Lokakuu 2004
Venäjän duuma ratifioi Kioton pöytäkirjan
23.10.2004
Venäjän parlamentin alahuone duuma ratifioi Kioton pöytäkirjan 22.10.2004. Astuakseen voimaan ratifiointi tarvitsee vielä Venäjän parlamentin ylähuoneen sekä presidentti Vladimir Putinin hyväksynnän. Presidentti Putin on jo aiemmin ilmaissut tukensa Kioton pöytäkirjalle.
Kioton pöytäkirja astuu voimaan 90 päivän kuluttua Venäjän ratifioinnin voimaan tulosta. Venäjän rooli sopimuksen voimaansaattamisessa on ratkaiseva, sillä Yhdysvaltojen vetäydyttyä Kioton sopimuksesta voimaantuloon vaadittavaa 55 % teollisuusmaiden päästöistä ei olisi ollut mahdollista saada kokoon ilman Venäjää, jonka osuus on noin 17 %.
Venäjän kasvihuonekaasupäästöt ovat vähentyneet tuntuvasti Kioton sopimuksen perusvuoden 1990 jälkeen, sillä maan talous on läpikäynyt muutosta kohti markkinataloutta. Tästä johtuen taloudellinen toimeliaisuus on vähentynyt ja paljon tehottomia toimintoja lakkautettu, jolloin päästöt laskivat huomattavasti alle Venäjälle sallitun vuoden 1990 tason.
Venäjän kiinnostus Kioton pöytäkirjaan onkin perustunut pääasiassa näiden ylimääräisten päästöoikeuksien myymiseen Kioton mekanismien kautta. Euroopan unionin tuki Venäjän WTO-jäsenyydelle varmisti Venäjän hallinnon tuen Kioton pöytäkirjalle.
Venäjän ratifiointi on ollut pitkällinen poliittinen kädenvääntö Yhdysvaltojen vetäytymisen jälkeen. Yhdysvalloista odotettiin Venäjällä ylimääräisten päästöoikeuksien pääostajaa, ja kun maa poistui markkinoilta, Venäjä on etsinyt päästöoikeuksilleen uutta potentiaalista ostajaa. Tulevaisuuden taloudelliset edut Kioton pöytäkirjan ratifioinnista on kuitenkin koettu epävarmoiksi Venäjällä.
Kun muut potentiaaliset suuret ostajat, EU, Japani ja Kanada, eivät olleet halukkaita Yhdysvalloilta odotettuun kahdenväliseen suureen päästökauppajärjestelyyn, venäläiset toimijat alkoivat epäillä Kioton sopimuksen vaikutuksia maan talouteen. Varsinkin presidentti Putinin neuvonantaja Andrei Illarionov maalaili synkkiä kuvia Kioton aiheuttamasta taloudellisen kasvun hidastumisesta ja ”ilmastoimperialismista”.
Monet länsimaiset tarkkailijat tulkitsivat Illarionovin kommentit yritykseksi kiristää länsimailta lisää etuisuuksia Kioton ratifiointia vastaan, ja monet neuvonantajan argumenteista todistettiin paikkaansa pitämättömiksi.
Venäjän sisäinen keskustelu Kioton pöytäkirjan voimaansaattamisesta oli niin ikään pitkä ja värikäs. Pöytäkirjaa kannattivat lähinnä ministeriöt, jotka voisivat ohjata tuloja Kioton mekanismeista omille hallinnonaloilleen, suuret energia-alan yritykset, jotka osaltaan olettivat hyötyvänsä päästövähenemistään, sekä kansalaisjärjestöt.
Kioton pöytäkirjan jyrkkiä vastustajia ovat olleet muutamat ilmastotieteen asiantuntijat, joille alun perin uskottiin YK:n ilmastosopimuksen hallinnolliset tehtävät. Nämä tahot mitä luultavimmin menettävät johtavan asemansa Venäjän kansallisena ilmastopolitiikan koordinaatioelimenä, kun kuvaan astuu Kioton mekanismien myötä lisää rahaa. Viimeisenä ja äänekkäimpänä Kioton vastustajana kuvaan nousi yllämainittu presidentin neuvonantaja Illarionov.
Jatkossa Venäjän toimia Kioton pöytäkirjan toimeenpanemiseksi seurataan länsimaissa jännityksellä, koska Venäjän ylimääräiset päästöoikeudet, ns. kuuma ilma, on suuri tekijä kansainvälisillä päästökauppamarkkinoilla. Venäjän on kuitenkin perustettava toimivat kansalliset instituutiot, jotka seuraavat päästöjen kehitystä ja raportoivat niistä YK:n ilmastosopimuksen sihteeristölle, ennen kuin maan sallitaan osallistua päästökauppaan.
Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko: ilmastonmuutos on uhka Suomen turvallisuudelle
19.10.2004
Valtioneuvoston syyskuussa eduskunnalle antamassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa otetaan huomioon monet ympäristöongelmat kansainvälisenä turvallisuusriskinä. Muutos vuoden 2001 selontekoon, jossa mainitaan vain ohimennen ekologisten uhkien torjunta ja ydinjäteongelma, on huomattava.
Uuden selonteon mukaan ilmastonmuutoksen vaikutusten ennakoiminen on keskeisessä osassa Suomen turvallisuuspolitiikassa. Selonteossa todetaan, että ilmastonmuutoksesta aiheutuvat ongelmat, kuten myrskyt, merenpinnan nousu, tulvat ja aavikoituminen, haittaavat yhteiskunnan toimintoja. Ne lisäävät myös hätää, eriarvoisuutta ja levottomuutta, jotka puolestaan lisäävät konfliktien todennäköisyyttä.
Ennaltaehkäisy mainitaan ainoaksi toimivaksi torjuntakeinoksi, koska ilmastonmuutoksen aiheuttamat ongelmat ovat nähtävissä vasta ajan myötä. Ilmastonmuutosten torjuminen vasta silloin, kun seuraukset muuttuvat näkyviksi ongelmiksi, ei ole selonteon mukaan mahdollista. Selonteossa todetaan myös, että Suomen on varauduttava ilmastonmuutoksesta seuraaviin äärimmäisiin sääoloihin.
Suuriksi uhiksi ympäristöturvallisuudelle koetaan myös Venäjän puutteellinen infrastruktuuri ja vanha, ympäristöä kuormittava teollisuus sekä öljykuljetukset ja rehevöityminen Itämerellä.
Ympäristöyhteistyötä pidetään tärkeänä. Puolustusministeriö aikoo selvittää ympäristön muutoksiin johtaneet syyt ja vähentää niitä esimerkiksi uusien hankintojen ja aloitettavien toimenpiteiden avulla. Selonteon mukaan Suomi toimii jatkossa aktiivisesti ympäristöuhkien ennaltaehkäisemiseksi ja torjumiseksi.
Hiilidioksidi happamoittaa meriä
8.10.2004
Ihmisen tuottama hiilidioksidi muuttaa huomattavasti meriympäristöä. Yhdysvaltain hallituksen tiedemiesten johtaman kansainvälisen tutkimuksen mukaan meriin sitoutunut hiili aiheuttaa veden happamoitumista, mikä on uhka merien eliöstölle. Hiilen varastointi merenpohjaan tekniikkana ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on näin ollen kyseenalainen.
15-vuotisen tutkimuksen perusteella tiedemiehet ovat todenneet, että meriin on sitoutunut noin puolet ihmisten tuottamasta hiilidioksidista kahden viime vuosisadan aikana. Ilman merien vaikutusta ilmastonmuutos olisi ollut huomattavasti nopeampi ja pahempi.
Tutkimuksen mukaan pintavedet ja ylin kymmenen prosenttia meristä ovat happamoituneet pahiten. Suurin osa meren eliöistä elää näissä osissa. Merialueista Pohjois-Atlantti on kärsinyt eniten.
Tällä hetkellä merien happamuutta kuvaava pH-arvo on noin 8. Asiantuntijat ennustavat, että se laskee tulevaisuudessa niinkin alas kuin 7.4:ään, mikä merkitsee merkittävää happamoitumista.
Happamoituminen voi tuhota korallit, äyriäiset ja planktonin, joista muu meren elämä on riippuvaista. Kun vesi sitoo hiilidioksidia ilmasta, siitä syntyy hiilihappoa. Syntynyt happo tuhoaa kalsiumkarbonaatteja, joita merenelävät käyttävät kuorien valmistukseen. Eliöt eivät saa tehtyä kuoria, joita ne tarvitsevat selvitäkseen.
Professori Katherine Richardsonin mukaan meriveden happamoituminen saattaa tuhota kaikki korallit vuoteen 2065 mennessä.
Mikroskooppiset planktonit sitovat hiilidioksidia fotosynteesin kautta. Kun ne kuolevat, ne uppoavat meren pohjaan sitoen hiiltä sedimentteihin. Veden happamoituminen saattaa hävittää ne planktonlajit, jotka sitovat hiiltä, mikä nostaisi hiilidioksidin määrää ja kiihdyttäisi ilmastonmuutosta.
Hiilen mereen sitomista on ehdotettu kustannustehokkaaksi ratkaisuksi ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Merien happamoitumisen tutkimus antaa viitteitä siitä, miten vakavia seurauksia tällä ratkaisulla voi olla.
Lähteet:
Sabine, C.S. et al. 2004. The oceanic sink for anthropogenic CO2. Science, vol. 305, s. 367-371.