EtusivuIlmastonmuutosUutisetPuheenvuorotOpetus ja pelitLisätietoa

Huhtikuun puheenvuoro

Voiko päästöjen kompensoinnilla pelastaa ilmaston?

Kuluttajille on tarjolla monia mahdollisuuksia hyvittää ilmastolle aiheuttamiaan haittoja. Päästöjen hyvittäminen tai päästöjen kompensointi tarkoittaa sitä, että aiheutettujen päästöjen vastineeksi rahoitetaan päästöjä vähentäviä hankkeita muualla maailmassa. Hyvittämisen tavoitteena on siis saada aikaan omien päästöjen suuruinen päästövähennys toisaalla. Luottokorttiyhtiöt, matkatoimistot, automerkit, jopa lentokentät ja lentoyhtiöt ovat valmiita järjestämään kompensaatiotapoja puhtaan omantunnon haluaville asiakkailleen. Yksi kiinnostavimmista esimerkeistä on vihreä luottokortti. Jokaisen tällaisella luottokortilla tehdyn ostoksen päästöt kompensoidaan. Luottokorttiyhtiöllä on yleisluontoiset päästötiedot eri tuoteryhmistä, ja näin lentämisestä, auton polttoaineesta tai uuden käsilaukun ostamisesta syntyvät päästöt kompensoidaan ilmastovaikutusten mukaisesti. Kaikki on kompensoitavissa!

Ilmastopäästöjen kompensoinnin periaate on yksinkertainen. Perustapa on istuttaa puu, joka käyttää kasvuunsa ilman hiilidioksidia. Hiilidioksidipäästöt muutetaan puu-raaka-aineeksi. Kehittyneemmissä kompensaatiojärjestelmissä ei istuteta puita, vaan investoidaan uusiutuvan energian hankkeisiin, jotka toteutetaan usein kehitysmaissa. Tausta-ajatuksena on, että sähkö, joka muuten tuotettaisiin hiilivoimalla, tuotetaankin hiilen sijasta tuuli- tai aurinkoenergialla, ja näin vältetään ilmastopäästöjen syntymistä. Kestävän energian tuottaminen kehitysmaissa näyttää win-win – ratkaisulta. Kuluttajalla on mahdollisuus korvata hiilidioksidipäästönsä ja kehitysmaiden ihmiset saavat päästötöntä energiaa. Hiiltä tai öljyä käyttävät voimalaitokset eivät aiheuta ainoastaan hiilidioksidipäästöjä, vaan fossiilivoimalat tuottavat myös ilmansaasteita, jotka ovat syynä hengityselinsairauksiin.

Päästöjen kompensointi puita kasvattamalla sen sijaan on monisyisempi kysymys kuin kenties ensisilmäyksellä vaikuttaisi. Puut vievät monessa maassa muutenkin niukkaa maanviljelyskelpoista pinta-alaa. Kompensoinnin toteutumiseksi tulisi olettaa, että puut, tai ainakin metsät, pysyvät kasvamassa "ikuisesti". Jos metsä palaa, sen sisältämä hiilidioksidi vapautuu takaisin ilmakehään. Toinen huomionarvoinen seikka on, että puiden täytyy olla "lisäpuita". Puiden istuttaminen joutomaalle, joka muutenkin saisi puupeitteen, ei vähennä hiilidioksidipäästöjä. Niinpä vain viljelysmaalle istutetut puut pitäisi laskea "lisäpuiksi", päästöjä vähentäviksi kompensaatiopuiksi. Tästä syntyy tietysti maankäyttöongelmia. Maailman kasvava ja vaurastuva väestö tarvitsee enemmän ruokaa. Samaan aikaan teollisuusmaat suunnittelevat käyttävänsä valtavia määriä biopolttoaineita öljyn ja kaasun korvaamiseen. Maanviljelysmaasta on tulossa niukka resurssi.

Länsimaisesta näkökulmasta ongelma on näkymätön. Me olemme tarpeeksi rikkaita ostamaan ruokaa, biopolttoaineita ja kompensaatiopuita. Ilmastopäästöjen kompensointi on mieluisa ratkaisu lentoyhtiöille: se mahdollistaa huomion siirtämisen lentämisen aiheuttamista päästöistä yhtiöiden sijasta yksittäisten kuluttajien harteille. (Lentoyhtiöt aiheuttavat yli kymmenen prosenttia EU:n kasvihuonekaasupäästöistä, lisätietoja julkaisussa ”Clearing the Air”). Jos kuluttajien mielestä päästöt ovat ongelma, heidän pitäisi käyttäytyä vastuullisesti ja kompensoida lentojensa päästöt. Ilmastopäästöjen kompensointi myös ruokkii käsitystä, että kasvavan lentoliikenteen aiheuttama ilmaston lisälämpeneminen on helposti ratkaistavissa oleva ongelma. Jos jokainen käyttäisi muutaman euron päästökompensointiin, ongelma voitaisiin ratkaista huomenna.

Valitettavasti kompensointi on kaukonäköisesti katsoen toimivien ratkaisujen ulkopuolella. Hiili, joka nostetaan maan pinnalle, onpa se sitten kerosiinina, kivihiilenä tai muussa muodossa, ei enää koskaan palaa takaisin samaan paikkaan maan syvyyksiin. Puut päätyvät useimmiten lopulta hakatuiksi. Useimmat puhtaan energian hankkeet vain nopeuttavat päästöjä tuottavaa kehitystä tarjoamalla lisää energiaa. Nämä takaiskut ovat vaikeasti ennustettavissa.

Huolestuttavinta päästökompensoinnissa on, että se rohkaisee ihmisiä jatkamaan elämänmenoaan ”samaan tapaan kuin aina ennenkin”. Ei hätää – kunhan hyvität päästösi! Samalla todellinen kompensointi katoaa näkyvistä. Länsimaat tuskin kompensoivat ilmastonmuutoksen aiheuttamia tuhoja niiden uhreille. Emme vie vettä uusille aavikoille, rakenna patoja niiden maiden suojaksi, joita uhkaavat entistä useammin toistuvat tulvat, tai auta muita ilmastonmuutoksen uhreja, vaikka tuhot aiheutuvat valtavista määristä hiilidioksidia, jota olemme Euroopassa tuottaneet viimeisen sadan vuoden aikana.

Keskittyminen kompensointiin vie ihmiskuntaa kauemmaksi todellisten ratkaisujen polulta. Länsi-Euroopan maat ovat maailman rikkaimpia maita ja ne ovat päästäneet viimeisten vuosisatojen aikana ilmakehään valtavia määriä hiilidioksidia. Meillä on vastuu tavoitella (lähes) hiilineutraalia yhteiskuntaa.


Evert Hassink
Euroopan Maan ystävien (Friends of the Earth) hallituksen jäsen
Hollannin Maan ystävien (Milieudefensie) lentoliikennekampanjoitsija
Aviationwatch.eu:n koordinaattori



Esimerkki ilmastopäästöjen kompensoinnista:

Matkustaja maksaa 35 euroa kompensoidakseen New Yorkin-lennon päästöt, 2,5 tonnia kasvihuonekaasuja. Nämä päästöt voidaan kompensoida 125 puulla, jotka kasvavat vuoden.
Kustannukset hiilidioksiditonnia kohden:
3 euroa menee taloudenhoitajalle arvonlisäverona
4 euroa menee kompensointiyhtiölle
1 euro menee kirjanpitäjälle (Climate Change Compensation Clearing house)
3 euroa menee puita istuttavalle organisaatiolle
15 senttiä menee yhtiölle, joka tekee todistuksen kompensoinnista
5 euroa menee puiden istuttamiseen
(© De Volkskrant 3.3.2007)


Lisätietoja
www.atmosfair.org
www.greenseat.com

Suomi kokeili lentomatkojen neutralointia EU-puheenjohtajakaudella

'Think thankien' agendoille ja muutamien lehtien palstoille on noussut ajatus henkilökohtaisesta päästökauppajärjestelmästä keinona motivoida ihmisiä vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään. Jos nämä visiot toteutuvat, me kannamme jonakin päivänä mukanamme pankkikorttia, johon tallentuvat henkilökohtaiset CO2 –päästömme. Ne meistä, jotka eivät ole valmiit muuttamaan elämäntapojaan, joutuisivat hankkimaan päästöoikeuksia samalla kun vähemmän kuluttavat - autottomat tai aurinkovoimaa käyttävät - voisivat myydä omia päästöoikeuksiaan.

Jonkinlaisia avauksia tähän suuntaan tarjoavat mm. saksalainen Atmosfair ja englantilainen CarbonNeutral. Nämä organisaatiot tarjoavat kuluttajille mahdollisuuden neutraloida esimerkiksi lento- tai automatkailusta aiheutuneita päästöjä. Käytännössä tämä toteutuu siten, että kuluttaja laskee organisaation kehittämällä laskentamallilla lentomatkansa aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt kiloina tai tonneina. Laskuri muuttaa kilot ja tonnit valuutaksi ja asiakas päättää napin painalluksella, sijoittaako rahansa ao. organisaation rahoittamiin hankkeisiin.


Hintalappu valinnoille

Päästöjen neutralointi-malli ei tietenkään ole ratkaisu ilmastonmuutoksen kaltaiseen megaluokan ongelmaan. Se on kuitenkin yksi tapa hinnoitella liikkumiseen liittyviä valintoja ja toiseksi paras tapa, jos matkustamista ei voi välttää. Kriitikot ovat todenneet, että neutralointi saattaa olla 'ane-kauppaa', joka tuottaa tunteen ongelman ratkaisusta, mutta kiinnittää huomion vääriin asioihin.

Parhaimmassa tapauksessa lentomatkan kasvihuonekaasupäästöjen hinnoittelu vaikuttaa yrityksen tai kuluttajan käyttäytymiseen. Hintalappu saattaa johtaa siihen, että vähennetään lentomatkustamista ja osa kokouksista tai neuvotteluista pyritään järjestämään puhelimitse tai videoneuvotteluna. Neutralointi on myös keino suunnata rahoitusta hankkeisiin, joilla paitsi leikataan kasvihuonekaasupäästöjä, myös tuodaan energia ihmisten ja yritysten ulottuville sekä luodaan uusia elinkeinomahdollisuuksia.

Hanke, johon neutraloinnin rahat suunnataan on ratkaiseva. Ajaudutaan helposti ojasta allikkoon, jos toteutetaan hankkeita, joiden vaikutus ympäristöön on kyseenalainen tai jos paikalliset eivät ole mukana hanketta suunnittelemassa ja toteuttamassa. Neutralointi ei myöskään saa olla puuhastelua, jossa ei oteta huomioon hankkeen kaikkia mahdollisia koko elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia. Ei riitä, että rahoitettava projekti ei tuota kasvihuonekaasupäästöjä "piipunpäässä", sen kaikkien kielteisten ympäristövaikutusten tulee olla mahdollisimman vähäisiä.


Maliin uusiutuvaa energiaa

Suomi kokeili EU-puheenjohtajakaudella päästöjen neutralointia. Ympäristöministeriö korvasi viiden Suomessa järjestetyn kokouksen kokousvieraan lentomatkoista aiheutuneet kasvihuonekaasupäästöt. Yleensä kokousvieraat saavat kouriintuntuvia lahjoja. Suomen EU-puheenjohtajakaudella heille annettiin todistus siitä, että Suomeen suuntautuneen lentomatkan päästöt on korvattu.

Korvausta ei laskettu erikseen kunkin kokousvieraan kotikentältä Helsinkiin ja takaisin, vaan mittapuuna käytettiin edestakaista matkaa Brysselistä Helsinkiin. Tällä laskentamallilla yhden kokousvieraan matkan kasvihuonekaasupäästöt valuutaksi muutettuna olivat 17 euroa kesällä 2006. Laskennassa käytettiin Atmosfairin laskuria, joka kertoo lennon hiilidioksidipäästöt luvulla 2,7, koska lentäminen tuottaa muitakin päästöjä, jotka myötävaikuttavat ilmastonmuutokseen.

Noin 430 kokousedustajan lentomatkoista aiheutuneista kasvihuonekaasupäästöistä kootut eurot sijoitetaan tämän vuoden aikana Siemenpuusäätiön kautta uusiutuvaa energiaa edistäviin hankkeisiin Malissa. Tavoitteena on tuottaa Sikasan alueen kotitalouksille ja yrityksille energiaa uusituvilla energialähteillä.

"Neutraloijaksi" Siemenpuusäätiö valittiin mm. siitä syystä, että kotimaisen yhteistyökumppanin kautta ympäristöministeriö voi paremmin seurata ja evaluoida, missä mennään ja mitä on saavutettu. Siemenpuusäätiö on perustanut 15 ympäristö- ja kehitysasioiden parissa toimivaa suomalaista kansalaisjärjestöä ja -säätiötä. Järjestö tekee yhteistyötä mm. ulkoministeriön kanssa ja antaa tukea kansalaisyhteiskunnan toimijoille kehitysmaissa ekologisen demokratian, ympäristönsuojelun ja ympäristöuhkien torjumisen hankkeisiin.

Tällä hetkellä on vielä ennenaikaista arvioida tavoitteiden toteutumista Malin hankkeissa, sillä projektit ovat vasta kehitteillä. Keskeistä näissä hankkeissa on se, että paikalliset asiantuntijat ja asukkaat ovat mukana kehittämässä avauksia ja projekteja.


Taina Nikula
ylitarkastaja, ympäristöministeriö