaalle, joka muutenkin saisi puupeitteen, ei vähennä hiilidioksidipäästöjä. Niinpä vain viljelysmaalle istutetut puut pitäisi laskea "lisäpuiksi", päästöjä vähentäviksi kompensaatiopuiksi. Tästä syntyy tietysti maankäyttöongelmia. Maailman kasvava ja vaurastuva väestö tarvitsee enemmän ruokaa. Samaan aikaan teollisuusmaat suunnittelevat käyttävänsä valtavia määriä biopolttoaineita öljyn ja kaasun korvaamiseen. Maanviljelysmaasta on tulossa niukka resurssi.
Länsimaisesta näkökulmasta ongelma on näkymätön. Me olemme tarpeeksi rikkaita ostamaan ruokaa, biopolttoaineita ja kompensaatiopuita. Ilmastopäästöjen kompensointi on mieluisa ratkaisu lentoyhtiöille: se mahdollistaa huomion siirtämisen lentämisen aiheuttamista päästöistä yhtiöiden sijasta yksittäisten kuluttajien harteille. (Lentoyhtiöt aiheuttavat yli kymmenen prosenttia EU:n kasvihuonekaasupäästöistä, lisätietoja julkaisussa ”Clearing the Air”). Jos kuluttajien mielestä päästöt ovat ongelma, heidän pitäisi käyttäytyä vastuullisesti ja kompensoida lentojensa päästöt. Ilmastopäästöjen kompensointi myös ruokkii käsitystä, että kasvavan lentoliikenteen aiheuttama ilmaston lisälämpeneminen on helposti ratkaistavissa oleva ongelma. Jos jokainen käyttäisi muutaman euron päästökompensointiin, ongelma voitaisiin ratkaista huomenna.
Valitettavasti kompensointi on kaukonäköisesti katsoen toimivien ratkaisujen ulkopuolella. Hiili, joka nostetaan maan pinnalle, onpa se sitten kerosiinina, kivihiilenä tai muussa muodossa, ei enää koskaan palaa takaisin samaan paikkaan maan syvyyksiin. Puut päätyvät useimmiten lopulta hakatuiksi. Useimmat puhtaan energian hankkeet vain nopeuttavat päästöjä tuottavaa kehitystä tarjoamalla lisää energiaa. Nämä takaiskut ovat vaikeasti ennustettavissa.
Huolestuttavinta päästökompensoinnissa on, että se rohkaisee ihmisiä jatkamaan elämänmenoaan ”samaan tapaan kuin aina ennenkin”. Ei hätää – kunhan hyvität päästösi! Samalla todellinen kompensointi katoaa näkyvistä. Länsimaat tuskin kompensoivat ilmastonmuutoksen aiheuttamia tuhoja niiden uhreille. Emme vie vettä uusille aavikoille, rakenna patoja niiden maiden suojaksi, joita uhkaavat entistä useammin toistuvat tulvat, tai auta muita ilmastonmuutoksen uhreja, vaikka tuhot aiheutuvat valtavista määristä hiilidioksidia, jota olemme Euroopassa tuottaneet viimeisen sadan vuoden aikana.
Keskittyminen kompensointiin vie ihmiskuntaa kauemmaksi todellisten ratkaisujen polulta. Länsi-Euroopan maat ovat maailman rikkaimpia maita ja ne ovat päästäneet viimeisten vuosisatojen aikana ilmakehään valtavia määriä hiilidioksidia. Meillä on vastuu tavoitella (lähes) hiilineutraalia yhteiskuntaa.
Esimerkki ilmastopäästöjen kompensoinnista:
Matkustaja maksaa 35 euroa kompensoidakseen New Yorkin-lennon päästöt, 2,5 tonnia kasvihuonekaasuja. Nämä päästöt voidaan kompensoida 125 puulla, jotka kasvavat vuoden.
Kustannukset hiilidioksiditonnia kohden:
3 euroa menee taloudenhoitajalle arvonlisäverona
4 euroa menee kompensointiyhtiölle
1 euro menee kirjanpitäjälle (Climate Change Compensation Clearing house)
3 euroa menee puita istuttavalle organisaatiolle
15 senttiä menee yhtiölle, joka tekee todistuksen kompensoinnista
5 euroa menee puiden istuttamiseen
(© De Volkskrant 3.3.2007)