EtusivuIlmastonmuutosUutisetPuheenvuorotOpetus ja pelitLisätietoa

Toukokuun puheenvuorot

Christel Liljeström, RKP: Seuraavan europarlamenttikauden ilmastohaastet
Sirpa Pietikäinen, Kokoomus: Ilmastopoliittiset päätökset tehtävä seuraavan viiden vuoden sisällä
Satu Taiveaho, SDP: Euroopan ilmastopolitiikan polttavat kysymykset
Pentti Tiusanen, Vasemmistoliitto: Ilmastonmuutos - Nyt!
Pasi Toiviainen, Vihreät (sit.): Ilmastopolitiikan kohtalonhetki

Seuraavan europarlamenttikauden ilmastohaastet

Christel Liljeström, Europarlamenttiehdokas, RKP

Ilmastonmuutoksen asettamat haasteet ovat meille kaikille yhteisiä ja ne on otettava vakavasti. Yleisesti voidaan todeta, että seurauksia lämpötilan noususta, vedentason, tuuliolosuhteiden tai sademäärän muutoksista ei voida varmuudella arvioida. On kuitenkin tiedossa, että vaikutukset meidän elinympäristöömme tulevat olemaan huomattavat.

EU-parlamentin nk. green paper Climate Change ei mielestäni huomioi riittävästi sitä, että meidän kaikkien on muutettava käyttäytymistämme sekä kulutustapojamme. Teollisuuden päästökauppa on otettu käyttöön mutta esimerkiksi elintarviketuotannon vaikutuksia ilmastonmuutokseen ei ole pohdittu. Esitänkin, että pyrkisimme kaikin tavoin tilanteeseen jossa kuluttaja on tietoinen omien valintojensa seurauksista. Yksi konkreettinen apuväline tämän suhteen olisi esimerkiksi päästömittarin avulla tuoteselosteeseen lisätty tieto tuotteen valmistustavasta ja kuljetusmatkasta. Mahdollisuus tehdä valistuneita ja ympäristötietoisia valintoja vaikuttaa kansalaisen jättämään jalanjälkeen.

Mahdollisuus yhteishyötyyn on selkeä myös kuljetuksia pohtiessa.  Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on yksi tehokkaimmista tavoista vastata ilmastonmuutoksen asettamiin haasteisiin. Tietotekniikka, lähituotanto sekä tiedostava kaavoittaminen ovat merkkejä toimista, joilla voidaan ennaltaehkäistä sekä ilmastonmuutosta että sen seurauksia.

Meille suomalaisille on tärkeää että liittoutumiset, toimintatavat ja mahdollinen rahoitus ovat yhteensidottuna myös naapurimaihin, toisin sanoen myös EU-maiden ulkopuoliseen yhteistyöhön. EU:n on tunnistettava että päätökset Itämeren alueen ympäristöön liittyvissä asioissa on tehtävä yhteistyössä Venäjän kanssa.

Ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan jäsenmaiden energiantuotantoon. Euroopan energialinjauksessa tulee tarkastella erilaisia skenaarioita ja etsiä niille vaihtoehtoisia ratkaisuja. Nykyistä selkeämpi kohdentuma uusiutuvan energian sekä vaihtoehtoisten polttoaineiden tuottamiselle on huomioitava kaikissa jäsenmaissa. Taustalla on kuitenkin samalla koko ajan vahvasti oltava tarve vähentyvään energiankäyttöön! Tämä onnistuu tuotekehityksen ja valistuksen kautta.

 Toinen asia jonka haluan nostaa esille on vesi. Ilmastonmuutoksen vaikutus puhtaan veden saatavuudelle voi olla merkittävä. Lisääntyneiden sateiden myötä sekä jäätiköiden sulamisen ja kohonneen lämpötilan seurauksena on mahdollista että merien vedenkorkeus nousee ja myrskyt suurine seurauksineen lisääntyvät. Myös puhtaan veden takaaminen tietyillä alueilla on haaste. Kaikki tämä vahvistaa tarvetta valmistautua ilmastonmuutokseen ja pyrkiä ennaltaehkäisemään sitä. Tärkeä osa tätä valmistautumista on eri tahojen, kuten elinkeinoelämän, maanviljelyn, yleishallinnon ja yrittäjyyden yhteensovittaminen. Hyväksyttyjen suunnitelmien toteuttaminen vaatii että tieto-taitoa on koottu ja jaettu.

Uusiutuvan ja kestävän energian merkitystä ei voi korostaa tarpeeksi. Olemassa oleva tekniikka mahdollistaisi jo tänään monen hyvän energiaa säästävän toiminnan käyttöönottoa. Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on mahdollista! Meidän tulee kannustaa näiden tekniikoiden käyttöönottoon kaikilla sektoreilla. Uutta tekniikkaa kehitetään jatkuvasti, mutta me emme voi jäädä odottamaan että tekniikka olisi valmis. Sen sijaan meidän on otettava jokainen uusi keksintö käyttöön seuraavaa edistystä odotellessamme.

Viimeiseksi haluan nostaa vielä yhden haasteen joka todennäköisesti seuraa ilmastonmuutoksesta: suuret muuttoliikkeet sekä jäsenvaltioiden välillä että myös EU:n ulkopuolelta. Vaikutukset maatalouteen sekä rannikkoalueiden muutokseen ovat suurimmat syyt muuttoliikkeelle. Me emme voi kääntää selkäämme tälle todellisuudelle. EU:n jäsenmaiden on osoitettava solidaarisuutta niitä alueita kohtaan, jotka saavat vahvimmin kokea ilmastonmuutoksen seuraukset. EU:n tasolla tämä hoituu taloudellisten työkalujen kuten aluerahastojen avulla sekä vaihtamalla kokemuksia hyvistä toimintatavoista.

Ilmastopoliittiset päätökset tehtävä seuraavan viiden vuoden sisällä

Sirpa Pietikäinen, europarlamentaarikko, Kokoomus

Euroopan unionin ilmasto- ja energiapaketti hyväksyttiin räiskyvien neuvottelujen jälkeen viime vuoden lopulla. Alkuperäisestä - jo sinällään kunnianhimottomasta - komission esityksestä ehdotus vesittyi vielä entisestään, kun erityisesti hiilestä pitkälle riippuvaiset jäsenmaat asettuivat vastarintaan tiukempia vaatimuksia vastaan.

Alkuperäinen 20 prosentin päästövähennystavoite pakettiin jäi, ja vesitetty sopimus on parempi kuin ei sopimusta laisinkaan. Kööpenhaminan vuoden 2009 lopun ilmastokokoukseen jää vielä toivoa siitä, että maat ympäri maailman ottavat tosissaan luonnon meille lähettämät merkit ja saavat aikaan haasteita vastaavan sopimuksen.

Yksi loppuvuoden suurimmista kysymyksistä on EU:n valmius työskennellä määrätietoisesti sen puolesta, että Kööpenhaminassa tehtävä sopimus on ilmastohaasteen mittainen. Unionin tulee selkeästi sitoutua 30 prosentin päästöleikkauksiin vuoteen 2020 ja 80 prosentin päästöleikkauksiin vuoteen 2050 mennessä. Osa sopimusta on EU:n antama uskottava lupaus auttaa kehitysmaita tieto- ja teknologiasiirroin sekä riittävillä avustussummilla.

Lähivuosien aikana Euroopan on rakennettava ekologisesti kestävä elämisen, liikkumisen, tuottamisen ja kuluttamisen malli sekä siihen siirtymiseen tarvittavat taloudelliset ja säädökselliset kannustimet ja velvoitteet. Tuotteiden ekologinen suunnittelu on yksi muutoksen tärkeimmistä osasista. EU:n ekologista suunnittelua koskevaa direktiiviä laajennettiin äskettäin, mutta laajennuksen ulkopuolelle jäi valitettavasti koko joukko tuotteita.

Seuraavan kauden merkittävimpiin kysymyksiin lukeutuu ekodesign-direktiivin laajentaminen kattamaan kaikki tuotteet. Energian käytön tehokkuuden lisäksi direktiivin tulee kattaa myös luonnonvarojen käytön tehokkuus. EU:n omille markkinoilleen asettamien standardien merkitykset ulottuvat yhteismarkkinoita kauemmaksi. Kun energia- ja materiasyöppöjen tuotteiden tuonti unionin alueelle kielletään, on siihen taivuttava myös EU:n ulkopuolisten valmistajien.

Energiantuotannossa EU:n tulee katsoa jo vuotta 2020 pidemmälle. Suurimittainen siirtymä uusiutuvien energianlähteiden käyttöön on sekä teknisesti että taloudellisesti mahdollista: vuonna 2050 EU:n energiantarpeesta on mahdollista kattaa 80 prosenttia vihreällä energialla. Yksi suurimmista siirtymän esteistä on Euroopan vanhentunut verkkorakenne. Vihreämmän energian edellytys on, että EU aloittaa jo lähivuosien aikana rakentamaan Euroopan-laajuista "superkantaverkkoa", joka ulottuu Välimeren toiselta puolelta meille Skandinaviaan asti.

Kantaverkkoprojekti lukeutuu sellaisiin uuden talouden perusprojekteihin, joita EU-maiden tulisi merkittävästi tukea yhdessä talouskriisin taltuttamiseen tarkoitetuilla elvytysvaroilla. On erittäin harmillista, ettei kansallisten elvytysvarojen käyttöä olla juurikaan koordinoitu EU-tasolla. Kun yksi elvyttää yhtä ja toinen toista, uhkaavat eri projektit lyödä toisiaan korville. Suunnattomia summia on lupailtu niin kutsuttujen "zombi"-alojen tukemiseen: vanhentuneiden rakenteiden, jotka ovat jo lakanneet toimimasta, mutta joiden toivotaan tekohengityksen avulla vielä kävelevän hetken aikaa.

Uuden vihreän diilin periaatteiden mukaisesti talouden investoinnit tulee suunnata määrätietoisesti ja keskitetysti vihreiden alojen ja innovaatioiden tukemiseen. Ilmastonmuutoksen torjunta ei ole mikään kustannuserä, joka syöksee EU:n turmioon. Uudenlaiset, kestävän tuottamisen mallit ja näihin liittyvät innovaatiot ovat se pohja, jolle menestyksekäs talouskasvu rakentuu. Samalla, kun yhteiskunnan kulutus- ja tuotantomallit vihertyvät, luodaan myös uusia työpaikkoja ja kasvun moottoreita.

Euroopan ilmastopolitiikan polttavat kysymykset

Satu Taiveaho, kansanedustaja, SDP

Ilmastonmuutos on suurin uhka maailmalle sekä lastemme ja lastenlastemme tulevaisuudelle. Tämä on keskeisin aikamme haaste, suurin ympäristöuhka ja suurimpia turvallisuhkia maailmassa. Enää ei ole kyse siitä, muuttuuko ilmasto vaan siitä, kuinka suureksi muutoksen päästämme.

EU on ollut ilmastopolitiikan kansainvälinen veturi ja tämä asema tulee myös jatkossa säilyttää. Tarvitaan kunnianhimoisia toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Tärkeintä on ponnistella kaikin keinoin mahdollisimman kattavan kansainvälisen ilmastosopimuksen aikaan saamiseksi. Odotukset ovat kovat Kööpenhaminan joulukuun kokoukseen. Nyt tulee saada aikaan sopimus riittävistä päästövähennyksistä.

Sopimuksessa tulee huomioida myös kehitysmaiden tarpeet. Ilmastonmuutoksen seuraukset kohtelevat köyhiä maita kaikista pahiten ja heillä on heikoimmat mahdollisuudet ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen. Esimerkiksi vesipula vain pahenee. Ilmastonmuutos on siis vahvasti eriarvoistava! Me teollisuusmaissa käytämme eniten energiaa, joten meillä tulee olla vahva globaali vastuu myös seurauksista.

EU:n jo hyväksytty ilmastopaketti 20 %:n päästövähennystavoitteista oli vasta yksi askel, uusia askelia tarvitaan jatkossa. Hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCCkin on esittänyt, että teollisuusmaiden on vähennettävä päästöjään 25-40 %:lla vuoteen 2020 mennessä, mikäli halutaan estää lämpötilan nousu yli kriittisenä pidetyn 2 asteen. EU:n energiapaketissa on   20 %:n päästövähennystavoitteen ohella sitouduttu 30 %:n vähennyksiin, mikäli kansainvälinen sopimus syntyy

Kattavan sopimuksen lisäksi tarvitaan monelle eri sektorille tiukempia säädöksiä mm energiasäästöön ja energiapihin Euroopan tavoitteiseen. SDP esittää myös unionille laaja-alaista ilmastodirektiiviä, jotta ne sektorit, jotka eivät ole nyt säätelyn piirissä, kuten energia, maatalous, ruoantuotanto, rakentaminen ja liikenne saadaan uuden lainsäädännön piiriin.

Luonnon monimuotoisuuden ja ilmastonmuutoksen yhteys tulisi nähdä myös vahvemmin. Molemmathan ovat seurauksia luonnonvarojen liiasta käytöstä. Tarvitaankin toimia luonnonvarojen säästeliäämmälle sekä kestävälle käytölle. Tavoitteita ilmastonmuutoksen hillinnän kaltaisesti tarvitaan myös luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen. Nykyistä tavoitetta luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämisestä vuoteen 2010 ei ole otettu vakavasti ja sitovasti. Tarvitaan voimakkaampia toimia. Samoin vesikysymysten uskon nousevan keskeisempään rooliin.

Ilmastonmuutos on samalla myös mahdollisuus mm. työllisyydelle. Monilla ilmastotoimilla voidaan myös vahvistaa työllisyyttä ja taloutta esimerkiksi suuntaamalla taantuman edellyttämiä investointitoimia ympäristö- ja energiateknologiaan, uusiutuvien energialähteiden käyttöön ja edistämiseen sekä luonnonvarojen kiertoon sekä tehokkaampaan käyttöön

Luonnonvarojen kestävämmän käytölle on mahdollisuuksia. Nykymeno ei ole kestävä, kun elättämiseemme tarvittaisiin neljä maapalloa. Suunnan on muututtava. On muutettava elintapamme tulevien sukupolvien hyväksi eikä tappioksi. Tarvitaan strategia viisaan vihreän kasvun työpaikkojen synnyttämiseksi.

Meidän tulee toimia nyt rivakasti sekä rohkeasti. Voimme olla viimeinen sukupolvi, jolla on mahdollisuus ratkaista maapallon tulevaisuus. Vielä on mahdollisuus löytää tasapaino ja turvata tulevien sukupolvien elinmahdollisuudet. En halua, että meidän sukupolvi on se joka tiesi, mitä olisi pitänyt tehdä, muttei toiminut. Aikapommi tikittää – hintanaan maailma!

Ilmastonmuutos - Nyt!

Pentti Tiusanen, kansanedustaja, Vasemmistoliitto

Tiedeyhteisö hälyttää ilmastonmuutoksen hillinnän vaatiman ajan olevan loppumassa. Sitovia ja vaikuttavia päätöksiä on tehtävä heti ja niiden toteuttaminen on aloitettava välittömästi. Aikaa on kymmenisen vuotta. Ilmastonmuutos etenee nopeammin kuin pessimistisimmätkään arvioivat.

Mitä enemmän mitigaatio kangertelee, sitä enemmän tarjotaan adaptaatiota. Parasta adaptaatiota on kuitenkin edelleen mitigaatio.

Euroopan unionin on tunnustettava ilmastotieteen tulokset, varovaisuusperiaatetta noudattaen niiden toteutumisen todennäköisyys on riittävä. Tämä edellyttää vuoden 2020 päästöjen vähentämistavoitteen nostamista 35 – 40 prosenttiin vuoden 1990 tasosta. EU:n on näytettävä tietä ja osoitettava sitoutumisensa. USA, EU ja Kiina eivät voi vain tuijottaa toistensa jalkoihin, ajatellen että, jos muut liikahtavat voisin minäkin liikkua.

Ilmastonmuutoksen hillitsemisen ratkaiseva hetki on joulukuinen Kööpenhamina. Vielä 4-5 kuukautta sitten painotettiin Kööpenhaminan merkitystä, siinä ei saa epäonnistua. Nyt kuitenkin puheet ovat muuttuneet: ehkä Kööpenhamina jää ”välikokoukseksi”, ehkä USA:n hallinto ei olisikaan vielä valmis sitoviin ratkaisuihin.

Tässä on EU:n tärkein tehtävä, sen tulee ottaa Kööpenhaminassa käsiinsä aloite YK:n ilmastosopimuksen tavoitteiden toteuttamiseksi. Valmistautumisessa tarvitaan uusin ilmastotieto. IPCC:n raportointi kärsii hitaudesta, sillä tiedot ovat pääosin 3-4 vuotta vanhoja raportin ilmestyessä.

EU:n tehtävänä on seurata jäsenmaiden ilmastostrategioiden tehokkuutta ja toteutumista. Suomen kääpiöitynyt ilmastostrategia on tästä kertova esimerkki: Suomen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vain 5 prosenttia vuoden 1990 tasosta, 15 lisäprosenttia tulee vastuuministerin mukaan 1600 MW :n ydinvoimalan rakentamisesta.

Joulukuussa 2008 EU jakoi vapaasti ja ilmaiseksi päästöoikeuksia teollisuudelleen. EU on dumpattu täyteen päästöoikeuksia, joiden hinta on aivan liian matala – tilannetta vahvistaa talouden depressio. Lama on vähentänyt sähkönkulutusta Euroopassa ja ilman tätä päästöjen tilanne olisi paljon surkeampi.

Potsdamer Institut für die Klimaforschung toteaa kahden celsiusasteen tavoitteen siirtyneen historiaan, tavoitteena IPCC:n linjajohtajan mukaan on 400 ppm:n hiilidioksiditason säilyttäminen ilmakehässä. Tästä eduskunnan ympäristövaliokunta kuuli 15. toukokuuta.

Suomessa on iloittu sähkön kulutuksen pienenemisestä. Ilon ei saa antaa hämätä, työ ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on pahasti kesken. EU:n on ryhdistäydyttävä, Kiinaa ja muita kehittyviä talouksia ei saada mukaan, jos emme pysty vakuuttavasti kantamaan vastuuta historiallisista päästöistä.1800 - luvun oopiumsotien tykkien valamisen hiilidioksidi on edelleen ilmakehässämme.

Ilmastopolitiikan kohtalonhetki

Pasi Toiviainen, europarlamenttiehdokas, Vihreät (sit.)

Tämä vuosi on maapallon ilmaston tulevaisuuden kannalta ratkaiseva. Valokeilaan nousee Kööpenhaminan ilmastokokous joulukuussa 2009, jossa on välttämätöntä saada aikaan uusi ja maailmanlaajuisesti sitova ilmastosopimus. Mutta yhtä lailla on tärkeää, että nyt käsillä olevissa vaaleissa europarlamenttiin valitaan edustajat, jotka todella omistautuvat ilmastokriisin ratkaisemiselle. Enää ei kerta kaikkiaan ole varaa valita päättäjiksi ihmisiä, jotka leimaavat ilmastokysymyksen huuhaaksi ja turhaksi ”hössötykseksi”, kuten muuan Kokoomuksen ehdokas on näidenkin vaalien väittelyissä laukonut.

Ilmastotutkijat ovat soittaneet hälytyskellojaan viime vuosina yhä kovemmin, ja vaikuttaa siltä, että juuri nyt valittavan europarlamentin on saatava aikaan ratkaiseva käännös. Sitä seuraavalle parlamentille tehtävää ei enää voi jättää. Silloin on jo liian myöhäistä. Ilmastopäästöt on saatava taittumaan vain muutamassa vuodessa.

Euroopan unioni on ollut ilmastonsuojelun edelläkävijä, ja sen on oltava sitä vastakin. Koko EU:n on Saksan ja Ruotsin esimerkin mukaisesti sitouduttava vähentämään ilmastopäästöjään 40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Pidemmällä tähtäimellä tavoitteeksi on otettava hiilineutraali maailma vuonna 2050 ja hiilineutraali Eurooppa vuonna 2040.

Nämäkään päästöleikkaukset eivät tosin välttämättä riitä rajoittamaan maapallon lämpenemistä alle vaarallisena pidetyn 2 asteen. Ne kuitenkin antavat meille hyvän mahdollisuuden välttää ainakin pahimpien ilmastouhkien toteutumisen. Näitä suurempien leikkausten vaatiminen taas olisi täydellisen epärealistista. Tulevaisuudessa lisää toivoa voi vielä löytyä siitä, että jos pystymme kehittämään keinoja hiilidioksidin poistamiseksi ilmasta ja jopa hiilinegatiivisia energiamuotoja.

Myös nykyinen talouskriisi korostaa nyt tehtävien ratkaisujen merkittävyyttä. Jos talousongelmat yritetään nyt ratkaista pönkittämällä vanhoja ja ympäristön kannalta tuhoisia rakenteita, ilmastokriisin ratkaisu käy entistä vaikeammaksi. Sen sijaan, jos elvytysrahat suunnataan uusiutuviin energiamuotoihin perustuvan energiajärjestelmän rakentamiseen, hoidetaan yhtä aikaa niin ilmasto- kuin talouskriisiäkin. Samalla luodaan uusia työpaikkoja ja tulevaisuuden liiketoimintaa.

Kasvihuonekaasujen pitoisuus ilmakehässä on tähän mennessä noussut jo noin 430 miljoonasosaan (CO2-ekv.). Pitoisuus on korkeimmillaan vähintään miljoonaan ja todennäköisesti 20 miljoonaan vuoteen. Myös seurausten voi odottaa olevan samaa mittaluokkaa. Ilmatieteen laitoksen mukaan maapallon 2–3 asteen lämpeneminen on jo ”lähes väistämätöntä”. Pelivaraa ei siis ole. Tutkijat ovat arvioineet, että 4 asteen lämpeneminen ylittäisi niin fysikaalisten, biologisten kuin yhteiskunnallistenkin järjestelmien sopeutumiskyvyn.

Ilmastonmuutoksen uhkakuvat eivät ole tieteiskirjallisuutta. Nyt eletään ilmastopolitiikan kohtalonhetkiä.