Huom! Tämä sivusto on arkistoitu 1/2020, eikä sitä enää päivitetä.

Vuosi EU:n päästökauppaa • 1.1.2006puheenvuorot

Jussi Nykänen
tohtori
Kirjoittaja vastaa päästökauppaan erikoistuneen GreenStream Network Oy:n kaupankäyntipalveluista ja osallistuu Euroopan energiakauppiaiden järjestön EFET:in päästökaupparyhmän sekä Kansainvälisen Päästökauppajärjestön IETA:n työskentelyyn päästökauppamarkkinoiden kehittämiseksi. Kirjoittaja toimii myös Tekesin ilmastomyötäisten tuotteiden ja palveluiden kehittämistä tukevan Climbus-ohjelman johtoryhmän puheenjohtajana.

EU:n sisäinen päästökauppa alkoi vuoden 2005 alussa. Vaikka päästökauppamarkkinoilla toimivat yritykset olivatkin käyneet kauppaa jo vuoden 2003 helmikuusta lähtien, merkitsi vuoden 2005 alku eräänlaista virstanpylvästä toimijoille, sillä nyt tulivat myös velvoitteet voimaan. Tämä näkyi myös kaupankäyntimäärissä: vuoden 2005 aikana käytiin kauppaa noin 250 miljoonalla päästöoikeudella, mikä vastaa rahassa mitattuna 5 miljardin euron markkinoita.

Päästökauppamarkkinoiden ”virallinen” aukeaminen nosti välittömästi markkinoilla toimivien yritysten määrää. Ensimmäisenä tulivat mukaan lähinnä energia-alan yritykset, kuten sähkö-, kaasu- ja öljy-yhtiöt. Pienemmät yritykset ja teollisuuden toimijat eivät kuitenkaan tulleet markkinoille vielä vuoden alusta. Näillä yrityksillä pääpaino oli sisäisten kaupankäyntirakenteiden luomisessa ja oman päästötaseen hallinnan järjestämisessä. Yleinen näkemys oli, että kauppaa käytäisiin vain tarvittaessa. Useat yritykset arvioivat, että tämä tarve tulisi vastaan korkeintaan kerran vuodessa.

Tilanne muuttui kuitenkin nopeasti. Alkuvuoden 2005 aikana yhden päästöoikeuden hinta nousi seitsemästä eurosta yli kolmeenkymmeneen euroon tasolle, jota kukaan ei osannut etukäteen ennustaa. Tämä nousu herätti yritysten mielenkiinnon päästökauppamarkkinoihin: kyse ei ollutkaan vain taseen hallinnasta, pelissä oli myös oikeita euroja. Jos yritys hankki tarvitsemansa oikeudet tammikuun alussa, sen tarvitsi maksaa vain neljännes siitä summasta, joka sen piti maksaa kesä-heinäkuun vaihteessa.

Hintojen kehitystä on pyritty analysoimaan monella taholla. Syitä päästöoikeuksien hinnan voimakkaaseen nousuun ja nopeisiin muutoksiin on etsitty polttoainemarkkinoilta, teollisuuden suhdannekehityksestä, sääolosuhteista ja EU:n uusien jäsenmaiden tilanteesta. Yhtä selittävää tekijää ei kuitenkaan ole löydettävissä. Tämä tekee päästökaupan piirissä olevien yritysten toiminnan hankalaksi, mikä on julkisuudessa heijastunut monina kannanottoina päästökauppaa vastaan.

Yhtenä merkittävänä syynä hintakehitykseen voidaan pitää päästökauppamarkkinoiden asteittaista avautumista. EU:n uusien jäsenmaiden myyjäyritysten tulo markkinoille on ollut vaikeaa kansallisten päästökauppavalmisteluiden hitauden takia. Vielä tälläkin hetkellä seitsemän maan, mukaan lukien päästökaupan kannalta merkittävät Puola ja Italia, päästökaupparekisterit ovat vasta rakenteilla eivätkä näiden maiden yritykset voi osallistua aktiivisesti kaupankäyntiin. Tämä aiheuttaa epätasapainoa kysynnän ja tarjonnan välille ja siten vaikuttaa päästöoikeuksien hintaan. Toimivilla markkinoilla tällaista ei saisi tapahtua eikä päästökaupan alkaminen tässä mielessä ole täyttänyt odotuksia.

Heikkouksistaan huolimatta päästökauppa on onnistunut kahdessa päätavoitteessa: toisaalta päästöoikeudet ovat muodostaneet päästöille hinnan, mikä on mm. parantanut päästöttömien energiantuotantomuotojen kilpailukykyä fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna, ja toisaalta korkeat hinnat ja merkittävät hinnanmuutokset ovat pakottaneet yritykset ottamaan päästöt huomioon investointien suunnittelussa. Yritysten valmiudet arvioida päästökaupan vaikutuksia ovat parantuneet merkittävästi vuoden aikana ja onkin oletettavaa, että muutaman vuoden kuluttua päästökauppa on vain yksi osa yritysten normaalia liiketoimintaa.