Vuosi on kulunut lyhyen aikavälin ilmastorahoituslupauksesta – missä nyt mennään? • 3.12.2010
Kööpenhaminan ilmastokokouksessa viime joulukuussa teollisuusmaat lupasivat tukea kehitysmaiden ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sen hillintää 30 miljoonalla dollarilla vuosina 2010-2012. Tästä summasta EU lupasi kattaa 7.2 miljoonaa euroa ja Suomi osaltaan 110 miljoonaa euroa.
Rahoituslupaukselle kirjattiin seuraavat määritelmät:
- rahoitus on lisää ja uutta,
- rahoitus sopeutumisen ja hillinnän suhteen on tasapainossa ja
- sopeutumisrahoitus kohdentuu kaikkein haavoittuvimmille maille.
Rahoituslupauksesta on kulunut vuosi ja on aika tarkastella mitä vuodessa on tapahtunut.
Miksi raportointi on tärkeää
Rahoituksesta raportointi on monella tavalla tärkeää. Ensinnäkin läpinäkyvällä raportoinnilla voidaan rakentaa luottamusta neuvotteluosapuolien välille, mikä on ehdottoman tärkeää Cancunin kokouksen onnistumiselle. YK ilmastosopimuksen pääsihteeri Christian Figueres onkin todennut lyhyen aikavälin ilmastorahoituksen
olevan ”golden key to success in Cancun”.
Toiseksi raportointi antaa hyvän pohjan pitkän aikavälin ilmastorahoituksen suunnittelulle ja mahdollistaa pahempien virheiden korjaamisen tulevien vuosien aikana. Kolmanneksi raportointi antaa veronmaksajille selkeän kuvan siitä, mihin verorahoja on käytetty.
Mitä EU on saanut aikaan vuodessa
EU:n puheenjohtajamaa Belgia esitteli tiistaina EU:n jäsenmaiden ja komission lyhyen aikavälin ilmastorahoituslupauksen toteutumista (EU:n raportti).
Raportin mukaan EU:n rahoituksesta 48,1 % (1060 milj. euroa) käytetään ilmastonmuutoksen hillitsemistoimiin, 33,4 % (735 milj. euroa) ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja 16,4 % (362 milj. euroa) kehitysmaiden metsäkatoon ja metsien tilan heikkenemisen torjuntaan eli niin kutsuttuihin REDD+- hankkeisiin. Yhteensä 2,1 %
(46 milj. euroa) rahoituksesta voidaan luokitella menevän muihin kuin edellä mainittuihin hankkeisiin.
Rahoituksesta lainarahaa on 52,1 % (1140 milj. euroa) ja lahjarahaa on 47,9 % (1050 milj. euroa). EU pyrkii Kööpenhaminan sitoumuksen mukaisesti suuntaamaan rahoitusta niille alueille, joissa sille on eniten tarvetta.
Koska yhteistä määritelmää siitä mitä lisää ja uutta rahaa tarkoittaa, on vaikeaa arvioida tarkasti kuinka suuri osa EU:n tämän vuoden lyhyen aikavälin ilmastorahoituksesta on täysin uutta.
Miten rahoitusta ja raportointia voisi parantaa
Keskiviikkona kansalaisjärjestöt järjestivät oman oheistapahtuman lyhyen aikavälin rahoituksesta, missä Kirkon Ulkomaanavun ja sen eurooppalaisten sisarjärjestöjen yhteistyöverkosto APRODEVin ilmastovastaava Aino Pennanen esitteli järjestöjen analyysin EU:n lyhyen aikavälin ilmastorahoitustoimista (kansalaisjärjestöjen raportti).
Tilaisuudessa Pennanen kiitti EU:a avoimesta raportoinnista, mutta toivoi, että jatkossa EU parantaisi seuraavia kohtia:
1. yleisen EU:n tiedon lisäksi EU:n tulee raportoida eri jäsenmaiden ja komission tiedot
2. EU:n tulee selventää onko raha uutta ja lisää sekä ilmoittaa mitä vertailupohjaa jäsenmaat ja komissio käyttävät
3. raportissa kerrotaan nyt kuinka suuri osa rahoituksesta on laina- ja lahjarahaa. Jatkossa EU:n tulee ilmoittaa miten lainaraha lasketaan. Sopeutumistoimia ei tule tukea lainarahalla.
4. EU:n tulee selkeämmin ilmoittaa mitä kanavia pitkin rahat maksetaan
5. korjata tasapaino sopeutumisen ja hillinnän rahoituksen välillä ja
6. ilmoittaa selkeästi miten EU päättää rahoituksen maantieteellisestä jakaumasta.
Mitä mieltä kehitysmaat ovat rahoituksesta
Kansalaisjärjestöjen järjestämässä tilaisuudessa myös Barbadoksen rahoitusneuvottelija Selwin Hart kommentoi EU:n nopean aikavälin rahoituksen toteutumista.
Hart toivoi pikaisia korjausliikkeitä erityisesti hillinnän ja sopeutumisen tasapainottamiseksi sekä rahoituksen kohdistamisesta kaikkein haavoittuvimmille maille. Hartin mukaan on huolestuttavaa, että sopeutumisrahoituksen osuus on niin pieni. Sitä ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua tasapainoiseksi tulokseksi.
Kuten kansalaisjärjestöt, myös Hart esitti huolensa siitä, että tällä hetkellä ei ole mitään keinoa selvittää ovatko rahat uutta ja lisää suhteessa kehitysyhteistyömäärärahatavoitteisiin. Hartin mielestä sen selvittäminen on erittäin tärkeää, jotta lyhyen aikavälin ilmastorahoitus ei vie rahoja pois muilta tärkeiltä sektoreilta kuten esimerkiksi koulutuksesta ja terveystoimista. Ja toivoo, että se ei ole teollisuusmaiden tarkoitus.
Lisäksi Hart huomioi, että vähiten kehittyneiden maiden ja pienten saarivaltioiden on hankala saada rahoitusta, koska rahoituksen hakeminen on niin monimutkaista. Siksi hän toivoi, että suurempi osa rahoista kanavoitaisiin esimerkiksi sopeutumisrahaston kautta. Tällä hetkellä EU:n lyhyen aikavälin ilmastorahoituksesta vain 3 prosenttia on kanavoitu sopeutumisrahaston kautta, mikä tulisi korjata mahdollisimman pian.
Hartin mielestä lyhyen aikavälin rahoituksen onnistuminen on myös erittäin tärkeää pitkän aikavälin ilmastorahoituksen kannalta. Lyhyen aikavälin ilmastorahoitus antaa suunnan pitkän aikavälin rahoitukselle. Cancunista tulee viestiä selvästi lyhyen aikavälin rahoitukseen liittyvistä ongelmista kuten sopeutumisen ja hillinnän epätasapainosta.
Mitä lyhyen aikavälin rahoituksesta voidaan oppia ja miten oppeja voidaan hyödyntää
pitkän aikavälin rahoituksessa
Sopeutumisrahaston hallituksen puheenjohtaja ja Pakistanin pääneuvottelija Farrukh Iqbal Khan osallistui kansalaisjärjestöjen oheistapahtumaan ja toi esille näkemyksensä siitä, mitä ensimmäisen vuoden lyhyen aikavälin ilmastorahoitustoimista voidaan oppia.
Khan korosti, että sopeutuminen on kehitysmaiden prioriteetti ja siksi se tulisi huomioida jatkossa paremmin sekä lyhyen aikavälin että pitkän aikavälin ilmastorahoituksessa. Lisäksi hän toivoi teollisuusmaiden rahoittavan
sopeutumisrahastoa tavoitteen saavuttamiseksi.
Khan ehdotti, että jo lyhyen aikavälin ilmastorahoitukselle olisi hyvä miettiä jonkinlaista raportointi-, varmistamis- ja monitorointijärjestelmää, joka voisi näyttää suuntaa pitkän aikavälin ilmastorahoitukselle.
Khan näki lainarahan hankalana. Hänen mielestänsä teollisuusmaiden tulee pyrkiä toteuttamaan ilmastorahoituksensa lahjarahoituksen kautta, koska kehitysmailla on jo nyt valtavat ongelmat lukuisten lainojensa kanssa. Jatkossa lainarahan osuutta tulee ainakin pienentää.
Lopuksi Khan totesi, että teollisuusmaiden tulisi kunnioittaa uutta ja lisää -periaatetta ja selvästi osoittaa, että lyhyen tai pitkän aikavälin ilmastorahoitus ei ole pois muista sovituista toimista. Tämä on myös erittäin tärkeää luottamuksen rakentamiselle ja hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi.
Miten EU aikoo viedä lyhyen aikavälin rahoitusta eteenpäin
Samaisessa tilaisuudessa komission Elina Bardram valaisi EU:n jatkosuunnitelmia lyhyen aikavälin ilmastorahoituksen suhteen.
Bardram totesi, että lyhyen aikavälin ilmastorahoituksen ensimmäinen vuosi on ollut kiinnostava oppimismatka. Tässä vaiheessa on kuitenkin vielä liian aikaista arvioida onko EU pitänyt rahoituslupauksensa. Kyseessä on kolmen vuoden sitoumus, joten aikaa on vielä jäljellä.
Bardram ymmärsi huolen siitä, että EU:lla ei ole yhteistä määritelmää siitä mitä lisää ja uutta rahaa tarkoittaa. Koska kansainvälisesti sovittu määritelmä puuttuu, on erittäin vaikea nähdä että sellainen saataisiin aikaan EU:n sisällä. Osa jäsenmaista on kuitenkin itse määritellyt mitä se heidän kohdallaan tarkoittaa. EU:n
mielestä määritelmästä sopimisen sijaan on ollut tärkeämpää toimeenpanna rahoitus kuin miettiä pitkään määritelmiä. Hyvin luultavaa on, että yhteisesti sovittua määritelmää ei saada aikaan ainakaan lyhyen aikavälin rahoituskautena.
Sopeutumisen ja hillitsemisen saaminen tasapainoon on haastavaa, koska sopeutumistoimet ovat yleensä kustannuksiltaan pienempiä kuin hillintätoimet. Eikä tasapaino välttämättä tarkoita jakoa puoliksi, mutta toki on tärkeää, että sopeutumista tuetaan.
Komissio on halukas jatkamaan keskustelua ja miettimään miten lyhyen aikavälin ilmastorahoitusta voidaan parantaa sekä miten nyt saatuja oppeja voidaan huomioida pitkän aikavälin ilmastorahoituksen suunnittelussa.